Vähän reenijuttuja ja -kuvia

Mukana pienissä omatoimireeneissä oli Nalle ja reeniseurava Siru ja Walma. Aluksi päästiin seurailemaan isoja komeita saksanpaimenkoiria PK-reeneissään. Siinä myöski pääsi Nalsku vähän painimaan noin saman ikäisen saku-uroksen kanssa. Se oli jottain kolme kertaa Nallen kokoinen :D Eikä ne oikiastaan painineet, Nallea vähä jänskätti tuo suuri pentu ja sitten kun uskalsi mennä vähä tekemään tuttavuutta niin se oli semmosta räkyttämistä :D Hauska oli kuitenki tutustua vaikkakin pikaisesti tuommoiseen uuteen kaveriin. :)

Ei Nallen kanssa tehty varsinaisesti paljoa mittään muuta kun kontaktijuttuja ja sitten lopuksi vielä Nalle sai harjotella rauhottumista itsekseen, kun seurailin Sirun tokoreenailua. :)

"Mamsku, miksi olet niin kaukana????"

Walma otti iha rennosti.

Sirun luoksetuloa

..ja paikkamakuuta.. :)

Lauantain kimppareenit

Viime lauantaina meillä oli taas tutun porukan kanssa häiriöreenit. Pitkästä aikaa mekin päästiin Pedon kanssa mukaan metsään reenailemaan. Mukana reeneissä oli Veela, Vanni ja Kieppi.

Oltiin jo aiemmin suunniteltu, että reenaillaan sellaista irtipitämistä ja kiinniottamista. Luoksetuloa haastavissa olosuhteissa. Koirakoiden ohittamista. Semmosta.

Alkupalaverin jälkeen saatiin reenit käyntiin, katsottiin reitti yhdessä, ettei kukaan pääse eksymään metsään omille teilleen :D Kaksi lähti toiseen suuntaan, kaksi lähti vastakkaiseen suuntaan kiertämään. Me lähdettiin Veelan perään, jätettiin alkuun sellainen välimatka, että edessä olevat pääsi pois näkyvistä. :)

Aloitin päästämällä Pedon irti. Se oli heti menossa mukana, tai siis että jee saa juosta vapaana. Pysyi kuitenkin melko lähellä. Lähti välillä etäämmäs edelle polkua pitkin, mutta kääntyi aina todella hienosti takaisin käskystä.

Kaksi ensimmäistä ohitusta mentiin niin, että otin Pedon kiinni, kun näin vastaantulijat. Vähän meinasi ohitettavat kaverit kiinnostaa, mutta uskoi hienosti, kun käskin mennä ohi. Ei pomppinut kovastikaan minun edestä tai takaa, pysyi hienosti siinä omalla puolellaan.

Seuraavat kaksi ohitusta menin ohitse ilman hihnaa, lelun avulla. Pidin lelun näkösällä ja ohituksen jälkeen sitten palkkasin leikillä. Toimi todella hienosti. Petoa ei myöskään yhtenäkään kertana ohituksen jälkeen tehnyt mieli lähteä ohitetun luokse. Suunta oli aina reippaasti eteenpäin. Olin ihan mielettömän ylpeä, en voinut uskoa, että pikkumusta on mai friend ja osaa nuin hienosti luoksetulon ja mamma on koirakamujaki parempi kamu. :D

Tähän ois ollu hyvä lopettaa, eikö niin!!!????

Päätettiin ottaa silti vielä yksi metsäohituskierros. Minä olin tosi luottavaisin mielin, vaikka edelleenkin tarkkailin ihan koko ajan mitä oma touhuaa ja seurailin milloin edessäpäin alkaisi näkyä koirakko. Peto juoksi edellä. No sieltähän sitten tuli koirakko näkyviin, Kieppi oli päättänyt myös ottaa emäntäänsä etumatkaa ja viiletti vauhdikkaasti eteenpäin. Peto huomasi Kiepin. Minä kutsuin iloisesti Petoa luokse, kuten aiemmillakin kerroilla. Peto kääntyi katsomaan minua. Ja kääntyi kohti Kieppiä. Ja sinne se läksi! :D Minä yritin vielä hyvällä, ei mitään reagointia. Sitten karjuin jo niin vietävästi että metsä raikas.. Turhaa :D Olis kai pitäny sitte osata olla hiljaa. Mutta ajattelin kokeilla, että jos se uskois ku karjasen, ku on se pysähtyny vauhdista niin monesti jos oon ärähtäny.. Tällä kertaa Peto oli niin kaverin lumoissa, että ei auttanu mikään.

Siellä ne koirat sitten veti rallia aikansa. Kieppi jo meinasi palata emäntänsä luokse, Petokin kävi siellä iloisesti hyppimässä vasten. Minua se ei kuullu. Huusin että tönäse Peto pois :D No sitten, en tiiä kumpi lähti ekana taas, mutta niin ne onneksi juoksi minun lähelle temuamaan. Ei Peto siitäkään käskystä luokse tullut, mutta olipahan pentele niin lähellä, että pari askelta ja nappasin niskavilloista kiukkusesti kiinni. :D Olin vissiin niin tuikean näkösenä, että Kieppi piti ihan parempana lopettaa myös ja palasi oikein nätisti omistajansa luokse. :D

Tämän katastrofisen kaamean kauhean tilanteen jälkeen Pedolla oli korvat ihan kadoksissa koko loppuajan. Meillä tuli vielä Kiepin ohitus hetken kuluttua, hihnassa toki. Sen jälkeen kokeilin lyhyen ajan pitää irti. Sitten kuulin taas koirakon ääntä ja otin Pedon samantien kiinni, ettei se vaan enää pääse lähtemään omin lupinensa. Onneksi otin kiinni, koska just sillä hetkellä takaa tulikin niin iloisena Veela meitä tervehtimään :D Ehtihän ne päästä nenät vastakkain ennenku minä ennätin saada Pedon pannasta kauemmas ja samalla tavalla Veelankin. Veela tieten ajatteli että minä haluanki sitte leikkiä kö niskasta rapsuttelen ja haukun mukana :O Siinä se piiritti meitä ku minä yritin jatkaa matkaa. Pariin kertaan yritin oikein äkäsesti astua kohti Veelaa ja samalla ärähdin ja huusin mitä lieneekin, ei, hus, pois, meeppä siitä :D Tiiä vaikka oisin kironnu :D Peto oli varmaan vähän hämillään ja ei se kauheena siinä leikkiin ryhtynyt ja hienosti aina jatkoi matkaa kun lähdin kävelemään eteenpäin.

