Torstain vapaapäivän kunniaksi sovittiin metsätreffit Veelan kanssa. Tavattiin jo heti kymmeneltä, mikä oli oikein fiksua, koska silloin vielä välillä aurinko pilkisteli pilvien takaa ja koirut ehti riehua ennen VESIsadetta. Niin, kyllä, ajoin kotiinpäin, kun alkoi ripsimään vettä! Ja kotiin päästyä satoi melkeinpä kaatamalla pitkän tovin. Kyllä se siitä muuttui sitten rännäksi, ja illalla jo vähän lumisateeksikin. Ei tarvis kuitenkaan talven ihan vielä loppua!
Sen verran täytyy kertoa, että kävelimme Pedon kanssa Veelaa ja Hennaa vastaan metsätiellä. Pidin Petoa irti. Lähellä meni hiihtolatukin, josta meni ohi hiihtäjä, mutta Peto vain katsoi eikä sen kummemmin välittänyt. Sitten kohdattiin Veela. Tarkkailin kovasti minkä mutkan takaa saadaan kaverit näkyviin, että olisin valmiina reagoimaan Petoa nopeammin. Hyvin sujuikin, ja sitten pysähdyin ja käskin Pedon odotella paikoillaan.
Näyttikin jo aika hyvältä, kättä pidin siinä niskan lähellä (koska ei ollut pantaa tms.) ja silittelin ja välillä jouduin vähän toppuuttamaan että paikallaan ollaan lupaan asti. Veela oli kuitenkin kiinni, niin ei se ole kiva että toinen ryykäilee jo häiriköimään. Niin! :D Sinnehän se hätähousu sitten päätti omin luvin singahtaa, enkä minä ehtiny sitten siihen mitenkään reagoimaan muuta ku vihasesti karjumalla :D Eikä ne korvat tietenkään toimineet koska Veela! :D Piti käydä hakemassa koira ja vein kauemmas. No kyllä se sitten tämän episodin jälkeen paikallaan pysyi vapautukseen asti. No, jospa se näistä epäonnistumisista oppis, että kun kuuntelee, ei tuu ikäviä seuraamuksia x)
Muuten sitten koirat sai leikkiä, pallon olin ottanut mukaan, kun ajattelin, että Veela osaa noutaa ja etsiä, niin se ei ehkä pääse menemään hukkaan niin helposti :D Sillä koirat jaksoi melko hyvin leikkiä. Keppi tosin yhessä välissä vei pallosta voiton. :O
Otettiin pitkästä aikaa Pedosta ja Veelasta yhteisposeerauksia. Jälkeenpäin tuli mieleen, että ois voitu asetella koiria samoin, kuin syksyllä aseteltiin. Siinä tuli Pedon kanssa kuitenkin paikallaanoloa harjoteltua. Yhden kerran se ei malttanut pysyä paikallaan, kun koitin innostaa sitä että korvat olisi valppaammat eikä lerpattaisi sivuilla :D Lähti innokkaasti luokse, pysähtyi kun äänenpaino minulla muuttui mutta sitten ite ajattelin jo että olkoot :D
Tässä muutamia Henna Haapaniemen ottamia poseerauskuvia kaveruksista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti