Metsälenkillä

Ensimmäistä kertaa koko porukalla mettälenkillä, kun mieskin saatiin mukaan. 8) Ukko kävi Mörkön kanssa pyörälenkillä ja me lähdimme Pedon ja Nallen kanssa kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Turhan kuuma oli, siinä rajalla että kehtaa edes pyörän vierellä juoksuttaa pientä matkaa. Vaikka koirassa intoa kyllä riitti taas.

Kuvia:

Sinne mänt.

x_x   :D

Paarmat, kärpäset, hyttyset.. kiusaa. :D

Oiskohan tässä luoksetulon harjottelua 8)

Mörkö ja Ötökkä

Namsk!

Epätoivosta yritystä saaha yhteiskuvaa :D

Hirviökoira ja karvapallo

Olipa hauskaa käydä yhessä kaikki ja ukkoki mukana. 8) Rakastan meidän uusia hirvikärpästakkeja, en ressaa yhtään niin pahasti nuita ötököitä. Voi nauttia koirien kanssa ulkoilemisesta!!! ;)

Mörkön vetoharkkailut

Tämä kuukausi on startannut jo melko vetoisesti, tai miten se nyt sanotaan.. :D No kuitenki, ihan oikeesti! Ollaan käyty jo vaikka miten monesti ihan vaan kahdestaan vetolenkillä Mörkön kanssa! Ja se on IHANAA!!

Viikolta 40 kerroinkin aiemmin, tiistain ensimmäisestä onnistuneesta kahdenkeskisestä lenkistä. :)

Tässä on siltä viikolta vähän taulukkokuvaa:

Sports Tracker listaa reenit alhaalta ylöspäin, ylhäällä siis tuorein reeni. En tiedä voiko sitä vaihtaa, mutta ajattelin että mitäpä väliä sillä edes on, eiköhän jokainen tajua päivämäärästä kuinka luetaan. Sen verran pitää sanoa, ensinnäkin, että joillain kerroilla minä unohdan laittaa trackerin päälle alussa.. ehditään mennä muutamasta kymmenestä metristä jopa pariin kilometriin, ennen kuin se muistuu mieleen x) Ja yleensä se on jo ennen lenkkiä laitettu valmiiksi eikä tarvitsisi painaa kuin Aloita :D Mutta olen minä sitten siinä muistin vaiheessa päälle laittanut, tuleepahan jotain tietoa silti vauhdista ja matkasta ym. vaikka ei reenistä kokonaisuudessaan..

Toinen tulkinnallinen asia, tuo "vuoripyöräily" tarkoittaa pyörä+valjaat=vedetään ja jos on pelkkä pyöräily, se tarkoittaa hihnapantalenkkiä pyörän vieressä ravaten.. Sitäkään en löytänyt, että olis saanut nimetä ihan itse nuo reenit, tosin muistiinpanoja niihin voi lisätä, yleensä en jaksa.. x)

Tämän viikon matkat pitää varmaan aika hyvin paikkansa. 3x vetoreeniä ja 1 x pyörän vierellä. Ja miettikääpä, Mörkö veti jopa tuon pidemmänkin vetolenkin tosi hienosti! Vauhtiakin on ollut melko kivasti.. :D

Vko 41 kuva:

Viikon ekasta reenistä tuli vahingossa vähän liian pitkä, kun mentiin osittain erilaista reittiä, eikä matkaa ollut erikseen mitattuna. Siinä huomasikin, että vielä ei varsinaisesti se vetäminen ja työskentely ole avautunut. Kun väsyttää tai ehkä enemmänkin, kun ei huvita, pysähdytään. Löntöstellään. Kiinnostelee hajut ja kaikki muu. Pienen ojasta juomistauon jälkeen matka jatkui kuitenkin kohtalaisen hyvin. Lisäksi muistaakseni alkumatkasta mentiin aika kovaa vähän pidempi pätkä. Oon antanut Mörkön itse määritellä vauhtinsa, ja ainoastaan askellajin muutokseen liittänyt käskyjä sitä mukaan.Jos alan jarrutella ja väkisin hidastaa vauhtia, lähes aina alkaa peitsaamaan, eikä vaihda vielä raviin käskystä. Joten annan yleensä itse vaihtaa askelen ja silloin siirtyy useimmiten ravaamaan oikein. Peitsaa silti välillä.