Koska ei ne aivot minulla toimi tositilanteissa, niin tästä sitten toisilta vinkiksi itselleni, jos lähellä on puu, tolppa tai mikä vaan, niin oma koira siihen kiinni ja sitten sen vieraan koiran karkottaminen vois olla helpompaa. Peto taas on niin tollo että vaikka sille sanois vieras ihminen hus tai tönäsiskin kauemmas, se vain palaa takaisin ja pomppii ja kärkkyy herkkuja jne. -_- Ei toki halua sille mitään traumoja, hyvä että on sosiaalinen, mutta vieraiden ihmisten luokse ei tarvis mennä hääräileen eikä varsinkaan jäädä niiden luokse omistajan kiellosta/kutsusta huolimatta. Joten joku saa joskus sen kyllä karkottaa oikein kunnolla pois, sillä lailla että tajuaa, ettei jokasen luo sovi mennä, ainakaan ilman lupaa.

Lopuksi oli leikkejä, ja siinä sitten välillä yritin hakea kontaktia, kutsuin luokse, ja pikkasen nihkeää meinas olla. Mun muru ;( Kyllä se pariin kertaan tuli ihan ok ja pääsin sitten palkkaamaan, mutta tuli siitä aika kuuro. Nyt sitten ihan jännittää että mitenhän sen kanssa sujuu seuraavat reenit. Mulla jäi niin inhottava fiilis tuosta epäonnistumisesta, että ihan pakko tuollasia harjotuksia tehdä uusiksi, ja niin että saadaan nyt hyviä ja onnistuneita tilanteita.

Kieppi ja Peto suunnittelee hyökkäystä...

Peto ja Vanni

Vanni ja järkyttynyt Veela, koska vahingossa ärähdin sille ;(

Vanni ja Peto

Vanni parka!! Räsynukke :D

Porot vastaan Vanni

Ei tästä ryhmärämästä saa millään edustavaa yhteiskuvaa :D

Lopussa vielä, itseni ehdottamana, otettiin sellaiset paikallaanolot toistemme läheisyydessä. Ihan jopa rivissä oli tarkoitus yrittää. Peto ei hakenut kontaktia ollenkaan, tai haki se, mutta vierustovereihin. Lopuksi meidän piti mennä ainakin viiden metrin päähän, ennenkuin löytyi katsekontakti. Ja jos yhtään senttiäkään liikuin muita kohti, Peto oli jo syöksymässä sinne. -_- Plääh -_-

Kotona oon koittanut tehdä tosi helppoja varmoja luoksetuloja ja palkita oikein ruhtinaallisesti. Jospa tämä olis vaan joku (lyhyt) vaihe, semmonen viiden kuukauden kunniaksi olen korvaton Peto (hetken aikaa).

-M

Kimppareenit ja kotitouhut

Pedon kanssa on ollut parit yhteisreenit, joista ei varsinaisesti kauheesti oo mitään sanottavaa :D Ainakaan emme ole oppineet mitään uutta.. x)

Laitellaan päivityksen kaunistukseksi iloisia koiria lumisissa maisemissa. Kuvat siis ennen lumien sulamista. Täytyy nyt hehkuttaa, että vihdoinkin on taas hieman valkoisen näköistä täällä, lunta on pikkusen satanut ja vähäsen pakkastaki on \o/ Aamullakin on heti paljon valoisamman näköistä, jos maa on edes hiukan valkoisena. :)

31.10 Häiriöreenit Siinun ja Peetun kanssa

Mukana oli Siinun lisäksi ensimmäistä kertaa Peetu. Peto ja Peetuhan on kerran aiemmin treffanneet metsälenkin merkeissä :) Pedolla oli alussa vähän työn takana tajuta taas homman nimi, kun näki Peetun. Eli ihan alussa taas vain odoteltiin että rauhoitutaan ja luovutetaan se toisen luokse pyrkiminen. Keskitytään omaan ihmiseen. Pieni tovi siinä meni, nopeasti Peto hoksasi taas mistä on kyse. Sitten voitiin olla melko lähekkäinkin, eikä keskittyminen herpaantunut.

Siinu tuli ihan hintsun myöhässä, ja minä ehdin siinä odotellessa houkutella Peetun hetkeksi leikkimään Pedon kanssa :D Sai siinäkin hyvin reeniä, kun käveltiin vierekkäin hihnassa pieni pätkä ennen koirien vapautusta. Ja siinäkin saatiin harjoiteltua, luoksetuloa kesken leikkien. Peto oli ihan superhyvin kuulolla, vaikka ois taas kaveriki ollu. Voisin melkein sanoa, että minä olen nyt parin viikon ajan ollut koirakavereitakin mukavampi. Nyt kun olen jo monesti kehunut ja sanonut, niin PILALLA aivan varmasti ;)

Siinun tullessa mentiin takaisin reeneihin. Kimppareenit on minulle myös paljon reenivinkkejä ja keskusteluja koulutustyyleistä, pennun kasvusta ym. Näissä reeneissä osasin jopa itsekin ehkä antaa hyviä neuvoja, katsekontaktin harjoitteluun. Sitä on tullut tahkottua Mörkön kanssa aikanaan, Pedon kanssa se ei ole ihan niin hyvä vielä ja on vaatinut vähän enemmän harjottelua alusta asti.

