Aada ja Inka

 Pitää yrittää muistaa kissojakin välillä, ettei ihan unohtuis..

Ei kisuista nyt paljoa kerrottavaa ole O_O

Nyt kovilla pakkasilla (-20) ne meinaa olla tupakissoja, pitää melkein välillä nakata käymään pihalla! Tosin ei ne sillon ala mitään siellä asioimaan, jos ne väkisin sinne on laittanu, jäävät vaan oven taakse kököttelemään.

Inka on vähän enemmän ulkokissa kovillaki pakkasilla, saattaa käydä vähän kauempanaki, mutta ei sentään yleensä yön yli reissussa ole. Paitsi jos illalla menee ulos, eikä me herätä ovenkahvan kolisteluun, pääsee vasta aamulla sisälle. Hyvin kyllä tarkenee nuinkin kylmällä kuitenkin, ja on paksut turkit!

Molemmat näyttääki melko mooseksilta välillä, mutta silti se yleensä taitaa olla enemmänki paksua hyvää turkkia ku jotain ylimäärästä :) Paitsi tupakissa Laala nyt voi välillä olla vähä pullevassa kunnossa <3 Mutta ei sekään oikeesti mitenkää jättimäinen ole.

Saalista eivät ole tuoneet nyt kovilla pakkasilla näytille, kas kummaa :D Mutta mitenpä sitä toiskaa jos ei kerta lähe ulos seikkailemaan.

Typerillä siskoilla on myös tapana vähän pöllyttää toistensa turkkeja. Ei ihan tasan nukuta vierekkäin tai harrasteta mitään toverillisuutta! Kyllä ne onneksi toimeen tulevat hyvin keskenään, mutta ihan outoa tappelua joskus jopa päivittäin syntyy, sisällä ja ulkona. Jos sattuvat käden ulottuvilla tuon homman alottamaan, yleensä se kumpi juoksee toisen perässä pääsee ulos jäähyttelemään ;)

Ei meidän mirreistä nyt niin kovin ole kerrottavaa, ne on jo niin aikusia että ei kauheena mitään erikoista ja ihmeellistä pelkästään niiden kanssa tapahdu. x)

-M

Hihnakäyttäytyminen ja vetoharjoitukset

Eipä ole tullut kirjoteltua miten meillä vetoharjotukset edistyy :O Muistaakseni en ole kirjottanu niistä vielä kertaakaan! Noh, nyt jokatapauksessa kirjoitan. Ja kerron myös vähän tuosta hihnakäyttäytymisestäkin.

Jos ensin kerron miten tällä hetkellä kuljetaan hihnassa. Remmilenkeillä on aina panta kaulassa. Yritetään jatkuvasti reagoida vetämiseen, minä miestä tarkemmin. :P Kauhea nipo suorastaan olen pari viimeistä viikkoa taas ollut! Ja sitä ennenkin kyllä hyvin tarkka.

Joululahjojen esittely on jostain syystä unohtunut!! :O

Mörkö kulkee hihnassa ilman häiriötä aika nätisti. En ole vaatinut kulkemaan vierellä, vaan minusta on mukavaa että koira kulkee vapaasti edessä ja takana sen verran kuin hihna antaa myöten. Tiedän myös että taas kerran, kyseessä on malamuutti :D Ja onhan tämäkin yksilöstä hyvin paljon kiinni, eikä vain rodusta. Niin ja omistajastakin oppiminen on tietysti kiinni.

Ei siis vedä minne sattuu, en kävele käsi ojossa takakenossa, käteni ei ole koskaan väsyneet hihnalenkin jälkeen. Kuitenkin tuo lenkkeily on hihnan kanssa sellaista nykivää menoa, eli isokin pätkä voi mennä remmi löysällä, mutta sitten mennään hihna pinkeällä taas, esimerkiksi kun joku hyvä haju löytyy jonka perässä vauhti kiihtyy. Myös työpäivän jälkeen ensimmäinen lenkki on alussa yleensä enemmän nykimistä.

