Mörkö on malamuutti

Kerronpa nyt miten meillä Mörkön kanssa sujuu näin niinkun muuten, kun Mörkö kuitenkin kehittyy henkisesti ja fyysisesti koko ajan.

Pari päivää vaille 8kk :)

Mörköllähän tuli jo 8 kuukautta täyteen 2.1.2012!

Samalla hoksasin, että meidän perheeseen on kuulunut jo reilu puoli vuotta koira <3 Uskallan tunnustaa, että ei tämä koiranomistajuus aina niin herkkua ole, mutta samalla voin valehtelematta sanoa, etten todellakaan peruisi tätä perheenlisäystä! :)

Mutta siis Mörkö. Hän on alaskanmalamuutti.. Lieneekö ihan vaan minun taidoistani kiinni, että aina ei se elo suju niin mallikkaasti :D No ei tässä mistään vakavasta ole kysymys, eikä sinänsä minulle uusi asia, mutta siis vaikka kaikki menis hyvin elämässä, ainahan jostain pitää saada vähän avautua ja valittaa ;)

Jotenka. Irtaallaan oleminen ja luoksetulo. Tämähän on aina sellanen jännä asia, että mitenhän tällä kertaa käy kun päästän koiran nyt irti. Omalla pihalla pidetään koiraa irti tuolla rauhallisimmalla puolella taloa. Käytetään koiraa asioimassa siinä, eikä oteta remmiin. Seurailen pyöräteitä, että jos näkyy koiria, kutsun Mörkön luokse ennen kuin se ehtii huomata muita koiria.

Noh, tämä on silleen vakavampi tilanne, että tuossa yks päivä olin tuolla talon nurkalla koiran kanssa, ja mies tuli töistä kotiin. Mörkö näki että meidän autohan se kääntyy tuohon tallin eteen! Autotallikin on siis näkösuojana tuossa talon nurkalla, eikä tallin edustalle näe, ellei satu olemaan siinä talon nurkalla.. Mörkö siis huomasi että joku meijän pihaan tulee meijän autolla ja että varmaanki sitte isäntä, menenpä heti moikkaamaan!! Ja voi kirosana ku olin sydän kurkussa että pfhdjd nyt se juoksee auton alle ja tuonne autotielle! Ja kutsuin luokse, ei mitään, huusin ja karjuin, ei mitään. Enkä jääny odottelemaan että tulisko se sieltä, vaan kauheella kiireellä juoksin hakemaan pois, pannasta retuutin takas talon nurkalle ja otin kiinni. Siinä se meidän auton ympäri pyöri, mies ei tullu autosta ulos ja tietysti pysähtyi paikalleen odottelemaan. Siitä meidän ohi ajoi vieläpä naapurikin, ja jos olis Mörkö juossu tielle asti eikä jääny autolle hengaileen, olis voinu tulla itkuparku :S

Toinen juttu, joka on tapahtunu useampaankin kertaan, on taas tuossa talonnurkalla kun ollaan asioimassa, ja samalla siinä monesti hetki leikitelläänkin palloilla ja leluilla.. No sitten minä jossain vaiheessa kutsun Mörkön luokse, että mennään sisälle. Nyt viimesillä kerroilla Mörkö onki päättäny että hänelläpä on vielä kova pskahätä just nyt ku kutsutaan, ja juoksee ympäriinsä ja vähän matkan päähän sitten kyykistyy. Just sillon alkaa tuo ku oon kutsunu luokse -_- Siis voisin aatella, että se käsittää että me mennään sisälle, ja mulla on hätä niin meen äkkiä asioimaan.. Hyvä sinänsä. Mutta miks just sillon ku minä kutsun luokse??!! Noh, nyt viimesimmällä kerralla ku meinasi taas tehä saman, eilenkö se oli, minä hyppäsinki kopin taakse piiloon ja kurkkasin että koira näkee että nyt meenki piiloon, ja sieltä sitten innoissaan kutsuin luokse, niin kyllä tuli vauhdilla! Ja siitä sitten ku vapautin, jatkoki matkaa suoraan omaan tarhaan ja käymäläpuolelle pyörimään ja sinne se sitten läjät tekas.. x) Mutta pääasia että luoksetulo onnistu! :S

Useimmiten tullaan vauhdilla luokse O_O

Kolmas juttu, joka kävi luoksetulossa, ensimmäistä kertaa, oli kun käytiin lähipellolla vähän tarpomassa, leikkimässä ja valokuvaamassa. Mörkö irtaantui aika kauas meistä eteenpäin, mentiin moottorikelkan jälkeä pitkin. No yhtäkkiä koira pysähtyi ja tuijotti oikealle puolelle jotain. Ja sitten hyökkäsi kelkan jäljestä hiukan oikealle hankeen. Sieltähän pyrähti lauma jotain lintusia! ja sitten koira teki toisen loikan ja vierestä pyrähti toinen lauma lintusia! No sitten Mörkö seisahtui töllöttämään nuiden lintujen perään. Päätin että kutsun luokse ennenkuin päättää lähteä perään, koska sillon ei ainakaan enää kuule mitään. Mutta kun huusin luokse, niin eih, sinkautti täysillä tuon lintuparven perään, ja juoksi pellon laitaan asti, josta alkoi metsää.. Siihen sentään pysähtyi. Mutta ei tullut luokse. Taas karjuin ärjyin ja kerran se sieltä jo lähti tulemaan kohti, jolloin tietysti vaihdoin äänensävyn mukavampaan. Mutta sitten päättiki vaihtaa suuntaa ja meni takaisin sinne mistä linnut oli alunperin lähteneet. Sinne sitten jäi nuuhkimaan. Me lähettiin miehen kanssa kävelemään poispäin, ja ehdittiinpä pois melkein koko pellolta, ennenku Mörkö meidät tavoitti. Eipä kovasti tunnu pelottavan enää, että mitä jos eksyn omista ihmisistäni :/ Tällasia tilanteita on käynyt pari muutakin..