Liikuttiin sikin sokin toistemme lähettyvillä, tehtiin omia juttujamme. Meillä se oli istumista :D Ja paikallaanoloa. Tuolloin Peto meinasi vielä lähteä heti perään, kun otin yhdenkin askelen taaksepäin. Joten harjoiteltiin vain ajan pidentämistä, sitten otin jopa taas askelen tai pari kauemmas ja melko hienosti osasi.

En muista yritinko maahanmenoa ollenkaan..

Lopuksi vielä pieni leikkituokio kaikkien kolmen koiran kera. Peetu ja Siinu tapasivat ja leikkivät ekaa kertaa. Melkoista ääntä, räkytystä ja rähinää sieltä kuului :D Voi jopa rehellisesti sanoa, että Peto oli se hiljaisin :D Tosin, se meni viereen jämysti tuijottamaan rähinöintiä ja tomerasti välillä haukahti.. Hö. Muutenki se ei oikein ollu sitten messissä siinä hommassa, jäi toljottamaan muiden menoa ja sitten tutki omiaan, ja pysyi ihmisten lähettyvillä. Oli hyvin kuulolla ja tuli samantien aina luokse kutsusta. Eli hienosti käyttäytyi siinä mielessä, vaan ois se saanu mennä kavereiden seuraan vähän enemmän :D

6.11 yhteisreenit, mukana Pedon ja Mörkön lisäksi Veela, Vanni, Kieppi, Touko, ja mikähän sen ihanan huskypennun nimi olikaan.. Unohdinko ketään :D Mutta uusina häiriöinä menossa mukana Touko, Mörkö ja huskypupsi (oli ehkä maailman ihanin). :)

Ekaksi oli Pedon vuoro touhuilla. Mörkön jätin ihan tarkoituksellakin aluksi autolle, vetokoukussa oli kiinni. Sai seurailla, nuuhkia ja rauhottua. Oli melko levoton ja vinku ja mölisi. Rauhottu se kyllä siitä pikkuhiljaa.

Pedon kanssa taas alussa piti hakea se katsekontakti. Kaverit olis kiinnostanu. Peto oli tosi hyvin mukna ja messissä, kun aktiivisesti touhuttiin, mutta jos jäin seisoskelemaan ja ihmettelemään, siinä helposti herpaantui keskittyminen ja saatettiin koittaa vähän ryntäillä sinne tänne.

Istu käsky alkaa olla melko hyvin hanskassa, mutta ei se vieläkään ihan pööfekt ole. Ihan joka tilanteessa pers ei mene maahan. :) Mutta selvästi alkaa jo tajuta käskyn.

Maahanmenoa ollaan muutamia kertoja tehty omissa oloissamme. Sitä harjoiteltiin pikkuisen myös häiriössä.

Oon lähtenyt opettamaan Pedolle maahanmenoa jalan alitse. Alituksen pitää olla juurikin sen verran sopiva, että ali mahtuu, mutta joutuu menemään matalaksi. Siihen lähdin samantien liittämään myös käskysanan, jonka kanssa yritän olla tarkkana, että sanon sen juuri oikeaan aikaan. Toivottavasti tuosta jalan alituksesta ei ole kovin vaikeaa päästä pois O_O

Aluksi yritin namilla vauhdittaa ja siitä nopeasti namikäsi maahan, mutta Peto vain pysähtyy ja nuuhkii aikansa kättä. Ei asetu makaamaan, vaan jopa luovuttaa ja siirtyy muihin puuhiin, jos namia ei tipu.. eli, ei ole mikään ihan superhyperperso, kun pystyy luopumaan namista :D Tosin, tekeehän se oikein, kun on opeteltu, että namin saa vaikkapa katsekontaktista, eli kun ei tuijota namikättä vaan katsoo silmiin.... Mutta ku Mörkön kanssa tuo tapa toimi opettelussa hyvin. Tosin tein minä vähän tuota jalan alitustaki Mörkön kanssa. :)

Muuten Pedon kanssa käveltiin ympäriinsä häiriössä. Lopuksi annoin muiden tutkia Pedon hampaita, ja tutkittiinpa sitä muutenkin  sitten. Ihan hyvää tekee. Minun antaa aika hienosti katsoa hampaita jo, melko pitkäänkin kestää olla tutkittavana, mutta selvästi vieraat käsiparit oli jännemmät. :)

Jäisiä puolukoitakin voi syödä

Mörkön kanssa touhuttin siinä keskivälissä vähän. Ensinnäkin kun kävin sen hakemassa, se oli samantien pyyhältämässä kauhealla vauhdilla suoraan eteenpäin, ihan sama kenen koirakon luokse. Sama homma oli joka kerta, kun yritin lähteä kävelemään. Joten, kökötin paikallani, naksuttelin ensin katsekontaktia. Mörköllä on tosi vahva katsekontakti ollut aina. Tosin häiriöityyhän se ja nyt ilman harjottelua vielä helpommin. Se jo kertoi silti ihan hyvää, että namit kelpasi heti ja hyvin. Eli liian kiihdyksissä ei oltu, eikä ollenkaan karvat pystyssä meiningeissä.