Mörkö sai lahjaksi pehmorotan ja tuollaisen luun. Me saatiin ihanat villasukat, jotka jostain syystä kiinnosti hurjan paljon! :D

Me ollaan alusta alkaen käytetty pysähtymistä ja suunnanvaihtoa. Joskus käytetään äännähdystä, joskus väsyneenä kun kärsivällisyys ei riitä pysähtymään sekunnin välein, tulee käytettyä hihnan nykäisemistä, joka auttaa kyllä hetkellisesti, mutta ei ole itsellekään miellyttävä käyttää.

Ajattelisin kuitenkin tästä huolimatta, että Mörkö kulkee ihan kohtalaisen hyvin hihnassa. Voi johtua siitäkin, että ennakolta odottelin kuuleman perusteella, että malamuutti on vaikea saada kulkemaan hihnassa hienosti :) Tiesin siis että ei ole mikään parhain rotu sellaiseen vieressä jolkotteluun. No, onneksi en sitä vaadikaan, komennolla ajattelin sellaisenkin kuitenkin opettaa, muutoin ei ole tarpeen.

Häiriön kanssa onkin sitten vaikeampaa, eikä tästä ole saanut harjoitustakaan oikein, johtunee ihan siitä. Eli kun on tiedossa vaikkapa koiradeitit, ja pitää yhdessä koirakaverien kanssa kävellä jonkun matkaa, että pääsee leikkimään, se on ihan HIRVEÄN vaikeaa O_O Siinä oikeasti vedetään ;) Siihen verrattuna normaalit hihnalenkit jolkotellaan nätisti remmi löysänä vierellä. Vetämistä hillitsee hiukan se, jos kuljetaan kavereiden edellä, eikä vieressä saatika sitten takana.

Noh tuossakin omaa vikaa, kun meillä ei kärsivällisyys ole riittänyt niinä harvoina kertoina alkaa pysähtymään ja vaihtamaan suuntaa. Itseäni vaivaa se, että nyt se toinen omistaja joutuu odottelemaan vaikka kuinka pitkään meitä, kun edetään puoli metriä kerrallaan x) Näin pitäisi kuitenkin malttaa tehdä, ja siinä yritänkin tulevissa koiratapaamisissa tsempata. Leikkimään pääsee  luvan kanssa vasta kun on rauhallinen.

Kumpi kiinnostaa enempi, rotta vai luu?? ;D

Ohitukset sujuu kohtalaisesti, ihmisiä tekis mieli mennä tervehtimään mutta useimmiten vain häntä heiluu ja katse seuraa, pysyy silti tien laidalla. Koirien ohitukset on haasteellisempia, joskus ohittaa hyvinkin hienosti, joskus taas tekisi mieli mennä tervehtimään. Koskaan emme ole lenkillä kuitenkaan menneet tervehtimään, eli ei johdu sellaisesta. Yritän tehdä ohitukset niin, etten ota koiraa viereen, vaan haluan että oppii ohittamaan hienosti siellä edessä kävellessä.

Vetoharjoituksista seuraavaksi tilannepäivitystä. Ne sujuu öhöm, varmaankin ihan ok.. :D Hiukan haasteelliselta tuntuu, eikä oikein itse tiedetä mitä tehdään ja miten pitäisi edetä jne.. Ollaan siis vain kokeiltu milloin mitäkin. Paljoa ei kuitenkaan olla ehditty totutella, vaikka kovat aikomukset oli heti 6kk iässä alkaa kunnolla harjoittelemaan valjaissa menoa.

Ennen vuodenvaihdetta tuli harjoiteltua muutaman kerran pulkan vetämistä, kyydissä oli lunta tai harkko. Alussa tuntui että eihän tämä niin vaikeaa ole, haasteellisinta oli pitää Mörkö poissa hajujen nuuhkimiselta ja merkkailulta. Sehän ei Mörkön mielestä ollut yhtään kivaa tietystikkään. :P Kävellen vetäminen ei oikein hyvin sujunut, juoksemalla meni tosi reippaana. Ekat harjotukset oli ehkä n. 100m korkeintaan 200m. Niin ja ihan ensimmäinen valjaisiin totuttelukerta oli niin, että hihna oli vyötärön ympäri ja mentiin ehkä n. 10m kerrallaan niin että toinen meni matkan päähän odottelemaan ja sieltä sitten kannusti etenemään. :) Tuolla tavalla tehtiin vain yhdellä kertaa muutama toisto.

