Se vaahteran hakureissu

Äitin mansikkapenkki, määki haluan omalle pihalle! :P

Nyt meillä on ollut jo viikon ajan vaahtera omalla pihalla. JEE eka puu istutettu!!! \o/ Siitä se lähtee, ja lehtipuuthan kasvaa vähän vauhdikkaammin? x)

Tuo pitis saada siirrettyä, erottaako kuvasta vaahteraa..  :O

Lähettiin puuta hakemaan äitini luota viime perjantaina, mukaan lähti rakas rakkaani ja pikku karvavauva. Petohan oli taas ihan fiilareissa "mummulassa" :D Se muuten koitti taas rakastaa mun äitin jalkaa..?? O_o

Ekat lapioniskut, ja työnjohtaja oli hyvin tarkkana!

Koko ajan pittää tarkkailla että työt hoituu hyvin :D

Välillä täytyy varmistaa laatu lähempää..

Ihmiset ei ilmeisesti oo osannu yhtää mittää taaskaa!!!!

"Nyt näkkyy juuria, joo, täytyy katkoa ne!!"

Nyt on kaivuut jo voiton puolella.

Peto tarkastaa että onhan ne juuret nyt katki varmasti! :D

Ei muuten kauheena tiietty että mitenköhän laajasti niitä juuria pitäs mukaan ottaa, kun puu tosiaankin oli jo muutaman metrin korkea. Eikä mitään kovin laajaakaa juuristoa sitten kehannu alkaa ronttaamaan. Päätimme että nips naps ja säilyy hengissä tai kupsahtaa, katotaan miten käy :D

Tuollane kasa juuria lähti mukaan.

Peto hoksas jotain hirmu tärkeää korjattavaa!!

Ylimääräinen tuppo poistettu, kaikki hyvin! XD

Äitin vaahtera on niin komea !

Ylhäällä olevassa kuvassa näkee vielä siirrettävän puunalun kokoa. Rakas rakkaani on n. 193cm pitkä. Eli ihan kivan kokoisesta "taimesta" oli kyse :D Kuinkahan monta vuotta menee, että meidän vaahtera on samanlainen ihanuus kuin tuo äitin vaahtera? :)

Jotenki tällä lailla vaahtera pakattiin matkalle..

Kun puu oli pakattu, ennen lähtöä oli ihan pakko tippuneilla vaahteranlehdillä leikittää Petoa!

BOJOING!

Lähtöä tehdessä avasin auton takaluukun, ja sitten jäimme hetkeksi vielä jutustelemaan parin metrin päässä autosta. Yhtäkkiä havahduin siihen, kun Peto hyppäsi takakonttiin :D Että joo eikai siinä sitte sen kummempaa :D Vissiin se on oppinu aika hyvin, että ku luukku avataan, sinne mennään ja sitte lähetään mukaviin paikkoihin käymään :P Annoin minä sille palkkaa ja kehuja, vaikka se niinku ilman lupaa meniki ;) Tuon jälkeen ollaan välillä kokeiltu, että haluaako Peto itse hypätä, odotellaan vain hetki ja jos seisoo/istuu vain, nostetaan konttiin. Eli en ole millään herkulla/lelulla yrittänyt yllyttää hyppäämään. Eiköhän se piakkoin ala sinne itse loikkaamaan :)

Puu istutettuna ja tuettuna.

Vaahtera asemoitui nyt koiratarhan ja autotallin väliin, lähemmäs tarhaa kuitenkin. Tarkoitus olis että se sitten varjostais tarhoja kesällä kun aurinko on korkeimmillaan. Autotalli ei yllä varjostamaan ollenkaan tarhoja, ja aurinkohan paistaa lähes aamusta iltaan tarhoille. Näin yhessä tarhassa kasvavan köynnöstä, mitenköhän sellanen toimis.. Kuitenkin on kivaa, että koira voi seurailla ympäristöä tarhassa ollessaan. Lisäksi monet köynnökset on ilmeisestikin myrkyllisiä? Siitä, kuinka myrkyllisiä ne sitten on, en tiedä, tuleeko niistä vain vähän paha olo, vai kuoleeko? O_o No, jos joku köynnöskokeilu tehdään, niin se on sitten myrkytön vaihtoehto, jos semmosta hyvännäköstä löytyy.

-M

"Mummolassa" maanantaina

Matkaeväät mukaan!

Viikon alussa kävimme Pedon kanssa äitini luona ekan kerran kylässä. Mörkö sai jäädä kotiin, yritän kuljetella Petoa mahdollisimman paljon myös yksin eri paikkoihin.

