Kimppareeneissä Nallen kanssa, reenikavereina Kieppi ja Nelli.Kuvailin hiukan muiden reenailuja, kun Nalluska harjoitteli rauhottumista itsekseen. Loppuleikeistä ei kauheasti ihmeempiä kuvia ole, kun isommat tytöt eivät kauheesti leikkimään alkaneet ja Nalle nyt on vielä vähän semmone ujopulla XD
Kesä- ja heinäkuussa on tullu käytyä hyvin minimaalisesti kimppareeneissä, mutta kuitenki muutaman kerran joka piskin kanssa. Nallenki kanssa on käyty jo useemman kerran siis. Isompien kanssa tuli taas todettua, että se ois niin maailman ihanin ja järkevin asia opetella jo pennusta saakka, rauhassa odotteleminen ja oleminen!
Mörkön kanssa sitä tuli harjoteltua jonku verran, eikä se kauheena oo möykänny vaikka ei aivan levollinen olekaan ollu.. Pedon kanssa ei ole harjoteltu lähes lainkaan ja sehän piippaa ja räkyttää vaikka se ois minulla yksinään mukana reeneissä ja jos jätän sen johonkin "yksin" eli olen edes puolen metrin päässä siitä.. >_< Noh nyt minä oon aatellu, että se on meidän juttu jota koitamme nyt harjoitella, ja että minä aloitan sen harjoittelun Nallenki kanssa ihan pienestä pitäen. Varmaan se totuus on sitten taas karumpi, eikä me harjotella ko yhen kerran ja se on siinä x) ehheheheheee... noeeh oikeesti yritän harjotella. Varmaan pitäs itelle ottaa vaikka termarillinen kaakaota mukaan ja joku hyvä kirja, niin sitä osais itekki ehkä rentoutua ja olla välittämättä siitä kiljumisesta ja elämöinnistä.
Nallen kanssa yksin reeneissä olen laittanu pikkusen kiinni ja sitten vain siirtynyt sen verran, että ei yletä minuun. Sen verran oon oottanut, että penikka ei elämöi eikä riehu, sitten ku nätisti on niin olen menny kehumaan ja palkkaamaan. Nalle ei muutenkaa kauheena piippaa ja on semmonen rauhallisempi sielu. Kun nyt vaan osaisin pitää sen semmosena jatkossaki :D
No mm. tämmöstä reenirintamalle kuuluu. Tuo on kyllä semmonen arkielämän asia tuo rauhottuminen, että kyllä suosittelen jokasta sitä harjottelemaan! :D Ja nimenomaan sillä lailla oikealla tavalla, että odotellaan että se koira oikeasti on rentoutunut!! Eikä sillä lailla niinku minä, kärsimätön, että ku vaan ois edes hiljaa sekunnin >_< Mutta se on sitten mukavaa kuule ku se koira osaa olla hiljaa paikallaan, niinku vaikkapa retkeillessä....... 8)
Mutta minulla oli tällä kertaa reeneissä mukana Nalle ja Mörkö, ensimmäisen kerran yhtäaikaa tosiaan, ja vuorotellen touhuttiin molempien kanssa ja toinen odotteli vuoroaan. Tästä se tuliki mieleen kun pitkästä aikaa kahen kanssa olin liikenteessä, että jopa Mörkön kanssa oli pinna kireellä kun se riehu odotellessaan vuoroaan. Ja näytti samalla huonoa mallia Nallelle, joka ei ollu ihan niin rauhallinen odotellessaan, kuin mitä yksin reenaillessa on. Tosin onhan se stressaavampaa koiralle odotella, jos on toinen koira mukana, jota namitellaan ja leikitellään jne. Paljon tykkäänki erikseen siksi vieläki kulkea, mutta siinä onki sitte kolminkertasesti hommaa ja ajamista ja kimppareenejäki on yleensä se 1-2 krt/vko..
No reenien päälle saivat koirat vähän irrotella hiekkapohjasessa luistelukaukalossa. Se oli ihan mukava, kun uskalsi Mörkönkin kanssa kokeilla, aidatulla alueella, uusien kavereiden kanssa. Mörkö ei ollu kovinkaa herrasmies, vaan ahisteli vähän kovakourasestiki tyttöjä. Ei kyllä semmosilla otteilla taija herua ei! XD
Nelli oli parhain ahdistelun kohde... x)
Kaikki piskit samassa kuvassa VAU! :D
Nelli vähän hengähtelee karkuun juoksemisen päälle :D
Jossain välissä piti jo tiuhempaan puuttua Mörkön ahisteluyrityksiin, ja siinä vaiheessa Mörtsy meniki sitten aidan toiselle puolen odottamaan ja tyttölauma sai keskenään hetken vielä touhuta.