Jouluna innoissamme ostettiin kickspark, joululomalla sitä tuli pariin kertaan kokeiltua koiran kanssa. Molemmilla kerroilla oli ihmeissään, ja molemmilla kerroilla onnistui menemään kelkan edessä hihna tiukalla ehkä n. 5-10m pätkän. Loppu osa harjoittelusta ei mennyt sitten oikein mitenkään.. :D

No maistui tämäkin hyvin, sitä ei tainnut oikein haistaa ennen avaamista :)

Tämän vuoden puolella ollaan otettu itseämme niskasta kiinni, ja harjoiteltu useamman kerran muutaman viikon aikana, kuin kahden kuukauden aikana yhteensä :D Aluksi kokeiltiin pari kertaa kicksparkkia, mutta jostain syystä siitä ei tullut enää oikein mitään. Ensimmäisellä harjoituskerralla meni monta kymmentä metriä hienosti edessä liina tiukalla, sen jälkeen aloitti näykkimään valjaista kylkien kohdalta, ja vetoliinasta. Parina ekana kertana oli myös pannassa hihna kiinni, vähän niinku varmistuksena meille. Myös tuota hihnaa puri ja repi.

Sen jälkeen on sitten tehnyt joka harjoituskerralla tuota samaa, ja ollaan aivan että apua mitä tää on ja mitä meidän pitäs tehdä!!?? Ollaan pysähdytty ja seisottu paikallaan hiljaa välinpitämättöminä ja odoteltu. Siinä alkaakin sitten sellainen ihana hihansuista ja lahkeista näykkiminen. Ennen ei ole noin tehnyt. Ja taas kerran se kuuluisa kärsivällisyys on jossain vaiheessa aina pettänyt, ja on pitänyt yrittää ärähtää ja komentaa. Pöh se mitään auta.

Kerran vielä kokeiltiin kicksparkilla ilman tuota pantaremmiä mennä, lyhyt pätkä meni hienosti, vaan sen jälkeen ei enää asettunut millään. Ehkä meillä pitäisi vaan jäädä odottelemaan vaikka sitten koko päiväksi sitä rauhottumista ja yrittää jatkaa.. en tiedä?

Noh, tämän jälkeen päätettiin jättää kaikki pulkat ja kelkat nyt pois, ja keskitytään käymään vain juoksulenkeillä. Eli mieheni käy juoksulenkeillä xD Okei, minä aloitin tällä viikolla kunnon kohottamisen, että minustakin olisi juoksemaan edes jonkinlainen matka.. Kerron sitten kun jaksan juosta kilometrin x)

Mutta juoksulenkillä tekee aivan samaa hommaa, vaikka siinä menee kyllä useammankin kilometrin hyvin edellä, liina tiukalla. Lenkin alussa keppuroi, pomppii, näykkii ja puree valjaita, remmiä jne. Ja lenkin välillä alkaa tekemään sitä jne. Viime kerralla mies kertoi että meni n. 3km hienosti, sen jälkeen ei enää tullut mitään, pyöripomppirepikeppuroi ja yritti mennä tien laitoja nuuhkimaan jne. Mies oli sitten ottanut valjaat pois ja tullut loppumatkan kävellen. Minusta tuo 3km on ihan hieno matka, kun juoksulenkit on jääneet tosi vähiin, ja yhtäkkiä ollaankin lisätty harjoittelua.

