Nalle näyttelytottumusreeneissä

Tässä on puhuttu jo Pedon tulosta lähtien, että jonnekki kurssille vois pitkästä aikaa mennä. Eikä oo saatu minnekkää aikaseksi mentyä x) Ehkä se agilityn alkeiskurssi on eniten ollu mielessä. No ei vielä semmoselle päästy Pedon eikä Nallenkaan kanssa, mutta päästiin me nyt shöypullareenimään! :)

Tarkotus ois lähinnä Nallen kanssa käydä tuolla reeneissä, ja ajattelin että se on samalla tavallaan pentukurssikin prinsessalle. Reeniä häiriössä, helppoja juttuja yhdessä. Minähän ostin prinsessalle jo näyttelyhihnankin! :D Kyllä siitä ollaan nyt melko näyttelykoiraa leipomassa!

Itelle tuo kurssi käy myös semmosesta kuntoreenistä, ku hölkötellään sitä rinkiä siellä ympäriinsä. Kunto on siis tosi kohallaan, ehheheheheee.. :> Ilmottauduttiin ryhmään Nallen kasvistätin kanssa, joka käy reeneissä Vannin kanssa. Ja saa kasvattaja sitten harjotella myös Nallen kanssa, hän kun saa prinsessan esittelyt hoitaa sitten tuomarienkin edessä 8) Mukavaa oli myös hoksata, että oli enemmänkin tuttuja ihmisiä koirineen samalla kurssilla! Reenikaverit Siru ja Walma, sekä pari malamuuttia. :) Ajattelinkin, että voisin käydä reeneissä pyörähtämässä myös Pedon ja Mörkön kanssa. Tekisi niille hyvää jo ihan vaan tuo uusi ympäristö ja häiriö. Puhuttiin myös, että Sirun ja Walman kanssa voitaisiin jäädä vielä reenailemaan näyttelyreenien jälkeen omia juttujamme.

Pakkohan se kamera oli taas raahata mukaan. Kuvia tuli otettua Vannista, Nallesta ja näistä komeista malamuuteista.

NäyttelyNalle :D

hmmmm...... ehkä kaipaa vielä hieman reeniä :D

Kuormanvetokoe 7.4.2013

Sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa seuraamassa alaskanmalamuuttien kuormanvetokoetta. Oli aivan mahtavaa seurattavaa! :) Koska olin yleisönä, tuli kuvia taas otettua.

Ensimmäisenä koirat punnittiin. Se oli toisille jännempää ja toiset otti ihan rennosti.  :)

Kun koirat oli punnittu, siirryttiin odottelemaan koepaikalle omaa vuoroa. Jokaisella parilla oli omat tyylinsä odotella vuoroaan. Toiset ottivat ihan rennosti, toiset pitivät pieniä leikkituokioita. :) Koirilla oli ehkä lupa hölmöillä vähän enemmän, kunhan on mukavaa ja hauskaa ;)

Sitten olikin aika pukea koiralle kuormanvetovaljaat päälle ja siirtyä koepaikalle. Ensimmäisellä kierroksella oli jokaisella koiralla samat pienet aloituspainot. Semmoiset että jokaisella on se mahdollista jaksaa vetää. :)

Hyvin tehdyn työn jälkeen oli ihanaa seurata iloisia koiria ja iloisia ohjaajia. :)

Andulle paras palkkio on tyytyväinen emäntä. :>

Fami, Mörkön velipuoli :)

Innokas ihana Roope :D

Omaa vuoroa odotellessa nautiskellaan ja rentoillaan :)

 Kun jokainen oli vetänyt aloituspainon, laitettiin toisella kierroksella 5 x koiran oma paino.

Yrityksen makua! ;)

Pentuja oli seuraamassa mitä tuleman pitää :D

Fami menee uudestaan.

Malamuutilla on asioihin omat mielipiteet. :D Jos ei huvita, sitten ei huvita. :D Koiraa ohjataan takakäskyllä, matka on 10 metriä ja se täytyy suorittaa tietyn ajan sisään. Mikäli suoritus epäonnistuu, ohjaaja saa siirtyä kannustamaan koiraa viereen tai vaikka eteen. Lisäksi tarpeen tullen rekeä vaikka työnnetään, jotta koiralle ei jää mieleen keskeneräinen suoritus, vaan onnistuminen. :)

Hiskipoika oli Hurmaava! :D

Ilmeisesti yritti kovasti lähteä lentoon! :D

Famin kolmas veto.

Hiski oli niin innostunut, että välillä valjaatkin meni aivan solmuun :D

Ragi oli kasvanut hurjasti! <3

Koetta oli tosiaan seuraamassa useita pentujakin. Pentuset saivat kokeen lopussa vähän tutustua toisiinsa parkkialueella. :)

 

Kasvattajan ja kasvatin iloinen jälleennäkeminen :>

Kokeessa koitettiin lopuksi vielä pientä ennätystä. Kuormaan lastattiin 1220kg. Koiralla oli kova yritys ja matka jäi vain muutaman metrin vajaaksi hyväksytystä suorituksesta. Aivan mahtavaa seurattavaa, uskomatonta! :)

Loppumetrit mennään omistajan kovalla kannustuksella ja pienin apuvoimin. :)

Vaikka ennätys ei onnistunut, saa koira hellät hemmottelut ja runsaat kehut. :)

Ehkä minun nyt pitäisi koittaa Mörkölle saada ne halvatun kuormanvetovaljaat, vihdoin ja viimein. :D Pakkohan tuota on käydä koettamassa. Kannustavaa oli nähdä, että ei se elämä siihen pääty vaikka koko homma menis ihan höpinäksi :D Ja koiralle jokatapauksessa huolehditaan se onnistumisen tunne loppuen lopuksi. :)

-M