Viikon toinen vetoreeni olikin sillä lailla erilainen, että tarkoituksena oli saada kuvattua tuota etenemistä. Erityisesti sitä, milloin alkaa peitsaamaan. Oonkin katsonut jo aiemmin, että voi ravista vaihtaa peitsaukseen esim. kuoppaisen tien kohdalla = tasapaino. Syynä on varmaan väsymystäkin, vaikka ei olisi fyysistä, niin henkistä. Ei ehkä enää oikein huvita. Voi olla myös fyysistäkin väsymystä. Tuntuu vaan, että eikö me olla kuntoa kohotettu silti aivan tarpeeksi, ennen vetämiseen siirtymistä? Pari kuukautta pyörän vierellä lenkkeilyä alkaen 3-4km ja viimeisien viikkojen aikana 8km, 1-3 krt/vko (useimmiten 3krt). Lisäksi useita kertoja viikossa vapaana juoksuttamista. Mutta voihan se olla, että kunto ei silti ole kohentunut ja vaikka vetäminenkin aloitettiin 2-3km josta ollaan edetty 8km matkoihin, se on ollut liikaa. TAI sitten on vaan kyse motivaatiosta jne. :P

Noh, tässä kuitenkin vetopätkät. Alussa on tyhjää eripituiset määrät, lopussakin on varmaan mustaa. En jaksanut tutkia kuinka video pätkitään.

Ensin menomatka:

Sitten tulomatka:

Ja sekin tässä esimerkin kuvaamisessa meni vähän piloille, kun Mörkö ei mennyt kuten on normaalisti kahden kesken mennyt. Vilkuili tiuhaan tahtiin olkansa yli, että eihän kisakaveri l. jänis vaan pääse edelle! Ja mies kun yritti pyöräillä takaviistossa/vierellä kuvaamassa x) Mörkö päätti sitten pitää kovaa tahtia yllä siihen saakka että väsymys oikeasti iskee. Ja vaikka tuo matka olikin noinkin lyhyt, ei sentään jaksanut laukata täysillä reilua paria kilsaa x) Huono kunto? x)

No, semmonen vetoreeninkuvausreeni nii sanotusti.

 Vko 42, eli tämä viikko, vielä vähän kesken mutta laitetaan nyt kuitenkin jo tehdyt reenit ylös:

Ja koska tuo toissapäiväinen reeni on tapahtunut jopa vasta aika äsken, minä muistan, että unohdin laittaa trackerin päälle. Joten oikea matka on 8km, ja alkupätkä siis on jäänyt uupumaan. En tiedä kuinka olisi vaikuttanut tuohon keskinopeuteen, koska alussa sitä vauhtia on yleensä paremmin. Mutta paljon oli hidastelua kyllä ihan kokonaisuudessaankin havaittavissa.

Ihan ensi alkuun, lähdimme ensimmäistä kertaa suoraan kotipihalta. Siinä tulee reilun kilsan verran asfalttia toiseen suuntaan, ja alle kilsa jos lähtee toiseen suuntaan.. Mutta päätin että voin minä välillä lyhyen asfalttipätkänki mennä. Ihan alkuun ohitimme ihmisperheen (naapuri oli juuri kävellyt pihatien ohitse ennen kuin päästiin liikkeelle), sitten tuli risteys, käännyttiin ja keskellä tietä kyhnötti kissa. Onneksi oli meidän kissa, eli tuttu kissa, ja pysyi myöskin paikallaan. Mörkö meni OHI! Hetken päästä tuli vielä koirakon ohitus, ja vaikka Mörkö selvästi kiihytti vauhtia huomatessaan koiran, minä annoin mennä pitkällä liinalla vetäen, ja sitten vain valmistauduin tulevaan.. hoin ohi muutaman kerran, viimeinen hieman ärähtäen ja nykäisin kai liinastakin pikkuisen. Meni oikein hienosti ohi. Vastaantuleva koira kun meni vieläpä keskellä tietä.. :P