Rotalta irtosi nopeasti yksi jalka, häntä meni melkein katki, ja korva muussattiin.... :D

 Mietityttääkin, että koirahan saa nyt periksi käytöksellään sen, että lopetetaan harjoittelu. Olen kyllä sanonut että meidän pitää lopettaa harjoittelu ennenkuin koira kyllästyy, se on käsittääkseni aika tärkeää näin alussa, että vetäminen on hauskaa ja kiinnostus siihen säilyy. Tai entä jos tekee tuota temppuilua oikein urakalla jo heti alkumatkalla, 100 metrin jälkeen.. Onko parempi pysähtyä ja odotella että asettuu, vaiko jatkaa juoksemista, vaikka koira pyörii ja pomppii siinä edessä? Vetäessähän ei saa sitten niin tehdä, siinähän mennään ihan solmuun ja koiralle voi käydä todella huonosti :S

Ollaan kyllä toiveikkaita että kunhan jatketaan, niin homma alkaa sujua paremmin. Eli nyt keskitytään juoksulenkkeihin vetovaljaiden kanssa, koiran pitää pysyä edellä ja liinan tiukalla.. Ja minä yritän kohottaa kuntoani, Mörkö toimii erittäin miellyttävänä kannustimena kyllä, ihan oikeasti! :)

Mörkö on myös kasvanut, ja vaikka minusta valjaat ei vielä purista mistään, en ole ihan varma onko ne enää aivan sopivat. Jos on jääneet pieneksi, se voisi olla syynä tuohon käytökseen.

Tällä viikolla Mörkö pääsi kuitenkin kahdelle juoksulenkille miehen kanssa, ja yhdelle erittäin lyhyelle ja hitaalle hölkkälenkille minun kanssa. Saa nähdä jos jaksettaisiin ens viikolla yhtä reippaasti harjoitella tuota vetämistä! :)

-M

Mörkö on malamuutti

Kerronpa nyt miten meillä Mörkön kanssa sujuu näin niinkun muuten, kun Mörkö kuitenkin kehittyy henkisesti ja fyysisesti koko ajan.

Pari päivää vaille 8kk :)

Mörköllähän tuli jo 8 kuukautta täyteen 2.1.2012!

Samalla hoksasin, että meidän perheeseen on kuulunut jo reilu puoli vuotta koira <3 Uskallan tunnustaa, että ei tämä koiranomistajuus aina niin herkkua ole, mutta samalla voin valehtelematta sanoa, etten todellakaan peruisi tätä perheenlisäystä! :)

Mutta siis Mörkö. Hän on alaskanmalamuutti.. Lieneekö ihan vaan minun taidoistani kiinni, että aina ei se elo suju niin mallikkaasti :D No ei tässä mistään vakavasta ole kysymys, eikä sinänsä minulle uusi asia, mutta siis vaikka kaikki menis hyvin elämässä, ainahan jostain pitää saada vähän avautua ja valittaa ;)

Jotenka. Irtaallaan oleminen ja luoksetulo. Tämähän on aina sellanen jännä asia, että mitenhän tällä kertaa käy kun päästän koiran nyt irti. Omalla pihalla pidetään koiraa irti tuolla rauhallisimmalla puolella taloa. Käytetään koiraa asioimassa siinä, eikä oteta remmiin. Seurailen pyöräteitä, että jos näkyy koiria, kutsun Mörkön luokse ennen kuin se ehtii huomata muita koiria.

Noh, tämä on silleen vakavampi tilanne, että tuossa yks päivä olin tuolla talon nurkalla koiran kanssa, ja mies tuli töistä kotiin. Mörkö näki että meidän autohan se kääntyy tuohon tallin eteen! Autotallikin on siis näkösuojana tuossa talon nurkalla, eikä tallin edustalle näe, ellei satu olemaan siinä talon nurkalla.. Mörkö siis huomasi että joku meijän pihaan tulee meijän autolla ja että varmaanki sitte isäntä, menenpä heti moikkaamaan!! Ja voi kirosana ku olin sydän kurkussa että pfhdjd nyt se juoksee auton alle ja tuonne autotielle! Ja kutsuin luokse, ei mitään, huusin ja karjuin, ei mitään. Enkä jääny odottelemaan että tulisko se sieltä, vaan kauheella kiireellä juoksin hakemaan pois, pannasta retuutin takas talon nurkalle ja otin kiinni. Siinä se meidän auton ympäri pyöri, mies ei tullu autosta ulos ja tietysti pysähtyi paikalleen odottelemaan. Siitä meidän ohi ajoi vieläpä naapurikin, ja jos olis Mörkö juossu tielle asti eikä jääny autolle hengaileen, olis voinu tulla itkuparku :S

Toinen juttu, joka on tapahtunu useampaankin kertaan, on taas tuossa talonnurkalla kun ollaan asioimassa, ja samalla siinä monesti hetki leikitelläänkin palloilla ja leluilla.. No sitten minä jossain vaiheessa kutsun Mörkön luokse, että mennään sisälle. Nyt viimesillä kerroilla Mörkö onki päättäny että hänelläpä on vielä kova pskahätä just nyt ku kutsutaan, ja juoksee ympäriinsä ja vähän matkan päähän sitten kyykistyy. Just sillon alkaa tuo ku oon kutsunu luokse -_- Siis voisin aatella, että se käsittää että me mennään sisälle, ja mulla on hätä niin meen äkkiä asioimaan.. Hyvä sinänsä. Mutta miks just sillon ku minä kutsun luokse??!! Noh, nyt viimesimmällä kerralla ku meinasi taas tehä saman, eilenkö se oli, minä hyppäsinki kopin taakse piiloon ja kurkkasin että koira näkee että nyt meenki piiloon, ja sieltä sitten innoissaan kutsuin luokse, niin kyllä tuli vauhdilla! Ja siitä sitten ku vapautin, jatkoki matkaa suoraan omaan tarhaan ja käymäläpuolelle pyörimään ja sinne se sitten läjät tekas.. x) Mutta pääasia että luoksetulo onnistu! :S

Useimmiten tullaan vauhdilla luokse O_O

Kolmas juttu, joka kävi luoksetulossa, ensimmäistä kertaa, oli kun käytiin lähipellolla vähän tarpomassa, leikkimässä ja valokuvaamassa. Mörkö irtaantui aika kauas meistä eteenpäin, mentiin moottorikelkan jälkeä pitkin. No yhtäkkiä koira pysähtyi ja tuijotti oikealle puolelle jotain. Ja sitten hyökkäsi kelkan jäljestä hiukan oikealle hankeen. Sieltähän pyrähti lauma jotain lintusia! ja sitten koira teki toisen loikan ja vierestä pyrähti toinen lauma lintusia! No sitten Mörkö seisahtui töllöttämään nuiden lintujen perään. Päätin että kutsun luokse ennenkuin päättää lähteä perään, koska sillon ei ainakaan enää kuule mitään. Mutta kun huusin luokse, niin eih, sinkautti täysillä tuon lintuparven perään, ja juoksi pellon laitaan asti, josta alkoi metsää.. Siihen sentään pysähtyi. Mutta ei tullut luokse. Taas karjuin ärjyin ja kerran se sieltä jo lähti tulemaan kohti, jolloin tietysti vaihdoin äänensävyn mukavampaan. Mutta sitten päättiki vaihtaa suuntaa ja meni takaisin sinne mistä linnut oli alunperin lähteneet. Sinne sitten jäi nuuhkimaan. Me lähettiin miehen kanssa kävelemään poispäin, ja ehdittiinpä pois melkein koko pellolta, ennenku Mörkö meidät tavoitti. Eipä kovasti tunnu pelottavan enää, että mitä jos eksyn omista ihmisistäni :/ Tällasia tilanteita on käynyt pari muutakin..

En tiedä olisko minun pitäny olla vaan hiljaa siinä kun Mörkö seisahtui katsomaan lintujen perään, koska näytti että pyrähti niiden perään siinä vaiheessa kun kutsuin luokse. :S

Mutta monta epäonnistunutta luoksetuloa ollaan nyt onnistuttu aikaansaamaan :( Varmaan se on ihan minusta kiinni sitten että en vaan osaa kouluttaa koirasta varmaa, mutta toisaalta minä itse tuudittaudun siihen, että Mörkö on alaskanmalamuutti. x)

Mietinkin että pitäiskö hommata sellanen tosi pitkä liina, jolla koira pääsis irtaantumaan kauaskin, mutta jolla voisi tuollasissa tilanteissa stopata koiran ja vaatia tulemaan luokse. Tiiä sitten onko apua, ainahan sitä voi harjotella, ja jos sais onnistuneita harjotustilanteita, sitten tositilanteessa koira saattas kuunnellakki... :P Noh, nämähän on sellasen tietämättömän mietteitä kaikki.