Aloitettiin helpolla istumisella. Sitten vähän, hihnanmitan verran etäisyyttä ja aikaa pidemmäksi. Seuraavaksi maahanmenoa. Minä edelleenkin vedän kädellä Mörkön maahan. Menee hienosti ja nopeasti, ja siinä vois alkaa taas lisää vähentämään käsiapua, kunhan saa sen maahanmenon pysymään vauhdikkaana. :) Kolmantena hommana otettiin perusasentoa. Hienosti Mörkö osasi. Siinäkin on silti vielä käsiapu käytössä, enkä tiiä miten saisin sen parhaiten pois, kun Mörkö on oppinut tulemaan kädelle ja tunkemaan kättä vasten paikoilleen.. Pitäis kai vaan lähteä harjottelemaan ja kokeilemaan eri tavoilla.

Kokeilin minä vielä liikkeelle lähtöäkin, ja siinäkään ei mitään muutoksia ole tauon aikana tapahtunut. Samalla tavalla Mörkö hieman erkaantui, vaikka lähti oikeaan aikaan seuraamaan ja pysyi kontaktissakin. Tekis melkein mieli vaan antaa sen erkaantua ja opettaa seuraamista ja muita juttujaki nyt vähän siihen suuntaan vaikka vaan, kun ei me kuitenkaan ihan pilkuntarkalleen aiota tehä, kisata tai muuta. Jotenki jääny se nipotusvaihe tokossa päälle. Ku se oli aina nii justiinsa ja heti pieni virhe nii pian on pilalla koko liike. :D Hauskaahan kaiken pitäs olla, luulen että voisin nyt jatkaa tokoa vähä siihen suuntaan eteenpäin. :P

 Lopuksi Mörkö joutui autonkonttiin, kun pidettiin pikkuset leikkihetket koirien kanssa. Leikeissä mukana oli Peto, Touko, Vanni ja Veela. Touko osasi olla tosi hienosti, vaikka nuoria tyttösiä kirmaili ja ahisteli ympärillä :D Piti Toukonki tietysti tsekata nämä uudet tuttavuudet ens alkuun. Peto ja Touko ehti ensin hetken kaksistaan mennä, ja se sujui tosi hienosti (=aika hiljaisesti), mutta kun lisää porukkaa tuli mukaan, Pedolla alkoi taas aivan kaameat äänitehosteet :S Suorastaan ärsyttävän rasittavan kuuloista. Tympäsee niin paljon, että jos se sattuu olemaan lähellä, yleensä jo nappaan hetkeksi kiinni sen ja torun, jos saan sopivasti räkyttämästä rysän päältä otettua. Toiset veti kolmestaan mahtavaa isoa rinkiä, Peto pyöri ihmisten lähellä ja toljotti muiden rallia. :D Ja sitten ku ne tuli tarpeeksi lähelle niin hyökkäs vaan räkyttämään :D Että joo, ihana..Kai sitä pitäs itellä vaan osata sietää paremmin. Eihän se äänekkyys oo paha, jos koiralla on muuten niinku hyvät mielessä.. :D

Kotona ollaan pariin kertaan vatia naksuteltu. Peto on päässyt siihen, että joo tää vati on nyt joku juttu ja sen luokse mennään... mutta mitä seuraavaksi? Se ei niinku oo yhtään silleen että sörkin ja pompin tässä, että pääsisin naksauttamaan edes vahingosta, vaan se nuuhkii ja jos en naksauta, niin menee sitte pienen välin päähän istumaan ja kattomaan minua tai vatia :D Joten, en malttanu enää odotella, vaan pariin kertaan asetin sen etutassut vadille ja palkkasin siitä.. 

Ajattelin, että voisin kokeilla melkein ihan vaan kosketusalustaa naksutella. Sen kautta vois onnistua sitten tuo vatiki ihan omatoimisesti.

Mörköllekin naksuttelin yksi ilta vatia, ja parin kerran jälkeen se nousikin etutassuilleen vadille. :) Vati vaan ei meinaa kestää meidän mammuttia :D Sen kanssa vois jatkaa vadin kiertämiseen.. :)

Paikallaanoloa ollaan alettu harjotella. Ihan vain istumisessa ajan pidennystä ja pikkuhiljaa myös etäisyyden pidentämistä. Tämä on edistynyt, pienin askelin etenenkin, että en liikaa vaatisi samantien. Toisena harjoituksena on ollut sitten kaikenmaailman kiville hyppääminen ja siinä seisominen/istuminen. Jos pitää jäädä seisaalleen paikoilleen, siihen on "odota". Sama kuin Mörköllä. Mörköllä käytin sitä alussa kaikessa paikallaanolossa, mutta sitten jätin sen pois ja nyt Pedon kanssakin istumisessa käsky tarkoittaa sitä ihteään vapautukseen saakka. Helposti tulee tuommosia kaksoiskäskyjä kun ei ajattele tai kun ajattelee liikaa :D Joka tapauksessa, nyt oon päässyt jo kiveltä 2-3 askeleen päähän ja takaisin palkkaamaan, ja samalla kertaa toistanut tuon aina pari kertaa, sitten vapautus. Hienosti on alkanut tajuamaan, että eipä sitä heti syöksytäkään perään :)

Myös tuota maahanmenoa on kotona harjoteltu, sisätiloissa, omalla pihalla ja lenkkeilyn ohella. Peto on nyt selvästi yhdistänyt tämän asiaan siihen alitukseen. Syöksyy hyvin jalan alle. Kunhan on kunnolla oikeassa asennossa, sitten käsky ja palkka, ja hetken päästä vapautus nakkaamalla nami kauemmas. Jospa se siitä. Toistanko itseäni...? :O

-M

Peto ja kimppareenailut

Jospa pienen bloggaustauon jälkeen jaksais taas raapustella rakkaaseen päiväkirjaan koiratouhuja. Jotain ollaan sentään touhuttukin tässä parin viikon aikana. :D Laitellaan vähän kuvausharjoittelukuvia, kun tekstiä tuli niin hirmupaljon että eihän sitä kukaan lue, mutta kuvat voi katsoa läpi ;)

