lauantai 26. tammikuuta 2013

Parkkisreenit 23.1.


5.1. metsälenkiltä kuvia

Parin viikon tauko tulikin parkkisreeneissä, kun itse päätin haluamattani sairastaa viime viikon. Heti meni piloille minun päätös aloittaa tämä vuosi aktiivisemmin koirapuuhien parissa ;) Tämä viikko on ollut enää röhäistä yskimistä ja koska ei kuumetta ole ollut, niin ihan väkisten pakko on ollut koittaa koirien kanssa ulkoilla :) Tunnustan, että kuumeessakin sorruin koirien kanssa ulkoilemaan. Melkein uskon nyt, että ei se ihan fiksua ollut, nopeammin oisin ehkä parantunut jos oisin malttanut kotona olla ja levätä suosiolla :D


No mutta, hienoa oli taas päästä häiriöreenailemaan. Mukana oli taas Mörkö ja Peto. Lisäksi Vanni, Remu ja Zorro sekä Zorron veli Retu. Kaksi jälkimmäistä olivatkin joukon nuorimmaiset.


Olin puolisen tuntia muita aiemmin paikalla, ja ehdin oikein sopivasti vahvistamaan molempien koirien kanssa kontaktia. Mörköä olisi taaskin kiinnostanut kaikki muu, kuin hienosti hihnassa tekeminen. Oli oikeinkin paikallaan, että ehdittiin siis ilman häiriötä aloitella. :) Tällä kertaa pääsimme yhteisymmärrykseen paljonkin nopeammin verraten viime kertaan! Jee! :) Nakkipalkalla työskenneltiin. Naksuttelin molempien kanssa alkuun ihan vain kontaktia. Vuorotellen, toinen odotteli kiinni auton vetokoukussa vuoroaan. Mörkön kanssa tehtiin lähinnä peruuttamista. Voi mahdoton kun menipä niin paljon paremmin mitä viimeksi! :D Poitsu oli ihan messissä! Oli ihanaa nähdä Mörkö niin mukana meiningissä :)


Sittenpä saapui häiriötä, ensin Vanni ja sitten muutkin. Peto ja Mörkö olivat molemmat auton koukussa kiinni, ja heitä tulivat vuorollaan ihmiset tervehtimään. Mitä, olemmeko me molempien koirien kanssa harjoitelleet, kuinka ihmisiä tervehditään?? Emme vissiin! Vaikka oikeasti olemme, mutta niin vaan kaikki unohtuu perhana vieköön -_- Että sain olla taas niiiiiiin ylpeä... :D Mörkö koetti hyppiä vasten, sukelsi jalkojen välistä (mikä ei ole niin kovinkaan hauskaa isohkon koiran ja lyhyehkön ihmisen kanssa) ja petokin hyppi vasten ja sitten molempien piti öristä ja möristä toisilleen kumpi sitä huomiota saa ja kumpi ei x) Ahhhh, minun ihanat hyväkäytöksiset pojat!


Sitten aloimme jokainen reenailla koiriemme kanssa. Tällä kertaa me pääsimme Mörkön kanssakin touhuamaan viime kertaa paremmin! Häiriökaverit ois kiinnostaneet, mutta nyt Mörkö vaikutti jo tajuavan, että ei, siis Ei, emme mene kavereiden luokse. Nyt ollaan yhdessä oman ihmisen kanssa. Ja niinpä Mörkö ei kiskonut ollenkaan niin paljon remmistä kuin viimeksi, vaan remmi pysyi melko löyhällä koko ajan, ja Mörkö oli kontaktissa paljon innokkaammin. Mörkö tarjosi pyytämättä ainakin pakittamista ja perusasentoa :D Niitä tehtiinkin eniten. :P Pakittamista tehdään ihan vain siksi, koska edelleenkin yritetään vahvistaa takapään lihaksia ja panostaa muutoinkin hierojan neuvoihin. Nyt Mörkö pakitti tosi hienosti häiriössäkin. :) Lisäksi Mörkö oli ihan messissä mm. maahanmenossa.