Koirakon ohituksen jälkeen tulikin sitten joku semmonen haju pientareella, että äkkipysäytys ja minäki säikähin ja jarrutin että ei mee liina renkaaseen ja revin koiran mukaan ja komensin eteenpäin. Tiesin että Mörköllä oli Iso Hätä, mutta ku sen pitäis nyt oppia oikeasti tekemään se siinä ennen lähtöä kun käydään asiointikierroksella. Käskytin aina etenemään ja kun oltiin n. 1km menty, yritin pysähtyä ja käskeä asioimaan. Ykkösen Mörkö osaa hienosti käskyllä tehdä. Jatkoimme matkaa ja eiköhän se sitten pysähtynyt ihan heti kohta uudelleen asioimaan. Kauheaa nipottamista mutta kyllä minä haluaisin opettaa, että kesken kaiken ei sentään äkkipysähdytä paskomaan, ei se oo turvallista musherille eikä koiralle. x)

Alkumatka meni kuitenkin ihan ok. Sitten tuli mateluvaihe päälle, varmaan kai siinä sellaisen 4km tuli köpsyteltyä kävellen, minä yritin hidastella mahdollisimman paljon pyörän selässä, että liina pysyis tiukalla. Tällä kertaa en myöskään auttanut "ylämäissä", tarkoittaen erittäin loivasti ylöspäin viettävää tienpätkää, ei voi mäeksi edes sanoa. Mörkö meinasi heti alussa pysähtyä, kun ilmeisestikin tuli raskaammin vedontunne. Kannustin vain eteenpäin. Hyvä opetella tämäkin, että joskus tulee raskaampia esteitä mutta jos käsketään vetää niin silloin vedetään. hmm... :D

Viimeset 2-3km mentiin reippaammin. Vauhtia tuli lisää kun nähtiin lehmiä laiduntamassa. Olivat vieläpä ihan tien vieressä. Vaan ei Mörkö pyrkinyt yhtään pientareelle tällä kertaa, katsoi vaan ja meni ohi :) Hieno poika! Sitten tuli koirakon ohitus, olivat viereisellä pellolla touhuilemassa. Se oli vaikein ohitus, siinä meinattiin lähteä sivulle.. Mutta päästiin ohi sitten kuitenkin melko kunnioitettavasti. Ohituksen jälkeen tuli taas sellanen äkkistoppi että en minä ehtiny reagoida siihen yhtään x) Mörkö juoksi suoraan tienvarren puskaan nostamaan jalkaa. Kai sen piti terveisiä jättää sille ohitetulle hurtalle.. Olin ihan kiukkuinen ja kiskoin tylysti Mörkön mukaan. Käskin eteenpäin ja loppumatka mentiinkin melko reipasta ravia kotiin asti. Ja siitä loppumatkan reippaasta ravista tuli mieleen taas, että eipä se väsyneeltä vaikuttanut... Mutta mistäpä tuota tietää.

Loppuun vielä, erittäin herkullinen kuva.

