Peto ja Veela 28.2.

Torstain vapaapäivän kunniaksi sovittiin metsätreffit Veelan kanssa. Tavattiin jo heti kymmeneltä, mikä oli oikein fiksua, koska silloin vielä välillä aurinko pilkisteli pilvien takaa ja koirut ehti riehua ennen VESIsadetta. Niin, kyllä, ajoin kotiinpäin, kun alkoi ripsimään vettä! Ja kotiin päästyä satoi melkeinpä kaatamalla pitkän tovin. Kyllä se siitä muuttui sitten rännäksi, ja illalla jo vähän lumisateeksikin. Ei tarvis kuitenkaan talven ihan vielä loppua!

Sen verran täytyy kertoa, että kävelimme Pedon kanssa Veelaa ja Hennaa vastaan metsätiellä. Pidin Petoa irti. Lähellä meni hiihtolatukin, josta meni ohi hiihtäjä, mutta Peto vain katsoi eikä sen kummemmin välittänyt. Sitten kohdattiin Veela. Tarkkailin kovasti minkä mutkan takaa saadaan kaverit näkyviin, että olisin valmiina reagoimaan Petoa nopeammin. Hyvin sujuikin, ja sitten pysähdyin ja käskin Pedon odotella paikoillaan.

Näyttikin jo aika hyvältä, kättä pidin siinä niskan lähellä (koska ei ollut pantaa tms.) ja silittelin ja välillä jouduin vähän toppuuttamaan että paikallaan ollaan lupaan asti. Veela oli kuitenkin kiinni, niin ei se ole kiva että toinen ryykäilee jo häiriköimään. Niin! :D Sinnehän se hätähousu sitten päätti omin luvin singahtaa, enkä minä ehtiny sitten siihen mitenkään reagoimaan muuta ku vihasesti karjumalla :D Eikä ne korvat tietenkään toimineet koska Veela! :D Piti käydä hakemassa koira ja vein kauemmas. No kyllä se sitten tämän episodin jälkeen paikallaan pysyi vapautukseen asti. No, jospa se näistä epäonnistumisista oppis, että kun kuuntelee, ei tuu ikäviä seuraamuksia x)

Muuten sitten koirat sai leikkiä, pallon olin ottanut mukaan, kun ajattelin, että Veela osaa noutaa ja etsiä, niin se ei ehkä pääse menemään hukkaan niin helposti :D Sillä koirat jaksoi melko hyvin leikkiä. Keppi tosin yhessä välissä vei pallosta voiton. :O

Otettiin pitkästä aikaa Pedosta ja Veelasta yhteisposeerauksia. Jälkeenpäin tuli mieleen, että ois voitu asetella koiria samoin, kuin syksyllä aseteltiin. Siinä tuli Pedon kanssa kuitenkin paikallaanoloa harjoteltua. Yhden kerran se ei malttanut pysyä paikallaan, kun koitin innostaa sitä että korvat olisi valppaammat eikä lerpattaisi sivuilla :D Lähti innokkaasti luokse, pysähtyi kun äänenpaino minulla muuttui mutta sitten ite ajattelin jo että olkoot :D

Tässä muutamia Henna Haapaniemen ottamia poseerauskuvia kaveruksista. :)

 

 

-M

Kaverimetsälenkillä 7.2.

Helmikuun alkupuolelta kuvia metsätreffeiltä. Mukana menossa olivat Pedon lisäksi Veela, Kieppi ja Nelli. :)

Nelli poseeraa :D

Kieppi ja suuret silmät, herkkua se ois vailla :)

Veela ja Peto :)

 Yritettiin josko saatais koiruista yhteiskuva, nyt kun pennut ovat jo vähän isompia ja muka osaisivat jotain :D
Ei siitä tullut mitään! Nelli ei malttanut millään olla paikoillaan, Peto seurasi Nelliä koska minä olin kauempana kameraan ja kuvaukseen keskittyneenä, ja Kieppikin tarvitsi varmistelua lähellä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi koirat voinut asetella vähän eri tavalla, niin kuva olis voinutkin onnistua! :)

Petoa vissiin tympäsee :D

Ilosia koiria :D

Kunhan päästään taas riehustelemaan yhessä, niin ei muuta ku uutta yhteisposeerausharjotusta! :)

-M

Parkkisreenit 29.1.

