Syöte 27.-29.9.2013

Ja taas reissua pukkaa. Pakkohan se on reissuun päästä vielä, kun jokseenki varustetaso riittää säätä ajatellen. No, onneksi ei taaskaan satanu vettä eikä ollu ihan hirveen kylmä. Mahdollista lumisadettakin lupasi johonkin saumaan, mutta ei sitä vissiinkään tullu.. 8)

Retkikohteeksi haluttiin taas jotain erilaista, vaikka Hossaakin kovasti mietittiin. Hossa on varma valinta! Mutta ei ole Syötekään ollenkaan paha, tykkäsin kyllä. Tulee käytyä varmasti uudelleenkin, jäihän sinne reittiä kuljettavaksi. :D

Talsittiin ylempi renkula, myötäpäivään.

Tällä kertaa kuljettiin (taas) noin 20 km, joka tuntuu olevan oikein toimiva pituus viikonloppuretkeilyksi. Minä pyöristän nyt tämänkin kahteenkymmeneen, vaikka oli se vissiin vähän vähemmän.. Ei se oo nii justiinsa.. 250 kilsaahan on lähes sama kuin +500 kilsaa...... Vai mitähän sannoo Eemeli..... 8)

Tälle reissulle lähti mukaan joitain uusia retkieväitä testiin. Lättyjen sijaan tikkupullaa. Itselleni otin oman sekotuksen soppa-aineksia. Itse kuivattua jauhelihaa... Jotain uutta varustettakin oli hankittu ja onneksi esim. vesipussi lähti mukaan, sille olikin käyttöä!

Alempi oli semmonen kookosjauhokokeilu..... did not work.... x)

Tämmöne, Kärkkäiseltä 15,90€.

Perjantaina lähettiin töiden jälkeen ajelemaan pohjoiseen. Lähtöpaikalle saavuttiin jokseenkin siihen aikaan kun alkoi nopeasti pimetä, eli startattiin samantien otsalamppujen voimin. Jaaskamon P-paikalta oli tarkoitus kävellä Toraslammen tuvalle ensimmäiseksi yöksi, mutta pimeyden vuoksi pysähdyttiinkin jo Lomaojan laavulle. Ei ollut ollenkaan hassumpi paikka! Laavu oli erittäin tilava, ja muukin varustelu oli tasokasta.

Väsynyt Mörkö?

Minä tein ihan yksin tulet. 8) Toiset tais mielessään miettiä, että tulleekohan tuosta mittään.. Sörkin sinne päältä ja alta syttöjä sun muuta. Mutta pääasiahan on että kyllä siitä nuotio synty!

Tässä oli vedenottopaikka vaikean matkan päässä, laskeuduttiin pitkä jyrkkä rinne alas. Onneksi otin vesipussin mukaan! Kyllä oltais saatu kattiloiden kanssa ravata monet kerrat edestakas, eikä sitä rinnettä nyt niin lepposaa ollu mennä sentään. 8) Elikkä siis hyvä minä!! XD

Täysi vesipussi. 8)

Soppatesti ei aivan onnistunu, mutta hyvää oli silti!

Poromakkara ei sitten niin hyvää ollukkaa!! x_x

Aamutohinoissa :)

Yö sujui ihan ok, sen verran vilpoisaa kyllä oli, että ahteri tunsi kylmyyttä lähestulkoon koko yön. :D Niin joo, ja koiratkin oli aikasta hiljaisia ja rauhallisia koko yön. :)

Tämmönen vedenottopaikka oli.

Mörkö valmiina jatkamaan matkaa.

Prinssi ja prinsessa valmiina jatkamaan matkaa 8)

Lomaojan laavu ja rinkat lähes pakattuina.

Mörkön taustalla joku ihmeellinen pieni vehreä suoilmiö? :D

Siellä painelee retkiEemeli koirineen. :P

Suomaisemaa piisasi, vaalea karvaprinsessa seikkailemassa!

Toraslampea kohti..

Tien ylitys...

Opeteltiin kartanlukua..

Toraslammen tupa. Komia oli. Kuulemma siellä kummittellee...

Kohti koiraojaa 8)

Heippa Toraslampi ja Suppilo-kummitukset! XD

Joku monista ja monista ojista, jotka ylitimme. Hyvät sillat oli. 8)

Harjotellaan takana seuraamista........... . . ..... . . ...