Mörkön juotto :DD

Ei, emme tarjoile koirallemme palkaksi yrjöä. Nyt on juottoliemen mausteena ollut jauhelihaa tai lohta. Molemmat uppoaa erittäin hyvin. Tonnikala maistui aikansa, vaan sitten se alkoi jäädä kokonaan juomatta. Muutenkin olen huomannut, että ei Mörkö enää ole niin namien perään, mitä pennumpana. Joku hyvin Erityinen Herkku kelpaa, mutta jos jotain muuta jännää on tekeillä, namilla ei saa huijattua huomiota pois.. Joskus kuppiinkin on jäänyt ruokaa syömättä.. Nyt kuitenkin juotot maistuu taas hyvin, näillä uusilla mauilla. Siitä en tiedä, esim. lohen kohdalla, onko se hyvä vaihtoehto juotossa, mutta mauksihan sitä pieni palanen vaan laitetaan. Palautusjuomaisesta vaikutuksesta en osaa sanoa yhtään mitään, kaippa semmosiaki pitäis kuitenki nyt miettiä, kun käydään melko säännöllisesti vetämässä jo.

-M

Mörköisyyksiä vko 39

Siis tää on taas ihan kaameaa.. mutta lainaan itseäni enkä jaksa alkaa tarinoimaan uudelleen x)

Tiistailta jotain tämmöistä:

--Reipas rakkaani pyöräili Mörkön kanssa 8km pätkän ja näimme metsätiellä, minä hurruutin Pedon kanssa autolla. Ajoin heidän ohi ja näin sitten matkan varrella sellasen sonninmullikan, oli vapaana (yhessä kohassa on sem

mone joku katoshässäkkä jossa niitä on lauma ja välillä ne pitää vapaana jotai vasikoita). Mietin pitäskö soittaa että ooppa tarkkana vaan aattelin että eiköhän se oo sanomattaki. No sitten ne oli pyöräilleet sen mullikan ohi, eikä se mikkää vasikka enää edes ollu, ja Mörkö oli menny ohi käskyllä ihan ok ohikin.. Mutta se sonninpentele oli lähteny perään!! :D Ja köpsytelly sitte autotienvarrella muutaman kymmentä metriä mukana XD--

 

Jännää tämä taajama-asuminen tai miksi tätä voi sanoa, ei me missään korvessa edes asuta :D 

 

Mörkön kanssa on tullut käytyä nyt parin viime viikon aikana vain pyöräilemässä n. 2-4krt/vko ja matka on 5-8km ollut. Mutta päästiinpä viime viikolla tekemään vetolenkkejäkin pienen tauon jälkeen!

 

Perjantaina päätettiin pidentää matka, kun pyöräilylenkitkin on kallistuneet lähemmäksi sitä 8km matkaa. Ajateltiin että jos sellane 5km vetolenkki, jäniksen kera mutta yritetään myös niin että Mörkö menee johdossa. 

 

Kokonaisuudessaan  tämä vetolenkki olikin sitten n. 6km + n. 2km vierellä pyöräilyä (alussa+lopussa asfalttipätkät). O_O Ja ihan hienosti jaksoi, tosin jänis meni sitten lähes koko matkan edellä. Melko nopeasti vaihtaa raville ja melkein jopa kävelyvauhtiin välillä. Eli mikään vauhtihirmu ei ole, mutta eihän sen kuulukkaan olla. Vois se kyllä semmosta reipasta ravia mennä... :P Kun ei missään lumihangessakaan kuitenkaan mennä, että tasasella soratiellä :D No, pääasia ku menee, sen yritän aina muistaa.

Nyt jarrutin ja yritin "pakottaa" vaihtamaan raville. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun Mörkö alkoi lähes joka kerta peitsaamaan O_o En nyt tiiä että onko se taas jumissa vai onko tuo nyt joku opittu juttu tai voiko koira peitsata jos sitä väsyttää? No en usko edes että väsyttää varsinkaan ekan kilsan aikana O_O Koitin sitten vaan aina hoputtaa lisäämään vauhtia ja odottelin että vaihtaa oikeaan raviin. Emmä tiiä mitä mun pitäs tehä O_O