Oman vuoron odottaminen oli vaikeinta Mörkölle. Se oli yhtä kiljumista ja alkuun älytöntä ryykäämistäkin. Onneksi auto pysyi paikoillaan ;D Omalla vuorollaan kun tehtiin, keskittyi silti aina tosi hienosti. Lopuksi sai odotella autossa loppuajan.


Pedon kanssa tehtiin omilla vuoroillaan kontaktia, vähän liikuttiin ympäriinsä ja harjoiteltiin, että ei edelleenkään mennä minnekään vaan ollaan oman ihmisen kanssa. Sujui itseasiassa tosi hienosti. :) Oishan ne kamut kiinnostanut, vaan ymmärsi pienestä sanomisesta ja tarjosi kontaktia lähes jatkuvasti ihan itse, vaikka oisin tovin jutellut häiriöseuran kanssa. Ehkä meidän reenit etenee! :)


Muutoin harjoiteltiin Pedon kanssa vähäsen seisomista, istumista ja sitten vain pyörimistä ja tanssimista. Saatiin myös erilaista häiriöreeniä, kun Zorro harjoitteli leikkimistä omistajansa kanssa ja muutamaan otteeseen karkasi muita koiria moikkaamaan. Minä yritin pitää Pedon aina niin, että nyt ei aleta leikkimään, vaikka kaverikoira kuinka hyppisi ja houkuttelisi ympärillä. Pedolla heilui kyllä häntä, mutta taisi ymmärtää että nyt ei ole leikin aika, ja hännän heilutuksista huolimatta mielestäni kuulin myös hiukan murinaa.. :D HUi! :D


Peto haukkua melko ärsyttävästi odotellessaan auton koukussa omaa vuoroaan. Haukkui myös auton sisällä ollessaan. Vaikeaa onkin harjoitella kahden koiran kanssa, oman vuoon odottamista rauhallisesti. Peto varsinkin yllyttyy helposti, siis jos joku muu haukkuu, lähtee herkästi mukaan, kun on muutoinkin todella herkkä haukkumaan. Mutta jospa jossain vaiheessa tässäkin päästäis eteenpäin, kun vaan totutellaan ja harjotellaan.


Toivottavasti päästäis taas ens viikolla reenailemaan!


-M

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

tiistai 22. tammikuuta 2013

Vetojuttuja


Mörkön kanssa meillä on tuo vetotouhu ollu taas vähän semmosta vaihtelevaista. Välillä tulee taukoa ja muutenki matkat on ollu enimmäkseen lyhyempiä. Ollaan yritetty nyt vähän niinku saada takas sitä intoa ja semmosta että tää ois niinko tarkotus olla ihan kivaakin. x) Lähinnä se kun vauhti on hidastunu aina vaan lisää, ja toki helposti pysähtyy sitten jopa jos vähänkään vastusta tulee enemmän. Siis tosi loiva ylämäki tai mittään..

Mutta nyt ollaan tehty jotain erilaisiakin juttuja ja jotenkin ehkä menee sillä lailla paremminkin jo välillä. En tiiä onko vauhti mitenkään lisääntyny, mutta ehkä sellanen into kuitenkin, ainaskin välillä..



Pari kertaa on kokeiltu hiihtämistä, ekalla kerralla minä luovutin omalta osaltani heti, kun upottava hankinen metsätie sai minut vain kaatumaan koko ajan. Mies kävi sillon reippailemassa ja harjoittelemassa vetohiihtoa pidemmästi. Toisella kertaa meillä sujui Mörkön kanssa paljon hienommin, mentiin sellaista hiljaista syrjäistä autotietä, jossa päästiin menemään painautuneita auton jälkiä pitkin. Minulle se oli lähinnä semmosta tasapainoharjottelua, kun tuo hiihto ei ole mikään lempilaji ja vähän on tullut sitä vasta harjoteltua parin viime vuoden aikana. Mörkö kuitenkin veti tosi hyvin tasaseen tahtiin, välillä innostui ihan pikkusen vauhtiakin lisäämään. Muutaman kerran tuli harjoiteltua pysähtymistä, paikallaanoloa ja liikkeellelähtöä. Ensimmäisellä pysähdyksellä Mörkö oli kääntymässä samantien minua kohti, mutta seuraavilla kerroilla tajusi jäädä paikoilleen nenä menosuuntaan odottamaan, ja lähti jatkamaan matkaa aina hienosti käskyn saatuaan. :) Tämän kerran jälkeen mies on käynyt yhden kerran vetohiihtoa tuolla pellolla koettamassa, ei siellä vielä hankikantoa ole mutta olivat ne siellä kierrelleet :D

"Ei kai me vielä pidetä taukoa??"
Pienen hetken päästä osattiin asettua lepäilemään :)
Uutena juttuna Mörkö on myös ekaa kertaa vetänyt pulkan kyydissä lapsia :) Intoa olisi riittänyt, vaan kun on niin hidas omistaja, että hiki päässä harpoin liina tiukalla pulkan vierellä jo ihan reippaasti kävellenkin :D Joten Mörköparka joutui sitten kävelemään/vetämään löntöstelevää minuakin perässään.. En osaa sanoa mitä nuo lapset olisi painaneet, kyydissä oli samaan aikaan 3v ja kohta 5v pojat! Ei tuntunu ainakaan olevan kovin painava lasti :D Tienreunojen hajut ois sitten kiinnostaneet, kun vauhti oli sen verran hidasta, mutta kokonaisuudessaan olin tosi ylpeä miten hienosti Mörkö keskittyi työskentelemään! Matka ei päätä huimannut, oisko puolta kilsaa tullut yhteensä ja pari taukoakin väliin mahtui, kun lapset leikkivät lumikinoksissa välillä. Lapset tykkäsi tosi paljon, joten varmaan jossain vaiheessa reenaillaan uudelleen tähän tyyliin! :)

12.1.2013 Parikymmentä metriä edetty, eka käännös vasempaan..... :D
Ja vielä ihan uutena juttuna, kokeiltiin Mörkön tyttökaverin Taran kanssa vetämistä, yhdessä! Siis Mörkö ja Tara vetivät potkukelkkaa yhdessä vierekkäin! HUI! :D Oli tarkotus ihan vähän kokeilla tälleen ekalla kertaa, semmonen pari kilsaa vaan. Ideana lähinnä toki vaihtelua mutta saada sitä intoa lisää, molemmille koirille. :) Kävimme loppujen lopuksi n. 7,5km kierroksen, koska homma sujui kohtuullisen hienosti. Minä sain laiskapullana olla kicksparkin kyytiläisenä, kun taas Taran omistaja vinttasi minun pienellä pyörälläni menemään koirien vierellä ja edellä :D

Ei tuo vetolenkki ihan ilman ongelmia mennyt, ja yksin en olisi ehkä niin hienosti pärjännyt, kyllä handlerista oli todella iso apu! Oltiin aika kunnialla päästy jo puoliväliin saakka, siitä sitten alkoi vähän kivisempi osuus, niin sanotusti :D Mörkö olis halunnut jatkuvasti vaan Rakastaa taraa!! -_- Aina kun päästiin liikkeelle, Mörkö nosti etutassun Taran selän päälle ja yritti pomppia, Tara ei tykkää semmoisesta sitten yhtään ja teki kyllä asian hyvin selväksi Mörkölle. Mörkö tajusi ehkä joskus kymmenennen tai kahdennenkymmenennen kerran kohdalla, että okei, arvon neitiä ei vissiin nyt kiinnoista riiustelut.. Joka kerta koirat meni enempi tai vähempi solmuun, olin vähällä lentää kicksparkin kera nurin ja ties minne, mutta onneksi selvittiin ihan pystyssä aina tilanteista. Minä ehdin lähinnä potkukelkan kyydistä pois perkelettä karjuen ja lähdin liinasta pitäen lähestymään koiria (ettei kelkka pääse liukumaan yhtäkkiä kenenkään kintuille), kun Taran omistaja jo ehti tulla selvittelemään koirien liinoja ja valjaita ja asetella koirat lähtövalmiiksi :D