Yks reipas jäi karpaloita poimiin, Nalle levähti hetken äitin ja tätin seurassa.

Retkikaveri on niin nopea koivistaan, että me ukon kanssa jatkoimme koirinemme matkaa, kun kaveri jäi karpaloita poimimaan. Pysähdyttiin hetkeksi seisomaan tähän pitkoksille, ja kun jatkoimme matkaa, minulla alkoi ihmeellisesti oikean jalan nuppiluuhun (terveydenhoitaja kertoi oikean nimen olevan kehräsluu) sattumaan. Ja sattuikin sitten ihan kunnolla. Eikä ole hajuakaan mistä se kipu sai alkunsa!?! Muuta en keksi, kuin että ehkä kenkä vääntyi ja painoi kenties liiaksi, kun koikkelehdin kaverin rinkan yli pitkoksilla.. Jos ei siinä jotain käynyt, niin sitten se kipu tuli ihan tyhjästä.. O_O Kai se on mahdollista, kun suhteellisen uudet kengät on kyseessä ja takana vain muutama kymmentä kilometriä.

Aahh enää 300 metriä lounaspaikalle!

Lounastauko pidettiin Koiraojan tuvalla. Ruuhkaa piti, väkeä oli kun saavuttiin ja sitä kulki edestakaisin koko tauon ajan. Tupa oli siisti. Me pidettiin taukoa tuossa rappusilla, siinä mahduttiin siinä trangioilla valmistelemaan lounaamme. Huussista täytyy sanoa, että (toivon mukaan) poikkeuksellisesti siellä oli jonkinlainen järkyttävä tulva, lieneekö kaikki ole osanneet pytyn kohdalla oikein istua... Aika kaameaa oli! Mukavampaa oli rämpiä metikköön ja toivoa että kukaan muu ei samaan aikaan siellä ole asioimassa XD Pahoittelen jos aiheutin jollekkin traumoja siellä perseillessäni -_-

Koiratupa

Komeita, korkeita honkia ja puita oli polun varrella.

Taas kerran mun retkikaverini Mörkö 8)

AURINKO PILKISTELEE!!

Ei ole täällä meidän seudulla tuommosia koivujättiläisiä! :O

Siellä se aurinko edelleenki pilkistelee.... :)

Nalsku pitää taukoa <3

Seikkailtiin vehreässä satumetsässä. Tykkäsin! :)

Saavuttiin toiseen yöpaikkaan. Siellä oli pientä ruuhkaa, mutta saatiinpahan nauttia kodassa ihan oman porukkamme kesken. Pienen rinteen päällä oli varaus-/autiotupa, jonne molempiin saapui yöksi väkeä. Varaustupalaisilla oli myöskin sauna käytössään, joka sijaitsi ihan kodan vieressä. Mutta rauhallista väkeä oli ja saatiin molemmat porukat kyllä nauttia omissa oloissamme.

Illalliseksi paistettiin läskiä ja sipulia 8)

Läskisipulimuusiannos tuoreilla karpaloilla höystettynä, kiitos Eemeli!

Jälkiruuaksi tikkupullaa tikussa ja pannussa :D

Mietittiin jälkkärivaihtoehtoja, ja minä ehdotin lättyjen tilalta tikkupullaa. Sitä olisi hauskaa kokeilla, lätythän oli jo ns. testattu varmaksi herkuksi, mutta tikkupulla oli ihan uusi retkituttavuus. Retkiseurakin oli heti messissä, hänellekin oli uusi kokeilu! Yhdessä jännättiin, jäähäänkö ihan ilman pullaa.. :D

Kaverin taikina pysyi hiukan paremmin tikussa, meidän huonommin. Se muuten vaatii kyllä jatkuvaa pyörittelyä ja sitkeää tarkkailua onnistuakseen! Ukon kanssa me paistettiin pullaerä pannulla, onnistuhan se niinkin :D

Hyvää oli tälläkin lailla!

Ai niin, se erilainen tikkupullakokeilu ei kyllä onnistunut sitten ollenkaan... pitää laittaa kehittelyyn.. 8)

Kaveri höysti soppaansa poimimillaan karpaloilla.

