Hailuodossa 5.-6.9.

Elokuu oli yhtä tuskaa! Miksi? NOKU EI PÄÄSSY YHELLEKKÄÄ RETKELLE!!! Tähän sitä on jo tultu.. x) No pakko kuitenki sanoa, että oli siinä elokuussa se hyvää, että sain tosiaan hankittua oman rinkan ja kengät ja oikein tyyriit hienot vaellussukatki.

Elokuussa minä kävin muutaman kilometrin totuttelemassa uusiin kenkiini, niinku oon tainnukin jo mainita. Enhän minä voi enää muistaa kengistä sen enempää, kuin että ne on Hanwagit ja olivatkohan vielä jotain Tatra mallia, mutta mitä niistä... :D

No sukat sitten taas, en minä niistäkään muista yhtään mittään ja hinta oli aiheuttaa halvauksen. :D Elämäni kalleimmat sukat!! ;D Kyllä ois tympässy jos oisivat osottautuneet huonoiksi! Vaan nepä oliki oikein hyvät. :P

On kuulkaas oikein vasemman jalan sukka ja oikean jalan sukka. Ei voi ihan miten vaan laittaa niih!! :D

No, nämä sukat on nyt sitten tosiaan korkattu, ja kyllähän ne hyvät olivat. Johtuiko sitten kengistä ja/tai sukista, mutta yhtään rakkoa ei nyt hiertäny. Jalkoja kyllä vähäsen särki, mutta ois voinu pahemminki jomottaa.. :P

Rinkka onpi Deuter Aircontact Pro 55+15 .

Oonpa kerrassaan ottanu hienoja kuvia uudesta rinkastani!! :D Ai että.. no jospa siitä jossain näkyis sitten koko kuvakin :D Miksi tämä rinkka? No siksi, kun se oli minulle tällä hetkellä istuvin malli. Mitäpä siihen muuta lisäämään :D No tykkäsin minä toki miehen Deuterista, ja onhan tässä samalla lailla taskut ym. En oo katsonut tarkemmin onko niissä jotain eroa tai miten muuten kuin koon puolesta, mutta tykkäsin kuitenki. Onko tässä pidemmille vaelluksillekkin kokoa, sitä en tiedä, mutta toisaalta ihan fiksusti ajateltu sekin puoli, että jaksaako sitä kovin paljon isompaa rinkkaa kantaakkaan.. Eipähän tule varmuuden vuoksi pakattua myöskin sitä ja sitä mukaan..  x)

Joitain uusia retkieväitä lähti testiin.

Uutuutena sipulirouhetta. Tykkäsin kyllä, mieleen tuli kuinkahan tekee pahanhajuisen hengen, kaikkoaako nuotiotulilla kaverit sitten kovinki kauas.. :D

Olinki viisas enkä pakannu koko pussia vaan sopivan annoksen!

Toisena uutena testiin lähti myös Rainbowin kanakeitto. Varmaan on jonkun mielestä oikeinki herkullisen maukasta, mutta kyllä se sai etuliitteekseen minulla p*sk* sanan. Elikkäs söin lounaaksi tällä retkellä p*sk*kanakeittoa.. x)

Vahvistuksia keittoon. Sipulirouheesta kului ehkä n. puolet.

Tästähän vois tulla oikein hyvää?!

 Noh, minä sitten alkuviikosta aloin pikkuhiljaa taas mietiskellä, että minnekä sitä lähtisi. Ja kenen kanssa. Mitä ottaa mukaan.. Jonnekkin lähelle olis hyvä.. Hailuotoa aloin ajatella, siellä on käyty yleensä pari kertaa vuodessa, päiväseltään vähän rannalla kävelemässä, yötä ei olla koskaan vietetty.

Koska minulla oli perjantai vapaa, ajattelin retken ajankohdaksi to-la. Lauantaina iltapäivästä kun olisi muutakin ohjelmaa. Sitten piti miettiä kaveria. Ukkohan on perjantain töissä. Kaikilla kavereillakin on muuta menoa ja ohjelmaa, varsinki tämmösellä varauksella. No yksi innostui sentään, jess!! Eiku ei se lähekkään. :( No lähenkö minäkään?? Noooohhhhh, uskaltaisinko täh? Kerron ukolle ideastani. Ei tykänny, ei. Minua pelottaa ihan kamalasti, niin pelottaa kaikkia muitaki. Kannustavia sanoja ei kauheasti löydy, toisenlaisia sanoja kylläkin :D Puukkomurhaamisesta kaikenlaiseen muuhun, mitä nyt psykopaatit voikaan viattomille kanssaihmisilleen tehdä.. No lähtisinkö??

No kai sen jo otsikostakin toki arvaa, että LÄHDINHÄN MINÄ! Ihan yksin lähdin!! Tai en yksin, kun otin koko karvalauman mukaan, pelottavat vahtivat puolustavat hurttani. ;D Hulluahan se on yksin lähteä, enkä olis lähteny minnekkään erämaahan yksinään, edes koiravahvistuksilla. Mutta Hailuotoon minä päätin uskaltaa lähteä. Ensinnäkin se on saari, siellä on aika hankalaa ihan kokonaan eksyä, ennen pitkää (mutta ei kovin pitkään) päätyy mereen taikka tielle. Se on lähellä, jos käy niin, että pitää soittaa itkien hakemaan. Tai jos hajotan puhelimeni ja itseni, olen silti pieneltä alueelta haravoitavissa. Tai en minä tiedä kuinka vaikeaa se ruumiin etsiminen sitten on, eihän niitä ruumiita aina löydä.. Ja vielä jos minut pilkotaan pieniksi paloiksi ja ropistellaan ympäriinsä..... Okei noniin!! Miehelle reittisuunnitelmat ja yöpaikat selväksi ja sovittiin myös, että tekstiviestillä ilmoitan vähintään iltaisin ja aamuisin itsestäni. Vaikka päivälläkin.

Pakkasin rinkkani ja koirien reput. Päätin, että kyllä se koko lauma lähtee mukaan, mitä järkiä on omistaa 3 koiraa ja sitten kuitenkin vain 1-2 pääsee reissuun mukaan. Vaikka toki joskus on spesiaalireissuja. Tämähän oli selkeesti emännän ja koirien oma spesiaalireissu, joten kaikki mukaan vaan! Oman rinkkani lähtöpaino oli 16,3kg (+1l vettä), Mörkön reppu 7,5kg josta vettä n. 5l ja Pedon reppu 3,3kg josta vettä n. 2l.

Matkaan sitten vaan mars! Voin kuulkaa sanoa, että kyllä jännitti. Jännitti jo ihan yksinään autolautalle ajaminen, kun en minä ole semmoselle koskaan itse ajanut!! Minne kohtaan minun pitää ajaa, ajanko tarpeeksi lähelle edessä olevaa, pysynkö omalla kaistallani, törmäänkö edessäolijaan tai vieressäolijaan, mitä jos en osaa ajaa pois lautalta oikein, mitä jos ajan MEREEN?? No onneksi ei käyny silleen, vaan automatka sujui ihan hyvin. 8)

Suunnittelin että jään ekaksi yöksi ihan lauttarannan lähellä olevaan autiotupaan Vaskiin.

Illalla sinne saavuttiin sitten ja ensimmäisenä käytiin koirien kanssa vähän jaloittelemassa pienellä rantakaistaleella. Olihan ihan komia auringonlasku! Aika kova tuuli ja pelottava synkkä meri..

Mörköä taitaa arveluttaa?? XD

Koirille iltapala ja sitten nukkumakamppeita laittamaan. Huomasin sitten myös, että tuvan seinässä luki, että kyseessä onkin päivätupa, ja yöpyminen on kiellettyä. Yövyin minä kuitenkin, en jaksanu telttaakaan alkaa pystyttää ja ärsytti netin väärät tiedot, sentään kunnan omilla sivuilla. Pidetään tätä hätätapauksena, koska alkoi jo hämärtyäkin! :P Koirat osasivat olla melko kohtuullisen nätisti ulkona kiinni, kun minä söin iltapalaksi näkkärin veden kera :D Oli jo niin hämärää, että en kehannu alkaa väkertämään mitään trangialla taikka tehdä tuliakaan. Pääsipähän nukkumaan ajoissa, kun ei tarvinnut sitten vahtia tulta tms. Koirat nukkuivat autossa, jotta pysyisivät hiljaa yön, ettei naapurusto häiriinny. Tuo päivätupa on siis ihan yksityisten mökkien/asuntojen kyljessä.

