Vetojuttuja

Miksi mää otsikoin mun päivityksen niin tylsästi? Että mää tietäsin jo otsikon perusteella itse, mistä suunnilleen on kyse :D

Käydään edelleenkin Mörköläisen kanssa usein ihan kaksistaan vetolenkeillä, koska eihän Pedon kanssa kehtaa tosiaan perättäisinä päivinä, tai muutenkaan vielä liian usein viikossa mennä. Mörkön kanssa kuitenkin tarvii mennä, ja kaiken lisäksi tekis ihan hyvää päästä niitä pidempiä kierroksia sen kanssa. Joku 3km on aika tyhjän kans, vaikka se on hyvää vaihtelua! :)

Tuossa viime maanantaina olin lähdössä Mörkön kanssa vetolenkille pyörän kanssa, olin suunnitellu että nyt käydään pitkästä aikaa sellanen yli 8km lenkki, mielellään vaikka 10km tai vähän reilustikkin. Mutta onneksi hoksasin pyörän renkaassa semmosen mahdollisen posahdusherkän kohdan :D

Ois tympässy kesken matkan puhkirengas :D

Lähettiin kicksparkilla käymään, ja päätinki vihdoinki, että mennään koettamaan kuinka homma sujuu moottorikelkan jäljillä. Ensinnäkin oli vaikeaa tajuta, että eikö mennäkään suoraan siitä kohdasta, josta ei koskaan olla vetolenkillä käännytty.. Sitten oli ihan outoa, että mitä näiden jälkien myötäsestikkö mennään, eihän tässä oo tietä.... :D

Eka pätkä oli ehkä 100-200 metriä, sitten tuli pyörätien ylitys ja kelkkareitti jatkui peltojen poikki. Mörkö olis pyörätiellä kääntynyt ihan kumpaan suuntaan vaan menemään, vaan ei suoraan. Siirsin kelkan sinne hankeen ja hoputin menemään, kyllä se sitten alkoi edellä mennä taas. Vauhti oli ehkä semmoista kävelyvauhtia, ja minä jouduin koko ajan potkuttelemaan. Hanki kyllä kantoi hyvin, kun reitti oli painautunut melko kovaksi.

Uusia haasteita oli ojien yli tehdyt sillat. Ne aiheutti pientä hämmennystä, mutta ilmeisesti niin yllättäen, että niistä juostiin vauhdilla yli.

Peltopätkää oli ehkä reilu kilsa, sitten mentiin autotien reunassa muutamia satoja metrejä. Vielä pieni kelkkareittipätkä ennen pyörätietä. Tässä hyvää harjotusta taas, tosi korkea lumipenkka autotien varrella, ja kelkan jälkikään ei ihan tuore, sitä ei siitä ihan tieltä asti edes erottanut, siis penkassa ei näkynyt jälkiä. Mörkö oli ihan että MITÄ, MINNE OIKEALLE?? :D Kävin hyppyyttämässä Mörkön ensin ylös, käskin odottamaan, nostin kelkan penkan reunalle ja sitten käskin eteenpäin. Ihmetellen mentiin ja sittenpä tuliki Mörkön oma taukohetki. Siinä se seistä tönötti paikollaan, ei liikkunu taas minnekkään. :D

Jos se ihaili maisemia ja auringonlaskua?

Jonku tovin päästä Mörkö jo inisi ja minä käskin sen odotella ja rapsuttelin ja oltiin vaan. Sitten jatkettiin matkaa ja kävelyvauhtia mutta eteenpäin kuitenkin :) Matkaa tais olla jotain 3,7km kieppeillä, ja aikaa meni varmasti 45-50minsan kieppeillä :D Mutta oli paljon uusia juttuja ja raskaampaa maastoa, joten olkoot :)

Eilen, keskiviikkona, käytiin Mörkön ja Pedon kanssa potkukelkkaileen. Sama reitti, ilman viimesintä moottorikelkkapätkää. Matka oli n. 3km. Aikaa meni puolisen tuntia.

Siitä ajasta meni ehkä kymmenisen minuuttia säheltämiseen. Ensinnä Mörköä pelotti tällä kertaa ylittää niitä siltoja. Varsinki ensimmäinen silta on aika harva, siinä on selkeät raot lautojen välissä, vaikka muuten on jämäkkä, että minunkaan alla ei mitenkään laudat heilu tm.

Aluksi en tajunnut mistä on kyse, kun Mörkö vetäs yhtäkkiä reitin varrelle hankeen, eikä meinannu tulla sieltä pois. Parin kerran jälkeen, kun olin raukkaparan pannasta kiskonu takas reitille ja käskeny olla nätisti, tajusin mistä on kyse. Otin liinan irti kelkasta, ja kävelimme kaikki yhdessä rauhassa sillan yli. Ja sitten takaisin. Ja sitten vielä kerran. Joka kerta sujui paremmin, vaikka varovaisesti meni vielä kolmannellakin kertaa. Ymmärrän koiran näkökulman, siinä vois helposti tassu/varpaat vaikka murtua, joten nätisti siitä täytyykin mennä. Mörkö oli ihan viksu. Koirat odotti toisella puolen siltaa, kun hain kelkan. Matka jatkui, ehkä vähän reippaammin kuin viimeksi Mörkön kanssa yksinään. Kaveri tuo vauhtia lisää, ainakin välillä :)

Mörkö puski taas Petoa hankeen, koska meni reitin oikeassa reunassa. Siellä Kirppu loikki syvemmässä hangessa vähän väliä. Mörkö myös välillä turhanpäiten närppii, ja sitä en hyväksy, vaikka asiasta saa komentaa sopivissa määrin. Päätin kesken matkan alkaa laittamaan liinoja uusiksi :D Siinä ku kaikki oli vielä ihan kesken, tuli moottorikelkkaki ja jouduttiin menemään kaikkinemme sinne syvään hankeen, ihanaa :D Koirat ei onneksi kelkasta muutoin välittäneet lainkaan, niitä on kyllä nähty.

Laitoin liinat nyt niin, että Peto menikin Mörkön perässä. Tämän muutoksen seurauksena kävi niin, että Pedolla oli liina lähes koko ajan pinkeällä, ja se jopa NÄYTTI että se KISKOO minkä vain jaksaa :D Tuli jo fiilis, että se väsyttää itsensä ja rasittaa liian rankasti, kun on kuitenkin vielä pentu. Mörköön muutos vaikutti niin, että se tyhymä alko lusmuilemaan lisää! Liina oli useamman kerran löysällä. Lisäksi myös vilkuili taakseen. Ihmettelyä tietenki, kun yhtäkkiä mentiinkin ihan uudenlaisessa järjestyksessä.

Kolmen kilsan lenkki sujui kokonaisuudessaan ihan mielettömän hyvin. Peto meni aivan upeasti. Jospa Mörkökin reipastuis. Kissa toimi pari sataa metriä yhessä kohtaa jäniksenä, Mörköönki tuli intoa ja vauhtia :D Ja opettelimme reuna käskyä ja ohitusta :D

Tänään suunnitelmissa käydä potkukelkkailemassa ihan vaan Mörkön kanssa. Jos käytäis tutkailemassa niitä kelkkareittejä vähän pidemmällä. Katsotaan jäädäänkö sille tielle ja miten monta tuntia meneekään jos joudutaan keskelle ei mitään :D Pyörän rengasta ei oo vielä saatu korjattua, mutta onpahan pakko mennä tuolla kelkalla kun ei muuta ole :) Ja on sillä kivaa mennä! :)

-M