3.10. Peto ja Siinu reenien jälkeen. Illan hämärässä sain laatukuvia ;D

Pedon kanssa ollaan käyty muutamissakin häiriöreeneissä. Keskiviikko onkin sovittu nyt yhdeksi pysyväksi reenailupäiväksi. Tosin kun paikka on täällä meidän seuduilla, niin tällä hetkellä meitä on vain kaksi koirakkoa ollut harkkailemassa, ja jos toinen on jostain syystä poissa, niin mitään reenejähän ei silloin ole :D Mutta ollaan me nyt jo kahtena keskiviikkona saatu yhdessä touhuttua! Pysyvä reenipäivä aikoineen ja paikkoineen, kunnes toisin sovitaan.. x)

Ekalla reenikerralla naksuttelin, taas kerran, kontaktista. Siitä että kaverista ei välitetä. Harjoteltiin istumistakin. Käveltiin hihnassa edestakasin sinne tänne kaverikoirakon ohi. Aika hienosti meni, olin ihan yllättynyt jopa Pedon keskittymisestä minuun. :D Häiriönä oli myös tenavien jääkiekkojoukkue jumppailemassa. Melko lähelläkin olivat vaan hyvin sujui.

Reenien päälle leikit. Pari kertaa yritettiin kutsua omat pentumme pois, sillä seurauksella että siitä tuli täydellinen katastrofi :D Minä mokasin ihan kympillä. Ensin Siinu meni omistajansa tykö, Peto ei totellut heti minua vaan seurasi Siinua. Sitten Peto tulikin luokse, mutta Siinu seurasi tällä kertaa perässä. Peto laittaa helposti rähinät päälle, jos odotettavissa on herkkuja ja joku uskaltaa tulla lähelle kärkkymään.. O_O nappasin Petoa pannasta kiinni, ja yritin kädellä pitää Siinun kauempana, mutta en onnistunutkaan vaan Siinu pääsi lähelle ja thadaa kauhee räkytys jne.. Jälkeenpäin ajattelin vaan että miksi edes otin pannasta kiinni ja aiheutin jännitystilan siihen ja pläääh.. Oli kai minulla joku järkevä syy, kuten että kun kutsun luokse, niin silloin pitää tulla luokse, eikä saa lähteä pois ennen vapautusta.. Mutta joo, ei se homma aina mene ihan niinku päässä kuvittelee :D

Sain vielä myöhemmin kutsuttua "onnistuneesti" Pedon luokse, tosin silläkin kertaa oli rähinäriski, kun Siinukin tuli, vaan silloin sainkin samantien Pedosta kiinni sekä Siinua valjaista napattua. Molempien käskin olla kunnolla, ja kun hetken olivat hiljaa nätisti, vapautin yhtäaikaa, ja leikit jatkui ilman kärhämöintiä.

Tuo luoksekutsuminen on minulle jotenkin epäselvää, en tiiä että kannattaisko leikkien ohella kutsua koiraa luokse? Kun se helposti menee pilalle sitten, yleensä niin että leikkikaveri syöksyy keskeyttämään hyvin alkaneen luoksetulon :D Ja sitten se koko käsky unohtuu siinä leikkiessä. Tai joskus kun pääsee luokse asti, niin palkkaan lähinnä rapsutuksilla ja kehuilla, kun en kehtaa ruokaa antaa, koska siinä todellakin on sitten yleensä niitä kavereitakin vieressä :D Kuitenkin haluaisin Pedolle nyt opettaa vahvaksi ja ehdottomaksi luoksetulon, ja että joka tilanteessa sitä pitäis noudattaa.

Tuntuu että meidän koirat tarvitsisi ihan omat säädöt kameraan..

Sain näkymään Pedosta muutakin kuin tasaisen mustaa, sillähän on karvoja :D

Viime viikolla oli isomman porukan kanssa yhteisharkkailut. Mukana oli Veela, Vanni, Salli (Vannin "isosisko"), ja Nelli, uusin pentuvahvistuksemme. :)

Harjoiteltiin ohituksia pyörätiellä. Nelli jäi viereiselle pellolle turvallisen etäisyyden päähän ihmettelemään. Oli siitä hyvää häiriötä Pedolle vaikka etäisyyttäkin oli pidemmästi :D Alkoi Peto tarpeeksi monen ohituksen jälkeen tajuamaan, että ei sinne pellolle mennä nyt moikkailemaan ketään. Veelaa ja Vannia oli aika vaikeaa ohitella aluksi, useat kerrat lähti pyrkimään minun ohitseni joko edestä tai takaa, kaveria kohti. Mutta näitäkin kun tuli tarpeeksi usein, alkoi sujua joka kerta paremmin, ja pääsin aina palkkaamaan ja kehumaan enemmän, kun pysyi omalla puolellaan.

Muutaman kerran, kun oltiin aina sellainen tienpätkä kävelty yhteen suuntaan, otettiin leikit palkaksi lelulla. Samalla harjoiteltiin "irti" käskyä. Koko ajan paremmin alkaa sujumaan. Sitä pitäis vielä harjoitella kaikenlaisilla, näkösillä ja makusilla jutuilla, jotta oppis sen koskevan muutakin kuin leluja :D Esim. yhden hiirenjämän sain eräänä iltana katoamaan sekunnin murto-osissa Pedon kitaan, vain sanomalla "irti" :DD Että juu.. no mietin paljon sanoisinko vai en, sanoin sitten kuitenkin testimielessä, eikä lopputulos mennyt ihan toiveiden mukaisesti x)

Ohittelujen jälkeen oli vuorossa leikit. Heti kun siirryttiin pyörätieltä pellolle, Peto kuvitteli että hihnassa saakin vetää, saa syöksyä joka suuntaan hajujen perässä, saa syöksyä kavereita kohti jne. Käveltiinkin pieni pätkä kauemmas tieltä, joten tuli oikeinkin hyvää hihnaharjotusta vielä siinä.