Kuvat edelleenkin 5.1. metsälenkiltä

 Tämän kerran parkkisreeneissä oli mukana vain Peto. Pitää jollekin kerralle ottaa mukaan vain Mörkö. Spesiaaliaikaa molempien kanssa :) Lisäksi on kyllä ihan mukavaa välillä olla ja tehdä vain yhden kanssa. Mörkö oli sillä välin käyny isännän kanssa juoksemassa pyörän vierellä 8km lenkin. :)

Reenit oli vähäsen erilaiset. Mukana oli Touko ja vähän myöhemmin mukaan tuli vielä Veela. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa Veelaa omistajineen! :) Tuntui että Veela oli vain kaunistunut viime näkemän, jos mahdollista :D

Nämä reenit oli enemmänkin sellaiset riekkujaiset x) Koirat olivat lähes koko ajan, 2-3 tuntia, irrallaan. Saivat riehua ja leikkiä, heiteltiin lumipalloja ja kiipeiltiin isoissa lumikasoissa. Lelujakin riepottelivat. Jokainen kutsui välillä omansa luokseen ja reenaili mitä milloinkin.

Meille tuli taas hyvää harjoitusta oman ihmisen kuunteluun vaikka aivan hyvin vois riehua kamujen kanssa :) Pariin otteeseen jouduin vähän korottamaan ääntä, mutta joka kerta Peto tuli hienosti luokse, ja saattoi yrittää lähteä leikkimään ennen vapautusta mutta pysähtyi ihan pienestä sanasta. Teki halukkaasti yhdessä mitä tehtiin. Lähinnä oltiin taas vaan, vähän temppuja harjoteltiin. Perusasentoa. Istumista, joka edelleenkin on vähän sellanen että "ai mitä sää sanoitkaan, en kuullu......" :D Tanssittiin ja pyörittiin. Jotain uutta juttua vois alkaa harjotella taas, vaikka mitään ei osata mutta kuitenkin on jo aluillaan. Se maahanmeno tietty ois vieläkin harjottelematta siihen että riittäis pelkkä käsiapu käskyn kanssa.. :P

Touko ja Peto muistivat selvästi toisensa. Olivat vielä aivan kavereita. Heti alkoi riehumiset yhdessä, hyvällä asenteella :) Ääntä haukkumisen muodossa kyllä lähti :D Nyt en enää muuten edes niin paljoa ressaa sitä asiaa, koiran leikkiessä! Muuten se kylläki ärsyttää ja haluan että turhanpäiten ei haukuta.. Mutta ku kaikesta pittää varottaa tietysti herrane aika!! :P

Veelan tullessa mukaan, Peto käyttäytyi jotenkin ihan hassusti! Kauheasti ärräsi Veelalle aluksi! Saattoiko muka olla unohtanut ihanan Veela ystävänsä? :O Taikka sitten Veela oli muuttunut ihanaksi naiseksi ja Peto ei tiennyt miten suhtautua tähän asiaan :D Toukon kanssakin meinas ihan pientä pärräystä tulla sitten, mutta onneksi leikit alkoi sujumaan alkukangertelun jälkeen hyvin. Muutaman kerran Pedon nappasin niskavilloista rauhoittumaan.

Elikkäs reenit ei ollu ihan THE REENIT, mutta mukavat kuitenkin ja jollain lailla sellasta perus arkista hallintaa siinä ainakin tuli harjoteltua runsaasti ja onnistuneesti. :)

Otin siellä illan pimeydessä kännyllä muutaman videonpätkän koirien leikeistä.

Semmosta, kivaa oli! :)

-M

Lauantain kimppareenit

Viime lauantaina meillä oli taas tutun porukan kanssa häiriöreenit. Pitkästä aikaa mekin päästiin Pedon kanssa mukaan metsään reenailemaan. Mukana reeneissä oli Veela, Vanni ja Kieppi.