Tiesin minä jo ennen Mörkön tuloa, millainen malamuutti on, mutta ku on sitä vaan niin mukava pitää irtaallaanki. Niin onnessaan juoksee ympäriinsä! :D

No mutta voin minä jottain positiivista edistymistäki kertoa näin loppuun, ettei iha jää sellanen valivalifiilis! :O

Mörkö: "Terrrve kaverri!"

Mehän ollaan nostettu Mörkö auton konttiin edelleenki, koska ollaan haluttu olla varovaisia selän jne. kanssa. Että sais kehittyä ja vahvistua rauhassa. Ja ku meidän auton kontti on sellanen tyhmä, että siinä on korkea reuna, ja pohja siis tavallaan kuopalla. Eli ei mikään helpoin kontti muutenkaan.

Mörkö ei oo tykänny pitkään aikaan enää mennä auton kyytiin. Aina ku hoksaa että joutuuki konttiin, meinaa lähtee pois. Namilla tulee kyllä kontin luo, mutta sitten yrittää heti lähteä pois. :( Vaikka aina ollaan namiaki annettu ku ollaan nostettu sinne konttiin ja siellä on lelujaki jne.. Matkat on menny kesän helteiden jälkeen hyvin, on hiljaa, yleensä makaa koko matkan, joskus saattaa alkumatkasta ja välillä nousta seuraamaan liikennettä.

Mutta alettiin sitten ennen joulua opetella sitä konttiin menemistä ja pois tulemista. Tämä homma edistyy hitaasti siksikin, kun ei olla jaksettu harjotella säännöllisesti ja tiheään. Mutta alotettiin siis konttiin meno harjotukset sillä lailla, että laitettiin ekaksi "portaaksi" pari harkkoa, että jos tajuais helpommin jutun jujun. Namilla sitten taas houkuteltiin menemään. Alussa yritti portaanki kanssa kiivetä konttiin, mutta sitten hoksasi että pääseehän sinne hyppäämällä helpommin. Alas hyppäsi heti hyvin x)

Mörkö: Leikittäis nyt!!

Sitten jätettin harkot pois, eikä millään menny konttiin.. Oli niin vaikeeta. Yritti kiipeämällä mennä. Oltiin varmaan erikoinen näky! XD Iso koira, eikä pääse konttiin :D No se opettelu vähän niinku meni jäihin sitten, ja taas nostettiin koira konttiin. Itse kyllä hyppää jo pois.

Viikonloppuna sitten päätin että nyt ihan tosi tuo koira hyppää sinne konttiin vaikka mikä olis! Ostettiin sellasia puruluita, jotain nahkaluita, ja sellasta aloin nakkaamaan konttiin, että ole hyvä, siinä sulle herkku :D Tehosteeksi annoin vähän napata kiinni mutta otinki nopsaa pois ja nakkasin uudelleen konttiin. Yritti parka kiivetä taas sinne :S Sitten hoksasin yrittää samaa vauhdeilla, eli mentiin vähän matkan päähän, ja luu siinä kuonon edessä juostiin auton luo ja sitten nakkasin luun konttiin. KAS KUMMAA! Niin se koira hyppäsi kepeästi perässä! Vaihdettiin pariin kertaan luu nakkeihin ja hypättiin uudelleen konttiin muutaman kerran, aina meni hyvin. :) Lopuksi sitten Mörkö sai syödä luun siellä kontissa, jonka jälkeen pääsi pois :)

Inka: Kiviäki kiinnostaa.......

 Saa nähä saadaanko huomenna Mörkö hyppäämään konttiin, kun mennään sinne Tokon jatkokurssille!!

-M

Halla ja Mörkö 30.12.2011

Huomaako että kuva on otettu paremmalla kameralla? :)

No niin se uusivuosiki tuli ja meni, ja nyt ollaan jo hyvinki tämän uudemman vuoden puolella!