Leikit sujui hyvin. Vähän oli ihmettelyä Sallin kohdalla, Salli nimittäin "paimensi" Veelan ja Pedon erilleen Vannista leikkien tiimellyksissä useampaan kertaan :D Ilmeisestikin isosisko halusi pitää pikkusiskon puolia :D Vanni taas sitkeästi kutsui leikkimään tutut kaverinsa :)

Pitkä suljinaika ja kuvaaja joka ei pidä kameraa paikallaan ;D

Ja sitten vielä kirkkaampaa.. :D

Eilen, keskiviikkona, meillä oli taas kimppaharkat Siinun kanssa. Päätettiin ottaa näissäkin reeneissä hihnaharjottelua, ja lähdettiin kävelylle. Pari sataa metriä käveltiin, ensin vierekkäin ja sitten me mentiin Pedon kanssa edempänä. Käveltiin tien päätyyn, pellon laidalle, ja siinä oli sitten leikkimistauko koirilla. Tällä kertaa sain pari onnistunutta luoksetuloakin, Siinulta salaa ;D Sitten lähdettiin kävelemään takaisin, tällä kertaa me tultiin perässä. Selvästi oli haastavampaa tällä tavalla, ja leikkien jälkeen, kulkea nätisti leikkikaveri perässä. Hyvä on siis tällä laillakin harjoitella.

Minulla tuli pysähdeltyä näiden kävelypätkien aikana runsaasti, nyin hihnastakin välillä, ja kävelinpä sikinsokin muutamaan otteeseen, aina vastakkaiseen suuntaan minne Peto meni hihna kireällä. Tällä oli paras vaikutus siinä mielessä, että Peto tuli muutaman suunnanvaihdon jälkeen lähemmäs kävelemään ja ihmettelemään että minnekkäs sitten mennään. Kun palattiin takaisin tienreunaan, jatkamaan matkaa, niin alkoi se sama eteenpäin nykiminen.. x)

Nyt on kuitenkin koitettu tsempata tuon hihnalenkkeilyn kanssakin, ja saada lähes joka päivälle edes joku pätkä hihnassa kulkemista. Peto käveli ensimmäisen kerran hihnassa n. 3km matkan, harjoittelupaikalle, eilen :D

Välillä melkein onnistuneita otoksia. :)

Seuraavaksi luvassa tarinointia Mörkön reenailuista.

-M

Mörköisyyksiä vko 39

Siis tää on taas ihan kaameaa.. mutta lainaan itseäni enkä jaksa alkaa tarinoimaan uudelleen x)

Tiistailta jotain tämmöistä:

--Reipas rakkaani pyöräili Mörkön kanssa 8km pätkän ja näimme metsätiellä, minä hurruutin Pedon kanssa autolla. Ajoin heidän ohi ja näin sitten matkan varrella sellasen sonninmullikan, oli vapaana (yhessä kohassa on sem

mone joku katoshässäkkä jossa niitä on lauma ja välillä ne pitää vapaana jotai vasikoita). Mietin pitäskö soittaa että ooppa tarkkana vaan aattelin että eiköhän se oo sanomattaki. No sitten ne oli pyöräilleet sen mullikan ohi, eikä se mikkää vasikka enää edes ollu, ja Mörkö oli menny ohi käskyllä ihan ok ohikin.. Mutta se sonninpentele oli lähteny perään!! :D Ja köpsytelly sitte autotienvarrella muutaman kymmentä metriä mukana XD--

 

Jännää tämä taajama-asuminen tai miksi tätä voi sanoa, ei me missään korvessa edes asuta :D 

 

Mörkön kanssa on tullut käytyä nyt parin viime viikon aikana vain pyöräilemässä n. 2-4krt/vko ja matka on 5-8km ollut. Mutta päästiinpä viime viikolla tekemään vetolenkkejäkin pienen tauon jälkeen!

 

Perjantaina päätettiin pidentää matka, kun pyöräilylenkitkin on kallistuneet lähemmäksi sitä 8km matkaa. Ajateltiin että jos sellane 5km vetolenkki, jäniksen kera mutta yritetään myös niin että Mörkö menee johdossa. 

 

Kokonaisuudessaan  tämä vetolenkki olikin sitten n. 6km + n. 2km vierellä pyöräilyä (alussa+lopussa asfalttipätkät). O_O Ja ihan hienosti jaksoi, tosin jänis meni sitten lähes koko matkan edellä. Melko nopeasti vaihtaa raville ja melkein jopa kävelyvauhtiin välillä. Eli mikään vauhtihirmu ei ole, mutta eihän sen kuulukkaan olla. Vois se kyllä semmosta reipasta ravia mennä... :P Kun ei missään lumihangessakaan kuitenkaan mennä, että tasasella soratiellä :D No, pääasia ku menee, sen yritän aina muistaa.

Nyt jarrutin ja yritin "pakottaa" vaihtamaan raville. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun Mörkö alkoi lähes joka kerta peitsaamaan O_o En nyt tiiä että onko se taas jumissa vai onko tuo nyt joku opittu juttu tai voiko koira peitsata jos sitä väsyttää? No en usko edes että väsyttää varsinkaan ekan kilsan aikana O_O Koitin sitten vaan aina hoputtaa lisäämään vauhtia ja odottelin että vaihtaa oikeaan raviin. Emmä tiiä mitä mun pitäs tehä O_O