Matkasta suurin osa takanapäin :)
Loppumatkasta päästiin kuitenkin vielä onnistumisiin, Mörköki osasi olla nätisti, ja molemmat koirat sai jonku ihme virtapiikin ja laukkasivat vauhdikkaasti pitkän pätkän musherin kiljuessa kyydissä :D Kotipihalle kun päästiin, otettiin koirat irti niin, että ei enää ehtis tulla minkäänlaista rakkauskärhämöintiä. Juomaksi Mörkölle oli jauhetulla maksalla maustettua vettä. Ei sitä pystyny juomaan kun Tara oli niin lähellä. -_- Tarakin sai maistiaisia ja ois kelvannut enemmänkin :D Tyhmä Mörkö on tosi nirso juomisen suhteen.. Joi se sitten vähän paremmin kun Tara lähti kotiin ja oli poissa mielestä.

Maksajuoma kelpaa ;)

Mörkö ei ehdi juomaan, koska pitää olla komeana jos vaikka Tara katsoo! -_-
Nyt ollaan käyty myös pari kertaa harjottelemassa taas Pedon ja Mörkön kanssa yhdessä vetämistä. Mies on ollut pyörän kanssa kaverina. Koirakoiden ohitukset on sujunut aika hyvin, kun mies ajaa pyörällä koirien vierellä ohitse. Toissapäivänä ja tänään käytiin jopa n. 4km vetolenkit tekemässä, pisimmät tähän mennessä Pedon kanssa! :) Touhu ei oo ollut millään lailla säännöllistä, kokonaisuudessaan kertoja on edelleenki varmasti alle kymmenen, ja välillä on ollut viikon ellei parinkin taukoja. Hyvä vaan että ei vielä liian usein käy.

Kuurapojat miettii miks piti pysähtyä......
Nyt kuitenkin Pedosta näki taas, että aika ja kasvaminen on tehnyt oman osansa. Aloitus ja alkumatka on edelleenkin semmoista hankalaa, pyöritään ja purraan seisinkiä ja hypitään Mörkön päälle jne. haukutaan ihan muuten vaan kun on niin jännää! Mutta jossain vaiheessa se alkujännitys sitten loppuu ja laukataan/ravataan Mörkön vierellä oikein mallikkaasti eteenpäin. :) Väsymyksestä ei lenkin päätteeksi ole mitään tietoa, joten tuo 4km matka on ihan passeli. Peto ei vedä, ainakaan vielä, mutta yleensä pysyy aika hyvin Mörkön vierellä niin, että liina on melko tiukalla. Pieniä pätkiä voi mennä niin, että liina laahautuu maassa, mutta tänäänkin vaikutti, että tilanteet oli sellaisia, kun Mörkö puskee Petoa kohti pientaretta (kohti hajuja...) jollon Peto jää hiukan taakse.