Oltiin jo aiemmin suunniteltu, että reenaillaan sellaista irtipitämistä ja kiinniottamista. Luoksetuloa haastavissa olosuhteissa. Koirakoiden ohittamista. Semmosta.

Alkupalaverin jälkeen saatiin reenit käyntiin, katsottiin reitti yhdessä, ettei kukaan pääse eksymään metsään omille teilleen :D Kaksi lähti toiseen suuntaan, kaksi lähti vastakkaiseen suuntaan kiertämään. Me lähdettiin Veelan perään, jätettiin alkuun sellainen välimatka, että edessä olevat pääsi pois näkyvistä. :)

Aloitin päästämällä Pedon irti. Se oli heti menossa mukana, tai siis että jee saa juosta vapaana. Pysyi kuitenkin melko lähellä. Lähti välillä etäämmäs edelle polkua pitkin, mutta kääntyi aina todella hienosti takaisin käskystä.

Kaksi ensimmäistä ohitusta mentiin niin, että otin Pedon kiinni, kun näin vastaantulijat. Vähän meinasi ohitettavat kaverit kiinnostaa, mutta uskoi hienosti, kun käskin mennä ohi. Ei pomppinut kovastikaan minun edestä tai takaa, pysyi hienosti siinä omalla puolellaan.

Seuraavat kaksi ohitusta menin ohitse ilman hihnaa, lelun avulla. Pidin lelun näkösällä ja ohituksen jälkeen sitten palkkasin leikillä. Toimi todella hienosti. Petoa ei myöskään yhtenäkään kertana ohituksen jälkeen tehnyt mieli lähteä ohitetun luokse. Suunta oli aina reippaasti eteenpäin. Olin ihan mielettömän ylpeä, en voinut uskoa, että pikkumusta on mai friend ja osaa nuin hienosti luoksetulon ja mamma on koirakamujaki parempi kamu. :D

Tähän ois ollu hyvä lopettaa, eikö niin!!!????

Päätettiin ottaa silti vielä yksi metsäohituskierros. Minä olin tosi luottavaisin mielin, vaikka edelleenkin tarkkailin ihan koko ajan mitä oma touhuaa ja seurailin milloin edessäpäin alkaisi näkyä koirakko. Peto juoksi edellä. No sieltähän sitten tuli koirakko näkyviin, Kieppi oli päättänyt myös ottaa emäntäänsä etumatkaa ja viiletti vauhdikkaasti eteenpäin. Peto huomasi Kiepin. Minä kutsuin iloisesti Petoa luokse, kuten aiemmillakin kerroilla. Peto kääntyi katsomaan minua. Ja kääntyi kohti Kieppiä. Ja sinne se läksi! :D Minä yritin vielä hyvällä, ei mitään reagointia. Sitten karjuin jo niin vietävästi että metsä raikas.. Turhaa :D Olis kai pitäny sitte osata olla hiljaa. Mutta ajattelin kokeilla, että jos se uskois ku karjasen, ku on se pysähtyny vauhdista niin monesti jos oon ärähtäny.. Tällä kertaa Peto oli niin kaverin lumoissa, että ei auttanu mikään.

Siellä ne koirat sitten veti rallia aikansa. Kieppi jo meinasi palata emäntänsä luokse, Petokin kävi siellä iloisesti hyppimässä vasten. Minua se ei kuullu. Huusin että tönäse Peto pois :D No sitten, en tiiä kumpi lähti ekana taas, mutta niin ne onneksi juoksi minun lähelle temuamaan. Ei Peto siitäkään käskystä luokse tullut, mutta olipahan pentele niin lähellä, että pari askelta ja nappasin niskavilloista kiukkusesti kiinni. :D Olin vissiin niin tuikean näkösenä, että Kieppi piti ihan parempana lopettaa myös ja palasi oikein nätisti omistajansa luokse. :D