Lauantai oli niin Mörkömäinen päivä, että unohtui todellakin jopa Peto 16 viikkoa! :D Käytiin mätsäreissä, minä päätin että nyt mennään harjottelemaan ja lopetetaan vasta kun ei enää kehään päästä. :D Saatiin sininen nauha, ja kehässä käytiin kahteen kertaan, pidemmälle ei meistä ollut :D Kaikki muut osasi kyllä seisoa ja esittäytyä ihan älyttömän hyvin, me oltiin sellasia "heionpakivaaryntäillääntänneeikutännehetkiminnepäinnytjuostaisTÄYSILLÄjapomppien" ja sitten kun paikallaan oltiin, niin se persaus painui koko ajan alas.. Niin, miksi tuolla piti istua ihan ilman käskyäki, ku sitten taas käskyn kanssa ei aina istuta niin millään?! :D Ja kun tuomari tuli kopeloimaan, lopui sopivasti namit käsistä ja pyörittiin ku mikäki väkkärä, että hei kaveri sää rapsutat mua väärästä päästä! :D Hampaiden katsomisesta ei sanonu yhtään mitään, eikä siis kopeloimisestakaan sen kummempaa, ja kun sain nameille kiinni, loppui pyöriminenki. Iso osahan tässä hommassa on ihan van harjotusta minulle ja mun kammolle :D

Odotellaan aloitusta, kauempana, sattuki eri hyvät namit mukaan.

Ekaa koiraa harkitessa mietittiin myös akitaa, (ja amerikanakitaa), mitäs ovat niin sairaita :(

Yritämme RAVATA XD

Yritämme seistä.... :DD

Tämä oli meidän vastus, ihmekö tuo että sininen nauha napsahti meille :P

Vielä piti ravata kolmio, meni se kai paremmin..

Mörkön palkinto, ja herra tietää kyllä!

Tähän tilaisuuteen menin hyvin varustautuneena. Minulla oli niitä extrahyviä nameja. Tosin, en tienny että ne kelpaski niin hyvin, ennen ku paikan päällä. Keväällä paistettuja maksanameja (veikkaisin), eikä niitä oo saanu viimeksi ku sillon keväällä.. :D Ne oli muhinu pakkasessa ;)

Lisäksi ruutapullo. Sillä suihkutin ihan heti samantien oikein kunnolla, jos yhtään kuulu murinaa tai jos edes jäykisteli mihinkää suuntaan tai karvat nousi pystyyn. Alku puolikkaan mentiin tällaiseen ikävään rangaistustyyliin. Mörkölle ei toimi enää kiihtyneenä mikään ravistelu, karjunta tai nameilla palkkaaminen, enkä toisaalta edes halua yrittää tyrkyttää nameja vääränlaisesta olotilasta. Parit kunnon ruutaukset sillon tällön (korvaanhan ne osu suurin osa, kuonoonki sentään välillä), ja kappas vain! Yhtäkkiä minulla olikin nätisti silmiin napottava Mörkö, tuli jatkuvasti istumaan eteen ja muutoinkin jo rauhallisemmin vain seuraili ohi meneviä erikokoisia ja näköisiä koiria. Pääsin palkkaamaan nameilla! Edes isolle tanskandoggi urokselle ei tarvinnu yhtään mittään sanoa, hyvä kun vilkaisikaan ja sitten äkkiä eteen istumaan namille ;) 

Peto tällä välin muuten harjoitteli kontissa olemista ja odottelua. Ehittiin ennen mätsäreitä käyttää siinä pieni mutka, sopivasti teki hätäasiatki, joten mikäpä siinä sitten oli nukkuessa. :) Jätettiin pienen purutikun kanssa kun lähettiin. Välillä mies käväisi kerran hakemassa Mörkölle lisää nameja ja siellä se oli kuulemma nukkua tohottanu :D Sai uuden tikun palkaksi ja jäi vielä konttiin odottelemaan. Hienosti sujui, eikä tällä kertaa ollut karannut etupenkeille ;)

Välillä pystyi jopa melkein rentoutuneesti makoilemaankin :P

Toka kehäkierros, eikö oo hieno poseeraus?? :DD

Ja sitten..... Mun mielestä tällä ois pitäny voittaa! :D

Tämmöstäki ollaan ihailtu, mutta ei olla turkki-ihmisiä sillä lailla O_O

Kaikki muut ravasi nätisti

Tämä näytti ihan porokoiralta, vaan emmää tiiä.. :D

Nämä tais olla punasia, ja oisko tuo keskimmäinen voittanu, en muista :O

Mätsäreiden jälkeen oli ihmisten pieni evästauko, ja sitten siirryttiin muutama kilometri toisaalle. Tiedossa oli pienimuotoiset kimppareenit vetämisen merkeissä! :) Aivan mahtavan ihanaa! 

Käytiin n. 6km vetolenkillä, aikaa meni n. 45 minuuttia. Minä menin Mörkön kanssa. Mukana reeneissä oli Tara ja Taran vetokaverina Redi. Redi on Taran veli :) Aloitettiin taas niin, että Tara&Redi lähtivät ensin, ja me Mörkön kanssa seurattiin. Mörkö on niin järkyttävä menemään perässä, että jouduin taas jarruttelemaan ja himmailemaan, ettei ihan kintuille ajeta. Mörkön on ihan pakko saavuttaa, ei voi jättää niinku jotain hyvää väliä ja hidastaa ja siinä perässä jolkotella :D 

Mörkön mielestä kesti taas niin pitkään, että sama hetkeksi istua -_-

Veto käsky ja mentiin :D

Mörköllä kun oli vauhtia jotenkin paremmin (niin, koska seurasimme edellä menevää valjakkoa), niin uskaltauduin kokeilemaan ohittamista. Pakko kai niitäki on harjotella O_O Aluksi vaikutti että mehän päästään ohi ilman mitään sählinkiä. Mutta sitten kun pääsi koirat samalle kohtaa, Mörkö alkoi Redille (veikkaisin) avautumaan. Minä karjuin ja vedin liinasta, että OHI ja MENNÄÄN! Ihmeen helposti Mörkö sitten siitä tokeni, kyllä se vilkuili taakseen vaan jatkoikin matkaa ja pysyi jopa pyörän edellä! Päästiin varmaan reilu kilometri tähän tyyliin etenemään, Mörkö meni todella varman oloisesti ja reippaasti eteenpäin. Takana tulijat kyllä kiinnosti, mutta uskoi sanaa ja korjasi nenän menosuuntaan;) 