Vetolenkin jälkeen :D
Käytin pitkästä aikaa Trackeriakin, sen käyttö jäi jossain välissä, kun minua tympäisee ettei reenit enää jostain syystä päivity nettiin.. ;( Mutta toimii ohjelma kuitenkin puhelimessa, joten jospa sitä taas jaksaisi edes välillä käyttää niin vois seurata nyt mihin suuntaan reenit kehittyy. Tänään vauhti oli ihan ok n. 8,6km/h ja matkaa oli n. 4,2km. Potkukelkka on vähän raskaampi minun mielestäni mitä pyörä, joten oikein hyvä vauhti Mörköllä ollut. Pyörälläkin vauhti on ollu varmaan 8-10km/h välillä, ja nyt voiskin hyvä tavoite olla jos saisi sen pyörällä mennessä edes tuohon 10km/h vauhtiin, maasto on kuitenkin tasaista mitä mennään. Umpihangessa vauhti olis ihan eri asia, tasasella pitäs jaksaa mennä kyllä. Ja vaikka taas pitää kirjotella ihme tavotteita, sitä vauhtia ja tätä, niin tärkeintä edelleenkin on, että suunta on hommassa eteenpäin, mentiin vaikka kävellen. Ja että ei sais liian vakavasti ottaa! Note to myself! ;)

-M

torstai 10. tammikuuta 2013

Parkkisreenit 9.1.


5.1. vuoden ekalta metsälenkiltä muutama kuva..
Jos koittais vaikkapa tälleen uuden vuoden kunniaksi koittaa taas pitää jonkinmoista reenipäiväkirjaa. Reenit vaan on ollu viimeset pari kuukautta aika harvassa, siis semmoset kimppareenit. Ja vaikka niitä reenejä ois ollu, niin me ei olla päästy paikalle. Ja myös Mörkön vetoreenit on ollu aikamoista diipadaapailua monesta eri syystä.

Eilen oli pitkästä aikaa parkkisreenit, ja mekin menossa mukana. Otin molemmat Tollot mukaan. Aattelin että on ihan tarpeen kummalleki, Mörkölläki on semmosta kuunteluongelmaa ollu varsinki viimesen puoli vuotta :D Niin jos saatais vähän meidän välistä suhdetta paremmaksi kun taas vähän nakitellaan ja temputellaan JA häiriössä keskittyminen parantuis :P

Oltiin ennen muita paikalla, ja käytin molemmat yhtäaikaa pisulla. Pitkästä aikaa, molemmat hihnassa. Kävelimme ehkä 20 metriä ;D Hermostun niin helposti, että mieluummin käytänki koirat edelleenki erikseen hihnalenkillä. Jaksaa olla kärsivällisempi, kun on vaan yks koira sinkoilemassa hihnan nokassa :P Mutta jos pienillä matkoilla alkais sitä yhessä hihnassa kävelyäki harjotella... kymmenen metriä on ihan hyvä matka :D

Mörkö oli parkkiksella ihan täpinöissään ennenku reenikavereita oli edes paikalla. Ja siitä se riemu vasta repes kun ensimmäinen häiriö saapui -_- Aattelin että Mörkö voi odotella vuoroaan vetokoukussa kiinni. Peto oli ensin vuorossa, koska oli aluksi rauhallisemmin ja keskittyi paremmin. Alkoi kuitenkin heti haukkua ja ärrätä kun tuo häiriökaveri saapui. Hetken kuluttua päätin siirtää Mörkön auton konttiin oottamaan, ja siellä se olikin vähän hiljaisempi ja Petokin rauhottui paremmin.


Harjoiteltiin seisomista (nyt aloitin sen näyttelyä ajatellen..), katsekontaktia (sitä aina joka kerta, kun se keskittyminen vielä niin harhailee helposti), vähän maahanmenoa muistuteltiin mieleen (ei me opeteltukkaan mittään joululomalla). Peto sai olla myös välillä auton koukussa kiinni ja menin kauemmas seisomaan. Piippaili ja oli levoton. Odotin aina että on rauhallinen, yritin malttaa odottaa ihan kunnolla, jotta en mene palkitsemaan siitä kärsimättömästä tilasta. Piti olla hiljaa eikä hyöriä. Siinä kesti kauan, ja just kun kuvittelin että nyt se on hiljaa ja melkein lähdin palkkaamaan, kuuluikin malttamaton haukahdus. :D