Hallan silmäniskusta Mörkö kellistyi? ;O

Palaan vielä sen verran tuohon 2011 vuoden viimeisiin päiviin, että Mörköllä ja Hallalla oli sellainen poikien tapaaminen pitkästä aikaa. :)

Halla on pomo, vaikka Mörkö onkin Hallaa jo paaljon isompi ;)

Ja mehän hankittiin uusi kamerakin siinä loppuvuodesta, niin kuvia on tullut räpsittyä vaikka kuinka monta sataa.. Eikä varmaan tarvi edes arvata kenestä on otettu eniten kuvia! x)

Mutta kerron nyt  Mörköstä ja Hallasta. :)

Halla :)

Mietin että mitenhän tapaaminen sujuu taas tauon jälkeen, kun Mörkölläkin on alkanut vähän poikahormoonit hyrräämään ja aiemmilla kerroillakin Halla on vahvasti ilmaissut "ylemmyytensä" :D Tosin Mörkö on samantien alusta alkaen alistunut Hallalle, jos Halla on vähääkään räyhistellyt. Mietin että käyttäytyykö nyt samalla tavalla, vai sanooko takaisin..

Taas Halla perseili Mörkölle??

Kuten kuvista näkyy, ei mitään ongelmaa! Samantien kun Halla tuli koirapuiston portista sisään, ja pääsivät tervehtimään toisiaan, Mörkö kellistyi ja paljasti masunsa! Se siitä uroksesta vielä tällä kertaa ;) Tietysti toivon, että vaikka Mörkö miehistyy, niin ei tulisi sitten tappelua myöhemminkään :O

Tälläki kertaa Halla perseili Mörkölle, eli siis työnsi takapuoltaan Mörkön naamalle..? Mitä se tarkottaa?? Joku urosten juttuko? Vai joku Hallan oma juttu? Halla ei silti tee samoin muille koirille, esimerkiksi asuinkaverilleen, joka on leikattu vanhempi uros. Onko tuo takapuolijuttu oikeastiki joku alistusjuttu vai mikä?! :D

"Leikitäänx?"

Mutta alun jäykistelyjen ja perseilyjen jälkeen alettiinki saamaan jo aikaan juoksukisoja, ja ihan lopuksi painiakin! :)

Halla on Mörköä nopeampi!

Jossain vaiheessa siirryttiin painiskelemaan leppoisasti :)

Hallan päpälät ja suu.. apuvaaaa :D

Ja minua vielä sillon ekalla kerralla jännitti että mitenhän leikit alkaa sujumaan, kun luulin ensin Hallaa nartuksi! :D Ja kun ekalla kerralla tosiaan Halla lähinnä vain elekielellään alisti Mörköä, vaikka kertaakaan ei hyökännyt päälle tai napannut kiinni. Toisella kerrallahan suju jo vähän paremmin, vaikka edelleen oli elekieli Hallalla pomottelevaa, eikä saatu leikkiä aikaan.. Kuitenkin Halla antoi Mörkön pitää yhtäaikaa samasta kepistä kiinni murisemattakaan!

Ja tällä kertaa sitten saatiin jo alkukangistelun jälkeen kisailua ja painia! :) Eli kärsivällisyys kannatti tällä kertaa. Varovaisia tietysti oltiin ja tarkasti seurattiin, ettei mene liian kovaksi ärhentelyt ja alistamiset.

Itse olen ajatellut aina, ettei koiran tarvitse antaa alistaa toista koiraa, koska me omistajat olemme niitä ylimpiä. Voinhan olla ihan väärässä tässä, mutta itse olen sitten kieltänyt/pyytänyt kieltämään sellaset selkään hyppimiset.. Kyllä ne koirat voi muillaki signaaleilla toisilleen näyttää, että kuka on se ylempi. Kuten tässäkin, Halla vain seisoi jämäkästi pää ylhäällä ja saattoi ehkä hiukan möristä, ja Mörkö kellahti selälleen samantien. Eli koirat näkee ne oman lajinsa viestimiset paljon vähemmästäkin.

Mutta saapa nähdä miten tässä kaveruudessa tulevaisuudessa käy, kai se on sitten kiinni siitä kuinka "kovia" tai "dominoivia" yms. kummatkin on.. Sitten kun kummatkin on aikuisia siis.. x) Sitä odotellessa, kivaa kun leikit alkaa sujumaan! :)

-M