Meillä oli piiiiitkästä aikaa parkkisreeniä!! Tosin vain yksi koirakko seurana, mutta yksikin riittää ja reenaaminen on viihtysämpää kaverin kanssa! :) Saatiin saman häiriöseuran kanssa reenattua kahtena eri päivänä samalle viikkoa, joten ensimmäiselle kerralle otin mukaan Mörkön ja toiselle kerralle mukaan Pedon.
Oon kyllä melko ylpeä molemmista koissuista. Seurana meillä oli Kieppi, joka aloitteli juoksujaan. Pojat käyttäytyi silti erittäin hyvin! Ei oikeasti mitään ongelmaa kummankaan kohdalla ollut. Keskittyminen oli todella hyvä ja into tekemiseenkin. Helle kyllä verotti ja touhuttiinkin melko laiskaan tahtiin.
Mörkön kanssa kerrattiin taas tuttuja juttuja. Palkaksi otin mukaan aamunappula-aterian ja lihapullia lisäksi. Nappulatkin kelpasi erinomaisesti palkaksi ja Mörkö teki mielellään yhdessä minun kanssani. Havaittavissa oli semmosta samantyylistä uunoilua kuin kotonakin tätä nykyä. Vahva katsekontakti ja korvat höröllään, tiedetään ja kuullaan varmasti mitä käsketään, mutta silti vaan toljotetaan eikä tehä ainakaan sitä mitä käskettiin. :D Välillä taas tekee pienestä kuiskauksestakin. On se vaan melkone nuori mies.
Pedon kanssa kerrattiin myös ihan tuttuja juttuja. Nätöiltiinkin vähän reenikaverin seurana, vaikka näyttelyt onkin Pedon osalta ohi. Mukavaa harjotusta silti se ringin juokseminen ja paikallaan seisominen :D Sen verran hoksasin, vaikka taukoakin on ollut, että Peto on mielestäni henkistä kasvua kokenut, kun osasi niin hienosti käyttäytyä ja vaikka Kieppi kiinnostikin ja olisi käynyt moikkaamassa, ei tarvinnut paljoa sanoa että antoi olla ja keskittyi yhdessä tekemiseen ja olemiseen. :)
Loppuun muutama kuva molemmista hienoista nuorista miehistä.
Maaliskuuhun palaillaan. Niitä hyviä aikoja, kun lunta oli vielä enemmän :D ehhehe.
Käytiin pienesti reenitouhuilemassa eräski päivä, seurana oli Touko. Touko tokoili ja minä otin kuvia. No Peto harjotteli olemaan auton kontissa HILJAA. Ei se osannu. :( Yritin olla kärsivällinen nyt (tai siis aina yritän olla), että hain sen vasta sitten kun se oli hiljaa. Se on siis niin kärsimätön! Meinaa niin palaa käämit siihen vinkumiseen, piippaamiseen ja räkyttämiseen kun sillä pulppuaa ne tunteet sitten haukkuna loppujen lopuksi. O_O
Nooh, jospa se ajan kanssa kärsivällisyyttä tulis lisää. Mutta Toukon tokokuvia kun kerta sain kuvata:
Kehäkamaa ;D
No sitten Pedon pääsin vihdoin ottamaan autosta ja otettiin vähän helppoja kontaktijuttuja. Sitten kun näytti että minäki kiinnostan vähäsen, eikä vain Toukokamu, niin päästettiin koirat riehumaan.
Tämä vihreä vinkupallo oli meillä mukana ja tietenni annoin sen koirille. Ne on aiemmin ihan hyvin lelun kanssa yhessä juosseet. No Toukohan oli kyllä ihan tulessa samantien kun otin lelun esiin. Ja sitten se ihan omi sen :D Ja eiköhän siitä sitten saatu poikien kesken ekat rähinät aikaan. :/ Toke ihan raivona Petoa höykkyytti. No ei onneksi käyny mitenkään ja sitten pojat siinä vielä vähän juoksi ilman lelua. Kyllä ne varmasti vielä tulee ihan juttuun kunhan lelut jätetään nyt pois, eikä nakella mitään keppejä tms myöskään. :)
Niin ne koirien suhteet tässä kehittyy ku Petoki kasvaa nuoreksi mieheksi! Saa nähdä miten pitkään tulevat hyvinki juttuun.