Yhden kerran vaihdoin koirat niin, että laitoin Pedon auton konttiin odottamaan ja otin Mörkön. Laitoin Mörkön saman tien auton koukkuun kiinni, koska oikeasti, tiesin, että se ei kuule mittään ja riuhtoo vaan. Se oli niin kaamean levoton kun olis ollu ihania tyttökavereita lähellä :( Oikeasti, en oo nähny Mörköä ikinä semmosena, siis se ihan kunnolla koitti riuhtoa itteään irti -_- Ei se murissu, se ei ollu semmosta aggressiivista ollenkaan. Se vinku ja kitisi ja mölisi ja pyöri ittensä solmuun hihnaan ja tempoili kauheena.

Reenikavereina oli tällä kertaa Nelli ja Kieppi. Kiepillä on ollu ihan vasta ekat juoksut, mutta niiden pitäs olla jo ihan loppuneet useampi viikko sitten. Mutta haistaako se koira sitten sen juoksun vielä jälkeenpäinkin vahvempana tuoksuna? En oikein muuten tajua miten se oli niin paiskeissaan ja inenä... :D Vaikka onhan siitä taukoa kun Mörkön kanssa tämmösissä reeneissä säännöllisesti on kuljettu, kohta viimeisestä tokokurssistaki on kulunu vuosi. Sen jälkeen ehkä parissa kimppareenissä Mörkö ollut. Joten se on sitten joko ihan vaan sitä että on niin saakelin jännää tuo tilanne ja muut koirat, taikka sitten se vielä haisto sitä juoksua... Tiedän, joskus (aina) ylianalysoin ;)

Mörkön kanssa reenit meni siis jotensakki siihen tyyliin, että ekana oottelin vaan vähän matkan päässä että se rauhottu. Siinä se riehu aikansa mun selän takana ittekseen. Petoki alkoi haukkua autosta. Sitten Mörkö rauhottu niin, että se jo istui hiljaa ja kun käännyin, odotti paikoillaan ja katsoi minuun. Sen jälkeen annoin Mörkön edelleenkin olla koukussa kiinni, ja odotin vaan että se otti aina uudelleen katsekontaktin, naksuttelin ja palkkasin. Vähän väliä se vilkuili kavereita. Sitten ku alko näyttää että kyllä se jo vähän on kuulolla, otin remmin ja lähdimme kävelemään poispäin tyttöistä. Hyvin Mörkö lähti poispäinkin, ei siinä mittään, kauheella kiireellä meni eteenpäin vaan. Opeteltiin sitä hihnakäytöstä :D Parikymmentä metriä :D

Kokeilin miten pakittaminen onnistuis, kun takapihalla Mörkö on tehny sitä nii hienosti. Ei se onnistunu nyt yhtään, siis peruutti joo mutta samantien alkoi mennä sivuttain ja sitten jo kääntyki ympäri :D No se meni silleen. Sitten otettiin parit perusasennot jotka Iso Apina muisti tosi hyvin. :) Seuraamista imuttelulla, hyvin pysy kädessä kiinni ja vierellä. Semmosta tuliperseessä menemistä se oli kyllä, ja innostunu saiski olla, kun vaan ei joka vaiheessa ois syöksymässä niitä kavereita kohti tai omiin juttuihinsa, kun joku harjotus lopetetaan x) Oppis taas sen, että vaikka lopetetaan joku harjotus, niin sitten aletaan tehdä toista juttua, eikä lähetä vaan omille teilleen :P