Tämän katastrofisen kaamean kauhean tilanteen jälkeen Pedolla oli korvat ihan kadoksissa koko loppuajan. Meillä tuli vielä Kiepin ohitus hetken kuluttua, hihnassa toki. Sen jälkeen kokeilin lyhyen ajan pitää irti. Sitten kuulin taas koirakon ääntä ja otin Pedon samantien kiinni, ettei se vaan enää pääse lähtemään omin lupinensa. Onneksi otin kiinni, koska just sillä hetkellä takaa tulikin niin iloisena Veela meitä tervehtimään :D Ehtihän ne päästä nenät vastakkain ennenku minä ennätin saada Pedon pannasta kauemmas ja samalla tavalla Veelankin. Veela tieten ajatteli että minä haluanki sitte leikkiä kö niskasta rapsuttelen ja haukun mukana :O Siinä se piiritti meitä ku minä yritin jatkaa matkaa. Pariin kertaan yritin oikein äkäsesti astua kohti Veelaa ja samalla ärähdin ja huusin mitä lieneekin, ei, hus, pois, meeppä siitä :D Tiiä vaikka oisin kironnu :D Peto oli varmaan vähän hämillään ja ei se kauheena siinä leikkiin ryhtynyt ja hienosti aina jatkoi matkaa kun lähdin kävelemään eteenpäin.

Koska ei ne aivot minulla toimi tositilanteissa, niin tästä sitten toisilta vinkiksi itselleni, jos lähellä on puu, tolppa tai mikä vaan, niin oma koira siihen kiinni ja sitten sen vieraan koiran karkottaminen vois olla helpompaa. Peto taas on niin tollo että vaikka sille sanois vieras ihminen hus tai tönäsiskin kauemmas, se vain palaa takaisin ja pomppii ja kärkkyy herkkuja jne. -_- Ei toki halua sille mitään traumoja, hyvä että on sosiaalinen, mutta vieraiden ihmisten luokse ei tarvis mennä hääräileen eikä varsinkaan jäädä niiden luokse omistajan kiellosta/kutsusta huolimatta. Joten joku saa joskus sen kyllä karkottaa oikein kunnolla pois, sillä lailla että tajuaa, ettei jokasen luo sovi mennä, ainakaan ilman lupaa.

Lopuksi oli leikkejä, ja siinä sitten välillä yritin hakea kontaktia, kutsuin luokse, ja pikkasen nihkeää meinas olla. Mun muru ;( Kyllä se pariin kertaan tuli ihan ok ja pääsin sitten palkkaamaan, mutta tuli siitä aika kuuro. Nyt sitten ihan jännittää että mitenhän sen kanssa sujuu seuraavat reenit. Mulla jäi niin inhottava fiilis tuosta epäonnistumisesta, että ihan pakko tuollasia harjotuksia tehdä uusiksi, ja niin että saadaan nyt hyviä ja onnistuneita tilanteita.

Kieppi ja Peto suunnittelee hyökkäystä...

Peto ja Vanni

Vanni ja järkyttynyt Veela, koska vahingossa ärähdin sille ;(

Vanni ja Peto

Vanni parka!! Räsynukke :D

Porot vastaan Vanni

Ei tästä ryhmärämästä saa millään edustavaa yhteiskuvaa :D

Lopussa vielä, itseni ehdottamana, otettiin sellaiset paikallaanolot toistemme läheisyydessä. Ihan jopa rivissä oli tarkoitus yrittää. Peto ei hakenut kontaktia ollenkaan, tai haki se, mutta vierustovereihin. Lopuksi meidän piti mennä ainakin viiden metrin päähän, ennenkuin löytyi katsekontakti. Ja jos yhtään senttiäkään liikuin muita kohti, Peto oli jo syöksymässä sinne. -_- Plääh -_-

Kotona oon koittanut tehdä tosi helppoja varmoja luoksetuloja ja palkita oikein ruhtinaallisesti. Jospa tämä olis vaan joku (lyhyt) vaihe, semmonen viiden kuukauden kunniaksi olen korvaton Peto (hetken aikaa).

-M

Peto ja Veela 8.11.