Pari viikkoa ehti olla taas parkkisteluissa taukoa. Viime viikolla kyllä meinattiin reenailla, mutta kun oli niin hirveä lumipyry niin ei sitten kyenny ;D Mieluummin käyn tuiskussa ihan muuten vaan koirien kanssa touhuamassa, sitten paremmalla säällä on mukavampaa reenailla porukassa. Tai tietenki kaverimetsälenkit on kans ihan myrskyssäkin ok :D
Nyt oli useammalla toiveena näyttelyreeniä, ja itsekin motivoiduin siihen, että tällä kertaa sitten reenataan eikä vaan "reenata" ;D Olin lähtemässä ihan vain Pedon kanssa, ajatuksena spesiaaliaikaa ja keskittymistä Kirpun kitinään ja haukkumiseen. Mutta mies lähtikin mukaan ja kävi Mörkön kanssa hihnalenkillä kun me reenailimme. Mukavaa maiseman vaihtelua tulee tuolla lailla Mörköllekkin, ja onhan se minulle vähemmän "työtä", kun ei tarvitse vielä parkkistelujen jälkeen lähteä Mörkön kanssa hihhuloimaan x)
Olimme vähäisen ajoissa taas paikalla, ja minä ajattelin harjoitella pitkällä liinalla sitä touhuamista ja olemista. Sehän on varma asia, että kun sitä seuraa saapuu paikalle, niin erään korvat kokevat jonkinlaisen vaurion. Sitten syöksytään kavereita moikkaamaan huolimatta huudoista, ellei siis olla jollain lailla kiinni. Pitkällä liinalla halusinkin sitten päästä puuttumaan tämmösiin kuulovauriotilanteisiin paremmin, mutta niin, että etäisyyttäkin pääsee tulemaan ja oltais tavallaan vähän niinku vapaana. Liina ehkä oli niin painava Pedolle, että kaippa se sen koko ajan silti tunsi, olevansa kiinni :D No enivei, ajatus tärkein!
Liina toimikin ihan kuin olin ajatellut. Suurimman osan ajasta riitti, kun astuin liinan päälle kieltäessä. Lopussa näytti jo, että alkaa riittää pelkkä kieltokin. :) Ja ongelmahan onkin pahin juurikin kun etäisyyttä tulee enemmän, sillonhan ei tarvi siitä kiellosta välittää, jos kaveri tuleeki parin metrin päähän ja tuntuu että ois ihanaa syöksyäkki vähän moikkaan! :D NOU!! :D
Reeneissä oli mukana Kieppi ja Vanni, ja nätöilimme yhdessä. Meille oikeastaan ihan ekat oikeammat nätöreenit. Eikä me mitään olla kauheasti harjoteltu kotonakaan, juoksemista tai seisomista. Seisomista hyvin vähän, ja Peto seisoo vähän sillä lailla takajalat helposti mahan alla. Tai sitten jalat ei oo vierekkäin. Mutta nyt kuitenkin tuli harjoteltua. Ensin juoksimme kaikki rinkiä. Sitten menimme kolmiomaiseen muodostelmaan, jossa jokainen vuorollaan juoksi kahden koiran väliin ja takaisin paikalleen. Tuo suoraan juokseminen sujui meillä paremmin, kuin ympyrän juokseminen. Seisominenkin oli ihan ok, siis asennosta en tiedä, mutta että pysyttiin suht paikallaan ja seisaallaan :D
Sitten vielä kopeloimme jokainen vuorollamme toisten koiria. Pedolla siinä keskittyminen oli vaikeinta, kun alettiin hampaita katsomaan. Väkisinkin siinä meinaa alkaa sellanen hyörinä, että mitä namiako ois tarjolla näistäkin käsistä jne. Mutta parempi niin, kuin arkailisi tms. :)
Reenisession jälkeen koirut saivat vielä vähäsen riehua yhdessä. Olin ajatellut, että nyt en enää anna ainakaan joka kerta Pedon jäädä leikkimään kavereiden kanssa reenien päätteeksi. Mutta kun oli melko hyvin kuulolla ja käyttäytyi aika hienosti, niin sorruin sitten. :) Pedolla on nyt havaittavissa jo paljon innokkaampaa eli ärsyttävämpää selkään hyppimistä ja nylkyttely-yrityksiä. Sai varmaan oikein uutta pontta ihanan Emmin tapaamisesta silloin viime viikonloppuna :D Saa olla taas niin ylpeä uroksen omistaja ettäh.
Miten minulla onki lahja kirjottaa ihan järkyttäviä romaaneja ei mistään??!! :D
Reenien lopuksi muuten testattiin erästä reppumerkkiä koirille. Ne on nyt mietinnässä, olisivat varmasti meille hinnalta ja laadultaan aivan riittävät, mutta tuli myöskin tilaisuus toiselle reppumerkille, jota alunperin olen katsellut. On vaan vähä tyyriimmät kuin nämä testatut :O Niin ja kun niitä ei pääse ennalta sovittamaan.. :O
Tämän kertaisiin reeneihin lähtikin sitten mukaan myös Mörkö. Mitään muuta ei mielessä Ison Apinan suhteen ollut, kuin että pakko päästä harjoittelemaan ohituksia :D Otin oikein valjaatkin mukaan!
Ihan alkuun siis pakotinkin kaikki reenikaverit olemaan meille ohitusreeninä. :) Määrätietoisesti komensin, miten muiden pitää mennä, jotta meillä on hyvä harjoitella :D Laitoin vetovyön, Mörkölle valjaat, ja sitten lähdimme ohittelemaan.
Mukana reeneissä oli Vanni, Nelli ja Touko. Ennalta arvasin, että kahden ensimmäisen kanssa ei ole varsinaisesti ongelmaa, koska ovat pienikokoisia, tyttöjä, pentuja. Ja koska omistajat eivät päästä koiriaan syöksymään kohti tai muuta liian jännää. :) Toukon kohdalla tiesin kuuluvan pörinää ja pörhistelyä. Vaikka ei Toukokaan toki päässyt syöksymään! :) Niinhän se meni. Kahteen kertaan menimme Mörkön kanssa kaikkien kolmen ohi. Ensimmäisellä kerralla pidin ohitushetkellä ihan valjaiden perästä kiinni. Toisella kierroksella uskalsin tyttöjen ohitse hölkätä ja pitää Mörkön hiukan pidemmällä liinalla. Hyvin sujui. Toukon kohdalla varmisteltiin ihan kävelyvauhdilla ja lähellä pysymisellä.
Eiköhän se ala siitä pikkuhiljaa sujumaan kun nyt saadaan oikein tehoreeniä, toivon mukaan. :)
Sitten oli Pedon vuoro. Mörkön reenisession ajan Peto räkytti auton kontissa. Sitten vuorollaan odotin, että on hiljaa ennenkuin pääsee kontista pois. Piippasi ja inisi ja vinkui ja kitisi ja välillä oli ihan pakko myös haukahtaa, kun ei vaan enää pysyny housuissaan.. -_- PLäähh... tätä tarvis harjotella hirmusesti lisää, että ollaan vaan ja turpa kiinni. Sitten se sattui olemaan ehkä sekunnin hiljaa, niin päästin pois. Parempi ois malttaa odotella, että koira on aivan rentoutunut, eikä odota jännittyneenä sitä poispääsyä. Tiedän, vaan en tee silti niinkuin pitäisi :D
Sitten hihnailtiin ja haettiin taas korvia ja keskittymistä. Vaikeeta se oli. Aina alussa Peto olis vaan syöksymässä samantien kavereiden luokse. Minä kävelin sikin sokin edestakasin niin että piskulan oli ihan pakko välillä keskittyä omaan emäntään, ja tulihan se minua tuijottamaan että mitä sää nyt aiot, mihin olet menossa? x) ja sitten samantien se unohtu ja syöksyttiin taas minne huvitti. :)
Kun jotenkin saatiin kontaktia kasaan, vapautettiin koirat leikkimään. Tai Vanni ja Peto, koska Touko ja Nelli oli jo leikkimässä :D Alkuriehumisten jälkeen ne korvat sitten oli taas kuulolla ja välillä kutsuin Pedon luokse ja käveltiin ihan keskenämme kauemmas muista ja siitä sitten takaisin leikkeihin.
Ei me muuta tehty :D
En tiiä oonko julkaissu näitä kuvia aiemmin, ei voi muistaa. Eikä ne liity parkkisreeneihin mitenkään. Paitsi että liittyy ne Mörköön ja vetämiseen, ja harjoteltiinhan me niitä ohituksia jotka liittyi vetäessä ohittamisen vaikeuteen :P
Kuvat on lokakuulta 2012. Syksyinen auringonpaiste. Tällä lenkillä Mörkö mm. pysähtyi yhtäkkiä kakkimaan, ja ekaa kertaa liina pyörähti eturenkaaseen, mutta ehdin samalla jarruttaa niin, etten lentänyt nurin. x)
Ja nämäki reenit oli sitte enempiki "reenit". Mutta ei se mittään.