Lauantai oli niin Mörkömäinen päivä, että unohtui todellakin jopa Peto 16 viikkoa! :D Käytiin mätsäreissä, minä päätin että nyt mennään harjottelemaan ja lopetetaan vasta kun ei enää kehään päästä. :D Saatiin sininen nauha, ja kehässä käytiin kahteen kertaan, pidemmälle ei meistä ollut :D Kaikki muut osasi kyllä seisoa ja esittäytyä ihan älyttömän hyvin, me oltiin sellasia "heionpakivaaryntäillääntänneeikutännehetkiminnepäinnytjuostaisTÄYSILLÄjapomppien" ja sitten kun paikallaan oltiin, niin se persaus painui koko ajan alas.. Niin, miksi tuolla piti istua ihan ilman käskyäki, ku sitten taas käskyn kanssa ei aina istuta niin millään?! :D Ja kun tuomari tuli kopeloimaan, lopui sopivasti namit käsistä ja pyörittiin ku mikäki väkkärä, että hei kaveri sää rapsutat mua väärästä päästä! :D Hampaiden katsomisesta ei sanonu yhtään mitään, eikä siis kopeloimisestakaan sen kummempaa, ja kun sain nameille kiinni, loppui pyöriminenki. Iso osahan tässä hommassa on ihan van harjotusta minulle ja mun kammolle :D

Odotellaan aloitusta, kauempana, sattuki eri hyvät namit mukaan.

Ekaa koiraa harkitessa mietittiin myös akitaa, (ja amerikanakitaa), mitäs ovat niin sairaita :(

Yritämme RAVATA XD

Yritämme seistä.... :DD

Tämä oli meidän vastus, ihmekö tuo että sininen nauha napsahti meille :P

Vielä piti ravata kolmio, meni se kai paremmin..

Mörkön palkinto, ja herra tietää kyllä!

Tähän tilaisuuteen menin hyvin varustautuneena. Minulla oli niitä extrahyviä nameja. Tosin, en tienny että ne kelpaski niin hyvin, ennen ku paikan päällä. Keväällä paistettuja maksanameja (veikkaisin), eikä niitä oo saanu viimeksi ku sillon keväällä.. :D Ne oli muhinu pakkasessa ;)

Lisäksi ruutapullo. Sillä suihkutin ihan heti samantien oikein kunnolla, jos yhtään kuulu murinaa tai jos edes jäykisteli mihinkää suuntaan tai karvat nousi pystyyn. Alku puolikkaan mentiin tällaiseen ikävään rangaistustyyliin. Mörkölle ei toimi enää kiihtyneenä mikään ravistelu, karjunta tai nameilla palkkaaminen, enkä toisaalta edes halua yrittää tyrkyttää nameja vääränlaisesta olotilasta. Parit kunnon ruutaukset sillon tällön (korvaanhan ne osu suurin osa, kuonoonki sentään välillä), ja kappas vain! Yhtäkkiä minulla olikin nätisti silmiin napottava Mörkö, tuli jatkuvasti istumaan eteen ja muutoinkin jo rauhallisemmin vain seuraili ohi meneviä erikokoisia ja näköisiä koiria. Pääsin palkkaamaan nameilla! Edes isolle tanskandoggi urokselle ei tarvinnu yhtään mittään sanoa, hyvä kun vilkaisikaan ja sitten äkkiä eteen istumaan namille ;) 

Peto tällä välin muuten harjoitteli kontissa olemista ja odottelua. Ehittiin ennen mätsäreitä käyttää siinä pieni mutka, sopivasti teki hätäasiatki, joten mikäpä siinä sitten oli nukkuessa. :) Jätettiin pienen purutikun kanssa kun lähettiin. Välillä mies käväisi kerran hakemassa Mörkölle lisää nameja ja siellä se oli kuulemma nukkua tohottanu :D Sai uuden tikun palkaksi ja jäi vielä konttiin odottelemaan. Hienosti sujui, eikä tällä kertaa ollut karannut etupenkeille ;)