Hampailua :D Saapa nähdä miten kieroon Pedon hampaat kasvaa :O

Yleensä arkipäivät menee tätä nykyä niin, että kun töiden jälkeen koirien kanssa pääsee touhuilemaan noin viiden maissa, on jo ihan sysipimeää ulkona. Metsään ei todellakaan kiinnosta lähteä, edes puolison turvallisessa seurassa (sitäki pelottaa!!).. Siksipä onkin aina tosi mukavaa kun yllättäen tuleekin lyhyempi työpäivä ja ehtii tehdä enemmän koirien kanssa, ja ehtii touhuta valoisaan aikaan! :)

Torstaina sattui tällanen ylläripylläripäivä olemaan, ja ehdotin ihan extempore(?) deittejä Veelalle ja Hennalle. Peto ja Veela ei oo piiiitkään aikaan treffannukkaan ihan keskenään, joten sillä laillaki oli mukavaa nähä ihan keskenään. Vaihtelua :) Vaikka kutsuin minä muutkin vaan kukaan muu ei päässy lyhyellä varoajalla :P

Otettiin ekan kerran poseerauskuvia koirista, yhteispotretteja. Pedon kanssa ollaan aloteltu sitä paikallaanoloa, ja nyt se joutuikin heti kovalle koetukselle :D Tosi hienosti oli harjotusmäärää ajatellen paikoillaan, harmi vain kun en ehtinyt kunnolla vahvistamaan ja palkkaamaan hienoista suorituksista ennen keskittymisen herpaantumista. Välillä sentään ehdin kuitenkin. Tuli hienoja kaverikuvia!

Alla olevat neljä kuvaa on kuvannut Henna Haapaniemi. :)

Vierekkäinkin oli haastavaa olla, Peto meinasi välillä vähän pärräillä, mutta vastakkain se vasta haastavaa olikin :D Minä olen Veelan takana seisomassa ja näyttämässä Pedolle että pitää olla nätisti ja paikallaan :D

Tuli harjoiteltua sitä tärkeää hihnassa kulkemistakin alussa ja lopussa, Pedolle vaikeita paikallaanoloharjotuksia koska ihan pakko oli saada pönötyskuvia, ja muutenpa sitten vain luoksetuloja. Eli tällä kertaa lähinnä leikit oli kyseessä, mutta sellasta arkista hallintaahan siinä tuli hyvin harjoteltua temuamisen ohessa. :)

Kuvittelin että sain tosi hienoja kuvia, kun sitä valoa kuitenkin kahen aikaan vielä jonkin verran oli. Niin se vaan siihen aikaan alkaa jo puiden taakse laskeutua, metsässä ei varsinaisesti sitä auringonvaloa sillä lailla ollut. Kamera ei millään ehtiny mukaan liikekuvien tarkennuksessa. Se vaan tarkensi eikä suostunu ottamaan sitä kuvaa, tai otti sen sitten liika myöhään ja eihän se koira enää siinä kohtaa ole mihin tarkennus on osunu :D

Peto jaksaa äristä ihan järkyttävän kuuloisesti edelleenkin. Välillä se kuulostaa jo ihan hirveältä, ja kun ei sillä häntäkään siinä vispaa iloisesti, niin tuntuu jo että ottaako se välillä oikeasti tosissaan itteensä ja koittaa höykyttää. Minä nyt muutamassa sopivassa kohdassa nappasin niskasta kiinni sellasessa järkyttävässä ärinävaiheessa ja toruin, ja kyllä se osasi aina hetken olla hiljaa, joka kerta ehkä vähän pidempään. Kaippa se nyt jo tajuaa erottaa tilanteet toisistaan, kun leikkii nätisti, ei toruta vaan kehutaan ja sitten taas se rähinä ei ole toivottua toimintaa. Omasta mielestäni Peto ei kuitenkaan ottanut nokkiinsa vaikka otin niskasta kiinni, ihan edelleenkin oli hyvää pataa mun kanssa ja tuli luokse kutsuttaessa jne :D

Mutta pitää seurailla jos se karmein rähinä loppuis, saa sitä toki äännellä ja äristäkki mutta semmonen rähinäräyhäys sais jäädä pois.

Tämä oli jotain valssia? :)

-M