5.1.metsälenkiltä vieläkin kuvia :O
Oltiinki taas tosi hyvissä ajoin Pedon kanssa paikalla (Mörkö kävi taas isännän kanssa 8km pyörälenkillä). Käytiin vähän harjottelemassa hihnalenkkeilyä siinä viereisen ostoskeskuksen luona. Auto huristeli ohitse, eipä ne Petoa kiinnosta lainkaan. Josta tuli muuten mieleen, että sillon ihan ekoilla viikoilla pieni Peto olis halunnu sännätä aina autojen, pyöräilijöiden ym. perään :)
Mentiin kaupan ovien eteen hengailemaan. Aika vähän ihmisiä kulki, mutta kuitenki jonku verran. Ympäristö (hajut) ois kiinnostaneet. Löytyi silti keskittymistäkin, ja välillä vähän temputeltiin ja touhuttiin. Käytiin myös pyörähtämässä kaupan ovien edessä, miksikä niitä ovia sanotaankaan? Kun ne aukeaa itestään sivuille? :D Mutta joo ei niistä välitetty, Petoa ois kyllä kiinnostanu mennä sisälle tutkimaan paikkoja, en sentään kehannu viiä, kunhan pyörähettiin niin että ne ovet aukeni.
Palattiin takas parkkikselle, ja hoksasin että siellä olikin Touko reenailemassa. Yritin valmistautua niin, että saisin Pedon olemaan hiljaa kun näkee Toukon. Väkistenhän sieltä se haukku sitten kuitenki pääsi. Ei sentään mitään raivoa räkytystä, mutta Pedon on ihan pakko päästä haukahtamaan vähintään kerran. Vähän ajan päästä ehkä uudelleen x) Sitten alkoi se malttamaton ininä, minä haluan tuonne NOPEASTI! Siinä kestiki sitten pitkään että päästiin muutaman kymmentä metriä etenemään :D Eikä menty ihan Toukon luoksekaan, tehtiin sitten ihan omia juttuja ekaksi. Pois päin mennessä Peto tuli heti vierelle kävelemään ja tuijottamaan että Hei, mitäs me tehdään, miks mennään väärään suuntaan? Toukoa kohti kävellessä hihna kiristyi ja keskittyminen herpaantui. Hö! No ei se mittää. :D
Seuraavaksi paikalle tuli Nelli. Se tilanne meni haukkumisen suhteen paremmin. Pedolla ois tehny mieli haukahtaa, mutta kyykistelin siinä kaverina että nyt pidetään turpa kiinni :D Sitten piti murahella, jotenkihan se pitää ilmottaa, että ympäristössä tapahtuu jotain uutta taas :D
Yhteiskuvayrityksiä :D
Mentiin autolle harjottelemaan olemista. Nelli harjotteli kans oman auton luona, siinä lähellä. Siinä Pedolla oliki vähän hankalaa malttaa olla. Seisoin sen verran etäällä selkä koiraan päin, että Peto ei aivan yltäny luokse. Palkkasin tiheästi kun oli nätisti hiljaa. Mutta voi hyvää päivää sentään ku oli ihan hirveää, kun otin pari askelta kauemmas! :D Sitten alko piippaus ja räkytys :D Yritä siinä sitte ootella että koira olis hiljaisen rauhallinen x_x Mun kärsivällisyys on ihan liian lyhyt. Tätä pitääki harjotella joka reenikerta.
Samaten tuli harjoteltua, että sieltä kontista ei saa hypätä pois, vaikka luukku ois auki. Kävin täyttämässä namipussia ja Peto sai odotella kontissa. Kerran vai kahdestiko se sieltä hyppäsi pois kun ei malttanut, ja käskin aina takaisin. Muuten kävin tiheästi palkkaamassa ja kehumassa kun odotti nätisti.
Sitten pääsi koirat riehumaan. Välillä luokse ja jotain pientä yhteistä hommaa. Mukaan tuli Kieppi. Sitten vielä Veela. Mahdotonta riehumista! :)
Eniten tuli tälläkin kertaa harjoteltua istumista, ja sitä, että se pylly ei nousis samalla kun saa palkan. Istutaan niin kauan kun vapautus tulee. Peto on niin inenä että se helposti pomppaa ylös heti kun alan antamaan namin. Häiriökin selvästi haittasi keskittymistä. Sujui kuitenkin koko ajan paremmin. :) Peruutin välillä muutaman askelen poispäin. Jospa se siitä pikkuhiljaa varmistuisi. :P Ainaskin jos jaksettaisiin reenailla muullonki kuin muutama toisto viikossa :D
Sitten lähdetään kotiin..
Enkä taaskaan lue mitä oon kirjottanu, siellä on varmasti paljon virheitä ja hyvin outoja lauseita. Mutta.. Ei se mittää!! x)