Jossain vaiheessa tuli hiipuminen, liina ihan löysällä eikä vaan enää oikein liikuttu minnekään. Fyysisesti en uskonutkaan että kunto ois loppunut, varmaan joku henkinen väsymys iski :D Otettiin ohitusharjoitus, pysähdyttiin Mörkön kanssa, otin liinan lyhyelle ja parivaljakko singahti meidän ohitsemme. Tuli muuten Mörkölle kiire! Oli pitelemistä, että ehin pyörän kyytiin.. :D Onneksi olin valmistautunu ja pidin kunnolla kiinni :D

 

parivaljakolla oli kakkatauko ;D

Sitten mentiin taas ihan kauheeta kyytiä, ku ihana Tara meni edellä! :) Tästä vaiheesta matkaa pieni videonpätkä:

Edellä olevia koiria ei ikävästi nyt näy, mutta siinä ne edellä meni ja me kiiruhdettiin perässä ;) Eikä mitenkään järkevä ajatus ollu tätä videota ottaa, kännykällä ja ohjaustangosta yhdellä kädellä kiinni.. Oisin muuten ollu nurin jos joku pieniki töyssy ois eteen osunu O_O

Loppumatkasta koitettiin taas uusi ohitus, Mörkö oli muutenkin koko ajan ottamassa kiinni edellämeneviä. En haluais opettaa niinkään, että mennään aina perässä, eikä "saa" ohittaa.. :) Parivaljakko pysähtyi, me otettiin myös etäisyyttä ja sitten vauhdilla ohi. No taas siinä just kohdalla meinas Mörkö kääntyä sanomaan, mutta minä karjuin ja revin liinasta ja päästiinpä! 

Siitä heti kohta tuli lisää haasteita. Pururadan vieressä meni pyörätie, ja siitä meni ohi koirakko. Ohi päästiin kyllä melko mallikelposesti, vaan sitten piti kääntyä ja alkaa nuuhkimaan että hetkinen, kukas heppu tästä menikään ohi?! :D No siitä päästiin jatkamaan kumma kyllä taas, seuraavaksi oli mushereiden puolisot kameroineen tien varrella. Peto myös. Häiriötä! Sinnehän se Mörkökin oli menossa, vaan tästäkin mentiin väkisten vaan ohi :D

Siellä kaukana me ollaan tulossa! :D

Mörkö huomasi isännät jo kaukaa.

"Terve kaverit!!"

Redi ja Tara

Sisko ja sen veli

Vähän matkaa meni himmaillen siinä isäntien ohituksen jälkeen, pari sataa metriä, hihna löysällä.. Mutta siitä sitten päästiinkin loppumatka tosi hienosti "maaliin" saakka vetäen! Takana tulevan valjakon ääniä kuultiin pariin kertaan (mutkainen metsätien pätkä), mutta muutoin mentiin ihan yksiksemme. Muutaman lenkkeilijän ohitukset tuli, ja ne sujui ihan järkyttävän hyvin! Pysyi omalla puolellaan tietä, eikä välittänyt lähes ollenkaan ihmisistä. Vau! :)

Autolla ehdittiin hetki rauhottua, riisuin valjaat ja vähäsen kävelytin, ja sitten tuli näkyviin Tara ja Redi! :) 

Redi osas samantien ottaa rennosti :D

Mahtavat reenit, tämmösiä enempi!!! :)

Sunnuntai oli rentoilupäivä. Käytiin metsäilemässä. 

Toinen tassu on punainen?

Yhtäkkiäpä koirat katosivat tien varrelta, eikä niitä toviin näkynyt, vaikka mentiin piilosille. Kyllä ne sitten ajan päästä tulivat kattomaan mihin ne ihmiset jäi kuppaileen. Viisastelin että tiiä vaikka jonku raadon Mörkö löysi. Jatkettiin matkaa. No sinnehän samaan paikkaan ne syöksyi molemmat koirat uudelleen O_o Ja kyllä vaan, aarrehan se siellä oli! 

Joku veikkaisimme hirven sisälmykset, maha, suolet jne. Melko iso kasa. Aika tuoreelta vaikutti, verikään ei ollut kunnolla hyytynyt vielä. Sitäpä ne kävi vähän varmaan maistamassa, vaan ei ne syöneet, kummallakaan ei suupielet olleet veriset ollenkaan. Mutta jännä haju kai? Toivottavasti ne hirvet ei kanna suolistossaan mitään koirille kuolettavia juttuja O_o Mies otti kuvia todisteeksikin tästä löydöstä, vaan en taida viittiä laittaa niitä ällötyksiä blogiin ;D 

Kotiin tultua ajateltiin että nyt voi sitten mennä sisälle rentoutumaan. Mörkön mielestä metsälenkki oli liian lyhyt, ja se jäi haikeana portin viereen makoilemaan. x) Mikään ei riitä tuolle koiralle! :D Vetolenkin jälkeen on ihan sama meininki. "Millon lähdemme lenkille?" O_o 

Illalla minä hieroin Mörköä vähän enemmän ja jokapuolelta. Yritin saada Mörkön kyljelleen makoilemaan. Ei se oikein osannut rentoutua, selälleen kellahti jatkuvasti, että tästä hiero mieluummin! :D Toivottavasti ei kipeää kuitenkaan käyny, ja etten vaan aiheuttanu lisää jumituksia käsittelylläni (jos on taas jumissa). 

-M