Välillä pystyi jopa melkein rentoutuneesti makoilemaankin :P

Toka kehäkierros, eikö oo hieno poseeraus?? :DD

Ja sitten..... Mun mielestä tällä ois pitäny voittaa! :D

Tämmöstäki ollaan ihailtu, mutta ei olla turkki-ihmisiä sillä lailla O_O

Kaikki muut ravasi nätisti

Tämä näytti ihan porokoiralta, vaan emmää tiiä.. :D

Nämä tais olla punasia, ja oisko tuo keskimmäinen voittanu, en muista :O

Mätsäreiden jälkeen oli ihmisten pieni evästauko, ja sitten siirryttiin muutama kilometri toisaalle. Tiedossa oli pienimuotoiset kimppareenit vetämisen merkeissä! :) Aivan mahtavan ihanaa! 

Käytiin n. 6km vetolenkillä, aikaa meni n. 45 minuuttia. Minä menin Mörkön kanssa. Mukana reeneissä oli Tara ja Taran vetokaverina Redi. Redi on Taran veli :) Aloitettiin taas niin, että Tara&Redi lähtivät ensin, ja me Mörkön kanssa seurattiin. Mörkö on niin järkyttävä menemään perässä, että jouduin taas jarruttelemaan ja himmailemaan, ettei ihan kintuille ajeta. Mörkön on ihan pakko saavuttaa, ei voi jättää niinku jotain hyvää väliä ja hidastaa ja siinä perässä jolkotella :D 

Mörkön mielestä kesti taas niin pitkään, että sama hetkeksi istua -_-

Veto käsky ja mentiin :D

Mörköllä kun oli vauhtia jotenkin paremmin (niin, koska seurasimme edellä menevää valjakkoa), niin uskaltauduin kokeilemaan ohittamista. Pakko kai niitäki on harjotella O_O Aluksi vaikutti että mehän päästään ohi ilman mitään sählinkiä. Mutta sitten kun pääsi koirat samalle kohtaa, Mörkö alkoi Redille (veikkaisin) avautumaan. Minä karjuin ja vedin liinasta, että OHI ja MENNÄÄN! Ihmeen helposti Mörkö sitten siitä tokeni, kyllä se vilkuili taakseen vaan jatkoikin matkaa ja pysyi jopa pyörän edellä! Päästiin varmaan reilu kilometri tähän tyyliin etenemään, Mörkö meni todella varman oloisesti ja reippaasti eteenpäin. Takana tulijat kyllä kiinnosti, mutta uskoi sanaa ja korjasi nenän menosuuntaan;) 

Jossain vaiheessa tuli hiipuminen, liina ihan löysällä eikä vaan enää oikein liikuttu minnekään. Fyysisesti en uskonutkaan että kunto ois loppunut, varmaan joku henkinen väsymys iski :D Otettiin ohitusharjoitus, pysähdyttiin Mörkön kanssa, otin liinan lyhyelle ja parivaljakko singahti meidän ohitsemme. Tuli muuten Mörkölle kiire! Oli pitelemistä, että ehin pyörän kyytiin.. :D Onneksi olin valmistautunu ja pidin kunnolla kiinni :D

 

parivaljakolla oli kakkatauko ;D

Sitten mentiin taas ihan kauheeta kyytiä, ku ihana Tara meni edellä! :) Tästä vaiheesta matkaa pieni videonpätkä:

Edellä olevia koiria ei ikävästi nyt näy, mutta siinä ne edellä meni ja me kiiruhdettiin perässä ;) Eikä mitenkään järkevä ajatus ollu tätä videota ottaa, kännykällä ja ohjaustangosta yhdellä kädellä kiinni.. Oisin muuten ollu nurin jos joku pieniki töyssy ois eteen osunu O_O

Loppumatkasta koitettiin taas uusi ohitus, Mörkö oli muutenkin koko ajan ottamassa kiinni edellämeneviä. En haluais opettaa niinkään, että mennään aina perässä, eikä "saa" ohittaa.. :) Parivaljakko pysähtyi, me otettiin myös etäisyyttä ja sitten vauhdilla ohi. No taas siinä just kohdalla meinas Mörkö kääntyä sanomaan, mutta minä karjuin ja revin liinasta ja päästiinpä! 