Sitten vaihdoin koirat takas, Mörkö konttiin ja Peto kentälle. Taas ooteltiin ekaksi että rauhassa ollaan ja kontaktissa. Sen jälkeen mentiin lähemmäs kavereita. Jutskailtiin ja Peto sai malttaa mielensä ja olla hihnassa nätisti siinä lähellä. Huomasin useaan kertaan, kun vilkaisin Petoon, että tuijotti minua ja odotti nätisti :) Huomasin toki että katsoi se muuallekin :D Nelli lähti pois, ja sitten otimme Kiepin kanssa pientä ohittelureeniä. Mentiin ohitse varmasti kymmenen kertaa ellei enemmänkin. Eka puoli olis tehnyt joka kerta mieli mennä Kiepin luokse, yritti minun ohi edestä ja takaa. Ei mitään sekopääriekkua tosin. Loppupuolikas meniki jo koko ajan vaan paremmin, ja lopuksi riitti kun sanoin "ohi" (opeteltu käskyä vetoa ajatellen), ja ohi mentiin nätisti pysyen omalla reunallaan, hienosti hihnassa. :)

Lopuksi vielä vaihettiin kuulumisia ja samalla pientä temputtelua. Muisteltiin sitä pyörimistä, meni niin ketterästi :D Maahanmenoakin vielä pari kertaa. Tanssimista eniten. Siinä taas ekat kerrat yritti etutassuilla tarrata minun kädestä kiinni. Lopuksi onnistui jo aika hienosti, jätti etujalatkin semmoseen orava-asentoon x)

Ihan uusi juttu, jota kokeilin tuossa lopussa temppujen ohella, oli perusasento. Sitä joskus syksyllä yritin, eikä siitä tullu yhtään mittään, joten se on jääny. Nyt Peto oli selvästi paljon valmiimpi siihen hommaan. Pari ensimmäistä kertaa meni hetken aikaa ennenkuin tajusi laittaa pyllyn alas. Sen jälkeen joka kerta meni paremmin, käsiohjasin. Liitin lopuksi jo käskysanaakin, vaikka se asento nyt ei vielä ihan oikea ollutkaan. Ihan sama, nyt en jaksa nipottaa jos tokoa tehdään :D (jos innostun taas tokosta, todennäkösesti alan nipottaan x)



Kauhea reeniromaani taas, vaikka oikeasti ei reenattu mittään. Mutta se kaikki muu, peruskäytös, oli niin retuperällä, että siitä riitti asiaa ja toivon mukaan jossain vaiheessa kirjotanki, että molemmat Apinat käyttäyty eri hienosti ja ehittiin keskittyä kaikenmoisiin temppujen reenauksiin :P

Ens viikolla uudelleen!

-M

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Peto 7 kuukautta


Niin se aika rientää, että Peto on jo SEITSEMÄN kuukautta vanha! Vastahan se oli  4 kuukautta.. O_O

9.1.2013 Porrasposeeraus, taas tuommonen kasaseisonta tympääntyneellä mausteella :D
Tämän pienen merkkipäivän kunniaksi ehdin nopeasti takapihalla käydä räpsimässä muutaman kuvan. Kiireen kanssa ei oikein mitään hirmu komeita poseerauksia saatu taltioitua, kuvaaja ja varsinkin kuvattava olivat niin hätäsiä, viimeksimainittua ois kiinnostanu lähinnä kauheet riehupainiskelut isoveljen kanssa, ja paikallaanolo oli kaameaa kidutusta x)

Ei niin tympääntyny mutta ihan viisto sivukuva x)

Millainen Peto on tällä hetkellä? Oon aina huono analysoimaan koirieni piirteitä ja sen semmosia juttuja. Mutta Peto on hyvin aktiivinen niinku pennun ja nuoren koiran kuuluuki olla. Kengurubensaa virtaa vieläkin, pomppuisa kaveri. Yritän keksiä temppuja joissa hyödyntää tuota ominaisuutta ;) Yleensä kaikki ruoka kelpaa, ilta- ja aamuruoan kanssa pomppii mukana tehden piruetteja innoissaan. Syö Mörkön jämät kupista jos saa, juo myös juotot jos jää (useimmiten jää). Namipalkka toimii, lelua on käytetty tosi vähän, yleensä sekin toimii. Äänekäs, leikkiessään ja muutoinkin kiihtyessään. Se on kai sitä vahtiviettiä, kun ohikulkijoille pitää haukkua. Ei kaikille ihmisille, mutta yleensä koirakoille useampi haukku tai sarjatulitus. Turhanpäiten ei pihalla silti hauku, yleensä :D. Sisällä saattaa reagoida kesken unienkin haukahtamalla johonkin kolahdukseen tai outoon ääneen. Haukkuu takaisin television koiraäänille. x) Haukkuu autosta ohikulkijoille... -_- Korvat on tällä hetkellä tallella melko hyvin, useimmiten uskoo viimeistään ärähdyksen. Keskittyminen on hyvä niin kauan kun tehdään ja on herkkua tarjolla, helposti herpaantuu kuitenkin esim. häiriössä, kaveria vois käydä vähän moikkaan hei.... :) Syö kakkaa. x_x öriseeäriseeinisee naurettavasti rapsutteluhetkinä, erityisesti aamulla/työpäivän jälkeen, kun näkemisestä on ollut taukoa. Miehen mielestä kuulostaa hylkeeltä tms.. :D Ei tykkää kynsienleikkuusta, mutta antaa leikata. Koittaa välillä nylkyttää Mörköä sekä muita leikkikavereita. Nostaa jalkaa mutta myös tyttöpissaa vielä. Ei osaa kulkea hihnassa nätisti :D Metsälenkeillä pysyy yleensä lähellä, näköetäisyydellä.



No joo, eiköhän tuossa ollu nyt yhtäkkiä kauhian monta asiaa jo :D Minun piti tänään mitata Pedon säkä, vaan enhän mää muistanu! :O Mittaan huomenna, jos vaan muistan.

Mörkö ja Peto tulee vielä tällä hetkellä hyvin juttuun. Molemmat ärsyttää vuorotellen toisiaan. Mörkö jyrää isomman voimalla, täysiä. Peto kerjää selkäsaunaa XD Saa nähdä millon tulee ekat kunnon erimielisyydet, kumpi on se kukko tällä tunkiolla :O Peto on kova komentamaan Mörköä, ja Mörkö yleensä antaa periksi, jos on kyse lelusta tai vaikka vanhasta luusta, mutta ärähtää Pedon pois jos asia on tarpeeksi tärkeä.

Mörkö riepottelee Petoa niskavilloista
Mörkö tarkastaa....
Peto ei tainnu tykätä XD
 No, semmosta. Kaikenlaista järkevää ois voinu tässä ajassa Pedolle jo opettaa ja harrastaa, mutta me on otettu ihan rennosti. :P Ehtiipä sitä myöhemminki tutustua yhessä eri lajeihin ja katsoa jos innostuttaisiinki vaikka jostain.

"Tiedän. Olen komea."

-M

tiistai 8. tammikuuta 2013

Frozen Ear / Pentuset


Pentujen kuvia, 7.1.2013. Pennut oli kasvaneet ja ennen kaikkea niihin oli tullut hurjasti vauhtia lisää :D Myös hampaita käytettiin ahkeraan x)

"Otan tästä lahkeesta kiinni, sanoi kuka mitä vaan!"
Naraq.







Ragi maistelee luonnon antimia :D

Välillä välipalahetki :)

Yhteiskuva Amasta ja pennuista.... :D
Hieno yhteiskuva pennuista yhdessä! x)




Ruoka on tärkeää, ja sitä tarjoillaan tämmöisistä kupeista.....

Ragi menee moikkaamaan Davea :)

"Mikä on tämä este tässä välissä.."











Näillä hampailla sai hyvän otteen housunlahkeista ja sormikkaista :D
O_O
Äitin suojaan.. :D


Lounaaksi hieman pentua

Joku liha-atomi tais olla jääny kuppiin ;)
Ama emo

Amalla pahat mielessä :D
Mamma leikittää pentuja :)



Mamma sekosi.... :D





-M