Yö sujui oikein somasti, meillä oli lappalaiskoirat teltassa ja mammutti eteistilassa rinkkojen ja reppujen kanssa. Jokainen piski oli HILJAA! KYLLÄ! KOKO YÖN! Kai se teki tehtävänsä, kun saivat olla lähellä meitä, isäntää ja emäntää.. :) Isäntä sannoo että mää en kuorsaa edelleenkään, mutta totuus selviää aina retkikaverin suusta ;D

Iso ja pieni tunneli.

Mörkön ja Peton aamuruuat, kuivatut jauhelihat imeytymässä.

Pekonia, kanamunaa ja halloumia, toimii!!

Varaus-/autiotuvalla olisi ollut komeita koirankoppejakin käyttöön.

Aamuvalmisteluissa auringonnousussa. 8)

Heippa Ahmakota!

autiotupapuolikas :)

Kohti Jaaskamoa, 6,4km.

Satumetsä kutsuu.

Kolme pientä porsasta ja Ukko. :D

Prinsessa ja Mörkö <3

Siellä on tähystystorni, jossa pidettiin pieni napostelutauko.

Nalle taukoa pitämässä :)

Tähystystornilla pidettiin lyhyt yhteinen tauko, elikkäs reipas reissukaverimmekin pysähtyi meitä odottelemaan. Tällä reissulla tuli mieleen, että lämmin juotava (esim. pelkkä lämmin vesi) olisi oikein tervetullutta. Laitettiin muistiin.. 8)

Minulla alkoi yöpaikalta lähtiessä varmaan ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen taas siihen samaan luuhun sattumaan. Ei auttanut, että sunnuntain osuus olikin sitten se viikonlopun haastavin pätkä! Pirun pellon kivistä polkua sekä nousuja ja laskuja, elikkäs jalkaa piti käännellä ja väännellä milloin mitenkin.

Nämä ne oli mielenkiintoisia.

Kuvittele käveleväsi jyrkän rinteen portaita, kun vyötärössä kiinni oleva takana kulkeva malamuutti hyppää portailta rinteelle... XD

"Minä oon ihan kiltti poika!"

Taas pieni oma taukomme, niitä oli useita... :)

Tämmösiä taukopöytiä oli parikin matkan varrella, ei merkittyjä ja aika lahonneita.

Tässä tienoin taisin olla jo melko lailla itkua pitelemässä. :D Ei tosin sillon naurattanu, hyvä ettei taju lähtenyt kun viimeistä jyrkempää pitkää laskua tehtiin. Silmissä näkyi outoja kuvioita ja muutama kyynel tirahti. Minulla on matala kipukynnys?? :D Siinä tuli vähän turhan helposti koirallekkin hermostuttua, tuo tollomuutti kun ei tajua siellä takana vieläkään kulkea, vaan mielellään ryykää täysillä eteenpäin edelleenkin. Kova oli koulu meidän Mörkölle, ja tuskin se vielä mitään oppi. Mutta jos se joskus kuitenkin oppisi. 8)

Olo oli jokseenkin, että  VIELÄ KAKSI KILOMETRIÄ??????? XD

Välillä jo mietin, että tulisko minua helikopteri hakemaan jos vaan päättäsin istua persiilleni ja sanoisin, että en voi prkle ennää kävellä pidemmälle! Taikka mietin, että onnistuisko se kävely kroksi toisessa jalassa.. Mutta jollain suomalaisella sisulla sitä vissiin paineltiin menemään edelleenkin.

HERRANPIEKSUT ENNÄÄ 200 METRIÄ!!!!!

Ei oo Mörkö ennää pitkästi!!!! :D

Koiria tuskin ilahdutti saapuminen päätepisteelle niinkään paljoa kuin meitä, varsinkaan minua. :D Meinashan siinä itku tulla ku viimeinki pääsi autolle ja sai kengät pois jalasta :D Itku oli vielä lähempänä kun meidän prinsessamme (autopahoinvointia) päätti lähteä karkuun eikä totellut laisinkaan. Ajattelin jo että lähetään ilman kermakarkkia kotiin. Prinsessa asettui tuonne jonkulaisen taukopaikan kohalle nukkumaan sillä aikaa kun me pakkasimme tavarat autoon, ja isäntä sai sen sieltä haettua ja kannettua auton kyytiin. Päästiin siis koko perhe sitten kotia kohti. :D

"Nytkö me lähemme kotiin?"

Uskallankohan minä ennään kävellä nuo kengät jalassa, saapa nähä.... :O