En tiedä olisko minun pitäny olla vaan hiljaa siinä kun Mörkö seisahtui katsomaan lintujen perään, koska näytti että pyrähti niiden perään siinä vaiheessa kun kutsuin luokse. :S

Mutta monta epäonnistunutta luoksetuloa ollaan nyt onnistuttu aikaansaamaan :( Varmaan se on ihan minusta kiinni sitten että en vaan osaa kouluttaa koirasta varmaa, mutta toisaalta minä itse tuudittaudun siihen, että Mörkö on alaskanmalamuutti. x)

Mietinkin että pitäiskö hommata sellanen tosi pitkä liina, jolla koira pääsis irtaantumaan kauaskin, mutta jolla voisi tuollasissa tilanteissa stopata koiran ja vaatia tulemaan luokse. Tiiä sitten onko apua, ainahan sitä voi harjotella, ja jos sais onnistuneita harjotustilanteita, sitten tositilanteessa koira saattas kuunnellakki... :P Noh, nämähän on sellasen tietämättömän mietteitä kaikki.

Tiesin minä jo ennen Mörkön tuloa, millainen malamuutti on, mutta ku on sitä vaan niin mukava pitää irtaallaanki. Niin onnessaan juoksee ympäriinsä! :D

No mutta voin minä jottain positiivista edistymistäki kertoa näin loppuun, ettei iha jää sellanen valivalifiilis! :O

Mörkö: "Terrrve kaverri!"

Mehän ollaan nostettu Mörkö auton konttiin edelleenki, koska ollaan haluttu olla varovaisia selän jne. kanssa. Että sais kehittyä ja vahvistua rauhassa. Ja ku meidän auton kontti on sellanen tyhmä, että siinä on korkea reuna, ja pohja siis tavallaan kuopalla. Eli ei mikään helpoin kontti muutenkaan.

Mörkö ei oo tykänny pitkään aikaan enää mennä auton kyytiin. Aina ku hoksaa että joutuuki konttiin, meinaa lähtee pois. Namilla tulee kyllä kontin luo, mutta sitten yrittää heti lähteä pois. :( Vaikka aina ollaan namiaki annettu ku ollaan nostettu sinne konttiin ja siellä on lelujaki jne.. Matkat on menny kesän helteiden jälkeen hyvin, on hiljaa, yleensä makaa koko matkan, joskus saattaa alkumatkasta ja välillä nousta seuraamaan liikennettä.

Mutta alettiin sitten ennen joulua opetella sitä konttiin menemistä ja pois tulemista. Tämä homma edistyy hitaasti siksikin, kun ei olla jaksettu harjotella säännöllisesti ja tiheään. Mutta alotettiin siis konttiin meno harjotukset sillä lailla, että laitettiin ekaksi "portaaksi" pari harkkoa, että jos tajuais helpommin jutun jujun. Namilla sitten taas houkuteltiin menemään. Alussa yritti portaanki kanssa kiivetä konttiin, mutta sitten hoksasi että pääseehän sinne hyppäämällä helpommin. Alas hyppäsi heti hyvin x)

Mörkö: Leikittäis nyt!!

Sitten jätettin harkot pois, eikä millään menny konttiin.. Oli niin vaikeeta. Yritti kiipeämällä mennä. Oltiin varmaan erikoinen näky! XD Iso koira, eikä pääse konttiin :D No se opettelu vähän niinku meni jäihin sitten, ja taas nostettiin koira konttiin. Itse kyllä hyppää jo pois.

Viikonloppuna sitten päätin että nyt ihan tosi tuo koira hyppää sinne konttiin vaikka mikä olis! Ostettiin sellasia puruluita, jotain nahkaluita, ja sellasta aloin nakkaamaan konttiin, että ole hyvä, siinä sulle herkku :D Tehosteeksi annoin vähän napata kiinni mutta otinki nopsaa pois ja nakkasin uudelleen konttiin. Yritti parka kiivetä taas sinne :S Sitten hoksasin yrittää samaa vauhdeilla, eli mentiin vähän matkan päähän, ja luu siinä kuonon edessä juostiin auton luo ja sitten nakkasin luun konttiin. KAS KUMMAA! Niin se koira hyppäsi kepeästi perässä! Vaihdettiin pariin kertaan luu nakkeihin ja hypättiin uudelleen konttiin muutaman kerran, aina meni hyvin. :) Lopuksi sitten Mörkö sai syödä luun siellä kontissa, jonka jälkeen pääsi pois :)

Inka: Kiviäki kiinnostaa.......

 Saa nähä saadaanko huomenna Mörkö hyppäämään konttiin, kun mennään sinne Tokon jatkokurssille!!

-M