Yö oli lämmin, aamuyöstä vasta vedin makarin vetoketjun puoliväliin ja laitoin pipon päähän. Ja mitä minulla oli unikavereinani? Taskulamppu, kännykkä ja PUUKKO!! XD hahaha!! Ihan ku oisin sitä käyttäny semmosessa tilanteessa?? Tuskin edes ääntä päästäisin kun minut itseni puukotettaisiin.. x) No mutta onneksi ei tullu puukolle käyttöä! Yö meni ihan ok, tuli siinä 8-9h pyöriskeltyä ja luulen nukkuneenikin useamman tunnin.

Aamulla heräsin ja lähdin tutkimaan ympäristöä. Eli etsin huussia :D Onneksi löyty!

Maisemaa huussista :D

Sitten hiippailin autolle kurkistamaan onko koirat hengissä. Olihan ne ja aivan rauhassa vielä nukkuivat. :) Päästin koirat aamuasioille, jonka jälkeen ruokin jotta ehtivät ruokaansa sulatella. Auringonnousua käytiin fiilistelemässä taas rantsulla.

Jokos kohta saadaan ruokaa täh????

Hieno tupa se Vaski oli!

Ruokahetki.

Ois ollu ulkonaki ihan iso tulipaikka, ei tullu tulia tehtyä.

Oman aamupalani valmistin trangialla. Aamupalaksi valmistin pikkunakkeja ja kanamunia. Teetä ja näkkäriä. Oli kyllä hyvää ja maistuvaa :)

Kyllä, söin yksin KAIKEN!

Rauhallisen aamiaishetken jälkeen aloin pakkailla kamppeita kasaan ja rinkkaan. Muistaakseni muuten vettä meni n. 4l illalla ja aamulla itselleni ja koirille, yhteensä siis. Vettä olikin vielä erikseen otettuna mukaan, eli ei tarvinnut koskea koirien reppuihin pakattuihin varastoihin.

Pienet retkiporsaat odottelevat lähtötunnelmissa.

Prinsessa ja hylätyt kengät

Autoon pakkautuneena, valmiina lähtöön.

Reittisuunnitelma oli semmonen, että ajan Sumppuun, jätän auton parkkiin ja lähdemme tarpomaan kohti tuntematonta. Hyvin surkea tulostettu kartta näytti reitin, se näytti sen sillä tavalla, että enhän minä pysyny yhtään mukana että mistä pitäis kääntyä jos haluaa reitillä pysyä :D Matkan ois pitäny olla n. 22-24km ja mennä Valkjärven tulipaikan ohitse. Yöpyminen Sunijärven autiotuvalla ja lauantaina sitten loppumatka joka olisi ollut n. 8km. Rinkulan lähdin menemään vastapäivään, joka olikin ehkä se merkittävin virhe... :D

Sumpun leirintäalueelta otettua karttakuvaa. Lähikuvaa sitten tuolta osasta joka oli meidän seikkailualueemme. Ihan ei tuota karttaan piirrettyä reittiä menty nyt kyllä, paitsi tuo osio joka menee rantaa pitkin. 

 No sen kakkelikartan takia ja koska olin yksin koirineni menossa, minä en uskaltanu oikeasti poiketa teiltä minnekkään! Joten reitti lyheni semmoiseen 18km matkaan. Matka taitettiin tylsästi sorateillä ja hiekkateillä, joku hyvin lyhyt pätkä metsätietä/-polkua.

Retkikoirat odottaa ku emäntä laittaa vaellussukan paremmin.

Sitte mennään! Tietä pitkin!

Retkiprinsessa meni seikkailureittejään.

Luonnon oma ihme.....

Peto harjottelee takana kulkemista x)

Jos ihan oikein olen kartasta jälkikäteen katsonut, niin semmoinen 10km talsittiin Sunijärven taukotuvalle. Ai niin, se tosiaan oli myös taukotupa, ei autiotupa, kuten nettisivut taas valheellisesti kertoivat. x) Vaikka teitä pitkin meninkin, kyllä minulla kesti sellainen abaut 3h kävelemisessä. Hiekkateillä tuntui, että ei edetä sitten ollenkaan..

Oli kyllä hienoa saapua taukopaikalle! Ainoa ikävämpi asia oli, kun näytti äkäsiä ampiaisia olevan mökin tuntumassa.. Petoa mahdollisesti pistikin yksi ärhäkkä ötökkä, varma en kuitenkaan ole. No mutta ekana hommana kamppeet mökkiin, kengät ja sukat veke ja sandaalit jalkaan. Sitten koirille nesteytys ja mausteeksi sai mennä öljyä. Ois se vesi varmaan muutoinki kelvannut, mutta jos ne saivat samalla kenties energiaakin x) Lisäksi tankkasivat järvestäkin itsekseen.

Litra tätä meni päivän aikana! :D

 Sitten päästäänki siihen lounaaseen, eli siihen maukkaaseen keittoateriaan..

Kanakeittoahan tuli n. litran verran. Lisäsin siihen kuivattuja kasviksia sekä sipulirouhetta. P*sk*n maun vuoksi nakkelin joukkoon vielä nakkejakin! :D Parempi ois toki ollu syödä nakit semmosenaan, mutta pitihän se yrittää. Oon kaiken lisäksi huono heittämään ruokaa hunningolle, että kyllähän minä söin tämän keiton. Tai söin lounaalla puolet ja illalla termarista toisen puolet...... Miksi..... -_- Söin minä myös näkkäriä ja hörpin teetä. Vettä koitin muistaa tankkailla.

Sipulirouhe ja nakit oli onneksi hyviä!

Ikkunasta katselin välillä mitä koirille kuuluu. Osasivat penteleet olla melko rauhassa. Mörkö ei yhtään huutanu, Peto ei haukkunu. Nalle kyllä meni ja touhusi ja riehui, ei se osannu asettua taaskaan ku vasta matkan jatkuessa. Johtuiko sitten siitä, että minä olin mökissä ja prinsessa ulkona... :)

Kuvasin myös kuinka taidokkaasti yksi ihminen voi kamppeensa leväyttää pitkin penkkejä, pöytiä ja lattioita.

Kännykällä juuri kirjotettu viestiä rakkaalle miehelle, että hengissä ollaan.

Koska minä olin todellakin tässä suunnitellulla yöpaikalla jo siinä 13-14 aikaan, päätin, että syön rauhassa, taukoilen, otan vaikka torkut, ojentelin ja venyttelin ja sitten jatketaan vielä matkaa niin pitkälle kuin jaksamme. Mieshän oli kotirintamalla oikeinkin iloinen tästä uutisesta, kuulemma voisin samantien kävellä autolle saakka ja ajella kotiin nukkumaan. No sanoin minä että tulen jos jaksan. Parin tunnin tauon jälkeen matkaa siis jatkettiin. Järkyttävän kauan meni taas pakata kamppeet rinkkaan, kuluneen veden vuoksi järjestelin tavaroita uusiksi koirien reppuihin ja omaan rinkkaani.
 

Aurinko tuli esiin lähtöä tehdessämme.

Nätti oli paikka.

Pari ensimmäistä kilometriä sujui oikein reippaalla tahdilla ja mielellä. Helpostihan tässä kävellään vaikka kotiin saakka! MUTTA! Sitten se väsymys iski. Kello on vasta viisi, en minä kehtaa vielä telttaa pystyttää, ei meistä kukaan jaksa aamuun asti nukkua kuitenkaan. Koiratki alkaa vaan metelöimään keskellä yötä, jos nyt pysähdytään!

Lähes koko loppumatka oli oikein ihanan pehmeää hiekkatietä, ja vaikka tie mukailikin rannikkoa, niin merta ei kyllä näkynyt. Jos oisin ollu viisas, oisin menny rannalle kävelemään oikein hitaasti ja tehny sen leirin kun väsyttää tarpeeksi, ja seuraavana aamuna jatkanu rantakävelyä. Mutta nyt minä en jaksanu enää muuta ajatella, ku että on niin vähän matkaa joten kävellään nyt sinne autolle asti ja lähetään kotiin.

Vähäsen me siltä hiekkatieltä poikkesimme, ja kävelimme jäkälien ja mättäiden kautta. Siinä tuli vähän enempi semmoista retkifiilistäkin sitten. Aina kuitenkin palattiin tielle, kun en kehannu lähteä ihan mahottoman tiheisiin puskiin koittamaan onneani x)

Mörköstä oli niin tympeetä pysähdellä poseeraamaan.

Näin me siis talsimme, ja tauot oli lähinnä pikaisia juomataukoja ja välillä väsyneen epätoivon iskiessä haukkasin palasen tummaa suklaata taikka uutena elämyksenä, pähkinäpatukkaa. Se pähkinäpatukka oli ihan ok makuinen, mutta koostumus yllätti ja ällötti :D Kai se oli jollain hunajasokerilillulla vaan laitettu kasaan, joten koko höskä oli semmoista venyvää pehmeää ja tahmeaa tavaraa. :D Ja kyllä! Söin kaiken! Tumma suklaapatukkakin meni kokonaan. Isommasta suklaalevystä meni onneksi vain pari palaa :D Sen lisäksi meni hiukan pähkinöitä ja pari palaa kuivattua hedelmää. Suurin osa siis taas jäi herkuistakin syömättä. Mutta parempi niin, olishan ne tainneet mennä, jos oisi vielä se yksi suunniteltu yö oltu.

Viimeinen kilometri asfaltin reunaa, enää pari sataa metriä autolle..

Nalle 18km jälkeen :O

 Nallelle tämä tosiaan oli hieno suoritus! Sehän meni ihan tajuttoman reippaasti! Vieläpä kun ei tuo tollo osannut siellä lounastauollakaan kauheasti lepäillä. Ja tulihan sille extrakilometreja, kun syöksyili lintujen ja jänöjen perässä jatkuvasti. Noh, oma valintansa. :P

Reippaat retkiporsaat <3

 Näin me sitten teimmekin, että kävelimme n. 18km yhden päivän aikana. Ylpeä olisin tuosta matkasta, jos se olisi mennyt surkeita polkuja pitkin, soiden keskellä tms. Mutta kun ne oli teitä. Oli ne silti raskaita kulkea, erityisesti ne hiekkatiet. Joten saa kai sitä kuitenki ihan ylpeä olla tästäki suorituksesta. Olihan minulla painava rinkka selässäki.

Siinä 19 tienoilla olimme autolla takaisin. Minä vaihdoin aurinkolasit tavallisiin laseihin, kävin siistiytymässä leirintäalueen toiletissa, pakkasin kamppeet  ja koirat autoon, ilmoitin ukolle, että nyt lähden ajelemaan lautalle ja tulemme kotiin.

Väsynyttä sakkia.

Oottelinki lauttaa reilun puoli tuntia 8)

Lauttaa odotellessa päätin palkita itseni vielä tuollaisella uudenlaisella makuelämyksellä. Oli nimikin oikein Vaelluspatukka! Kaikenlaista hedelmää, pähkinää, suklaata ja muuta se sisälsi. Eikä ollu muuten kovin nautinnollinen!! Minä en oo tosiaan kauhean nirso, ja annoin minä vielä toisen mahdollisuuden tälle patukalle mutta kun ei niin ei. Kyllä se varmasti reitillä menis nälkäsenä, että ei se ihan niin kamalaa ollut, mutta ei se mikään palkkiokaan ollu :D

Joten siinä kun aikaa oli lauttaa odotellessa, menin tonkimaan rinkasta nakkipussin! Seuraavan aamun aamupalaksi tarkoitetut nakit me söimme koirien kanssa yhdessä. Oli paljon maukkaampaa!! Ja kyllä, minä join myös kanakeittoa termarista, niin ällöttävää kuin se olikin. Eihän sitä voi poiskaan heittää. x_x

Jonkulaisena yhteenvetona voisin ehkä sanoa, että homma ei menny yhtään niinku suunnittelin. Oli tarkotus lähteä (ihmis)seurassa, mutta lähinki yksin. Oli tarkotus olla kaksi yötä, olinki yhen yön. Oli tarkotus kävellä pidempi kilometrimäärä, kävelinki lyhyemmän.

Jalkoja ei jomottanu yhtään niin paljoa mitä aiemmilla reissuilla, ja rakoilta säästyttiin. Eli voisi olettaa kenkien ja sukkien tosiaan olevan hyvät. Rinkan asetukset vähän mättivät, aamupäivän osio kipeytti jotenkin kummasti kaikista eniten vasenta lapaa. Sattui ihan pirusti. Tauolla kropan pyörittely ja venytteli onneksi auttoi. 

Se mikä on hienoin saavutus, on, että minä uskalsin YKSIN lähteä ja olla yötä ja "suunnistaa" ja suunnitella. Nyt minusta tuntuu, että ehkä minä olen jo paljon rohkeampi ja uskon paremmin siihen että pärjään ja selviydyn ilman apuakin. Siitä en tiiä oliko se niin viisasta yksin mennä. Mutta uskalsin!!

Heihei seikkailusaari!!

Terve vaan mantere, täältä tullaan!

Niin, ja vielä viimeinen sana. Aurinkolasit jätin sitten ilmeisesti auton katolle. Eli Hailuotoon. Anteeksi nyt kun roskitin! Toivottavasti joku löytää silmilleen sopivat aurinkolasit vahvuuksilla, olkaa hyvä vaan!