Mummin pihalla riittää nuuskittavaa :)

Tutustutaan tilan eläimiin yhdessä :D

Näistä kolmesta lehmä oli epäilyttävin, harmi kun hidas kuvaaja.. :D

"MÖÖÖÖÖÖ oon vähä epäilyttävä!"

Lähdettiin käymään "mummolassa" ihan syystäkin, siellä on meille vaahteranalku ollut odottamassa jo pari vuotta. Meille suunniteltu vaahtera tosin on kasvanut melko paljon, ja se on jo n. 3 metriä korkea O_O Joten katsotaan saadaanko sitä enää elävänä meille. Ihan sama kokeilla, koska puu muuten kaadetaan pois. :) Ja jos ison alun siirto epäonnistuu, kukkapurkeissa on 15cm korkeita taimia myös. Mutta olis se kolmemetrinen tosi hieno! ;)

Nurkalla on meidän vaahtera...

Minäki haluan kivikkokukkapenkin omalle pihalle.

Äidin pihalla on ihanan monipuolisesti pensaita, puita, kukkapenkkejä ym.

Syksy näkyy jo siellä täällä. Vaahterassakin oli jo punaisia lehtiä, ja maassa tippuneita kellastuneita lehtiä, joilla leikitin Petoa. Lehdet silppuuntui piraijan hampaissa tehokkaasti. :D Peto hyppii jo valtavia loikkia "saaliin" perässä!

"Talvi tullee!"

Aijaijai, ei oo nyt äiti muistanu poimia marjoja talteen!! ;)

Herkuteltiin suoraan pensaista :)

Tämän pensaan mielestä vielä ehtii puskea uusia lehtiä!

Peto oli tosi hienosti meidän kaverina, tutki mukana ja maisteli tietysti kaikkea mitä mekin ;) Ihan alussa kun naapurissa jossain koiria haukkui, Peto seisahtui tomerana tuijottamaan metsikköä ja napakasti haukahti takaisin. Kielsin ja uskoi kiellon jopa. :P Välillä Peto tutki ympäristöä niin touhuissaan, että meinasi mennä puskien ohi naapurin tontille. Aina uskoi todella hienosti kieltoa ja tuli luokse, jolloin sai tietysti palkaksi hellyytä ja juustoa. Juusto on herkkua!

Naapurissa on mustavalkoinen kisumirrinen. Kissa kävi äidin pihalla kytiksellä pensaiden takana, silloin satuttiin Pedon kanssa olemaan talon luona. Peto ei huomannut kisua :D Ilmeisestikin kissa päätti pitää viisaampana palata omalle turvalliselle pihalle, kun tuollainen kauhea Peto oli hänen hiekkalaatikolleen (käy äitin kasvimaalla ja kukkapenkeillä asioimassa :D) tunkeutunut. :D

Omalla pihalla turvallisinta ;)

Mun lempparimarjoja <3

Peto huomaa ja vaatii :D

Maistaa ja villiintyy x)

Punaiset herukat ei oikein uponneet Pedolle, vaikka niitäkin halusi maistella. Tummat karviaismarjat maistui paremmin, ja niitä olis halunnut koko ajan lisää, vaikka ei se sitten edes syönyt kokonaisia marjoja, mutusti hetken vain ja tiputti maahan loput :D Mutta ehkä se oli enemmänkin että kaverina mukana :D

Peto huomaa että puiden ja pensaiden toisella puolellaki on jotain!

Näkikö Peto kenties tämän?

Äidin uudella terassilla on uudet kauniit pitsikalusteet, joilla tovi istuttiin.

Kun Peto sattui sitten pisut pihalle tekemään, päätettiin siirtyä saman tien sisälle juomaan teetä ja syömään välipalaa. Lisää marjoja, lkaurapaloja, ja äidin omenapuusta omenia. :)

Oli älyttömän herkullisia omenoita! NAMSK!

Ennen lähtöä vielä hetki ihmeteltiin pihan ihmeellisyyksiä :)

Puuta ei vielä saatu mukaan, kun minä en oo koskaan ajanut peräkärryn kanssa, enkä uskaltanut nyt yksinään ensimmäistä kertaa alkaa kokeilemaan :O En oo mikään autoiluguru, ajaminen on välttämättömyys jos ei halua jumittaa kotona.. Joten puu jäi odottamaan hakuaan, saa nähdä onko meillä nyt viikonloppuna ensimmäinen puu omalla pihalla kasvamassa! :) Marjapensaitakin saattaa lähteä mukaan.. Katsotaan!

Tervetuloa ja näkemiin! :D

-M