Siitä heti kohta tuli lisää haasteita. Pururadan vieressä meni pyörätie, ja siitä meni ohi koirakko. Ohi päästiin kyllä melko mallikelposesti, vaan sitten piti kääntyä ja alkaa nuuhkimaan että hetkinen, kukas heppu tästä menikään ohi?! :D No siitä päästiin jatkamaan kumma kyllä taas, seuraavaksi oli mushereiden puolisot kameroineen tien varrella. Peto myös. Häiriötä! Sinnehän se Mörkökin oli menossa, vaan tästäkin mentiin väkisten vaan ohi :D

Siellä kaukana me ollaan tulossa! :D

Mörkö huomasi isännät jo kaukaa.

"Terve kaverit!!"

Redi ja Tara

Sisko ja sen veli

Vähän matkaa meni himmaillen siinä isäntien ohituksen jälkeen, pari sataa metriä, hihna löysällä.. Mutta siitä sitten päästiinkin loppumatka tosi hienosti "maaliin" saakka vetäen! Takana tulevan valjakon ääniä kuultiin pariin kertaan (mutkainen metsätien pätkä), mutta muutoin mentiin ihan yksiksemme. Muutaman lenkkeilijän ohitukset tuli, ja ne sujui ihan järkyttävän hyvin! Pysyi omalla puolellaan tietä, eikä välittänyt lähes ollenkaan ihmisistä. Vau! :)

Autolla ehdittiin hetki rauhottua, riisuin valjaat ja vähäsen kävelytin, ja sitten tuli näkyviin Tara ja Redi! :) 

Redi osas samantien ottaa rennosti :D

Mahtavat reenit, tämmösiä enempi!!! :)

Sunnuntai oli rentoilupäivä. Käytiin metsäilemässä. 

Toinen tassu on punainen?

Yhtäkkiäpä koirat katosivat tien varrelta, eikä niitä toviin näkynyt, vaikka mentiin piilosille. Kyllä ne sitten ajan päästä tulivat kattomaan mihin ne ihmiset jäi kuppaileen. Viisastelin että tiiä vaikka jonku raadon Mörkö löysi. Jatkettiin matkaa. No sinnehän samaan paikkaan ne syöksyi molemmat koirat uudelleen O_o Ja kyllä vaan, aarrehan se siellä oli! 

Joku veikkaisimme hirven sisälmykset, maha, suolet jne. Melko iso kasa. Aika tuoreelta vaikutti, verikään ei ollut kunnolla hyytynyt vielä. Sitäpä ne kävi vähän varmaan maistamassa, vaan ei ne syöneet, kummallakaan ei suupielet olleet veriset ollenkaan. Mutta jännä haju kai? Toivottavasti ne hirvet ei kanna suolistossaan mitään koirille kuolettavia juttuja O_o Mies otti kuvia todisteeksikin tästä löydöstä, vaan en taida viittiä laittaa niitä ällötyksiä blogiin ;D 

Kotiin tultua ajateltiin että nyt voi sitten mennä sisälle rentoutumaan. Mörkön mielestä metsälenkki oli liian lyhyt, ja se jäi haikeana portin viereen makoilemaan. x) Mikään ei riitä tuolle koiralle! :D Vetolenkin jälkeen on ihan sama meininki. "Millon lähdemme lenkille?" O_o 

Illalla minä hieroin Mörköä vähän enemmän ja jokapuolelta. Yritin saada Mörkön kyljelleen makoilemaan. Ei se oikein osannut rentoutua, selälleen kellahti jatkuvasti, että tästä hiero mieluummin! :D Toivottavasti ei kipeää kuitenkaan käyny, ja etten vaan aiheuttanu lisää jumituksia käsittelylläni (jos on taas jumissa). 

-M