Valjakkotouhuja 23.2.

Minun oli ihan pakko mennä uudelleen ihastelemaan, avustamaan ja kuvaamaan malamuuttivaljakoiden menoa. Okei, pääsin minä kyytiinki pari kierrosta, vaikka ei ollu yhtään niin hurjaa ku ekalla kertaa!! ;)

Mutta tässäpä taas kuvia. Minä olin nyt hyvin tomerana näiden kuvien kanssa, että tiiän mitä teen nyt kameran säädöille ja millä lailla kuvaan. Mitä vielä, sain vain huonompia kuvia! :D

Ajelutuspaikalle siirtyminen :)

Oon vähä BumBo :D

Komia Bumbo :)

Ihana höntti Dipsi :)

"Mennään jo!!!"

Tätä hupia on tarjolla vielä lauantaina 2.3. sekä 9.3. klo 11-15 Vihiluodon kalalla, rakennus näkyykin parissa kuvassa. Osoite on Rytiniementie 4, Tupos. Voin kyllä suositella kaiken ikäisille, aikuisille ja lapsille! :)

-M

Kaverimetsälenkillä 7.2.

Helmikuun alkupuolelta kuvia metsätreffeiltä. Mukana menossa olivat Pedon lisäksi Veela, Kieppi ja Nelli. :)

Nelli poseeraa :D

Kieppi ja suuret silmät, herkkua se ois vailla :)

Veela ja Peto :)

 Yritettiin josko saatais koiruista yhteiskuva, nyt kun pennut ovat jo vähän isompia ja muka osaisivat jotain :D
Ei siitä tullut mitään! Nelli ei malttanut millään olla paikoillaan, Peto seurasi Nelliä koska minä olin kauempana kameraan ja kuvaukseen keskittyneenä, ja Kieppikin tarvitsi varmistelua lähellä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi koirat voinut asetella vähän eri tavalla, niin kuva olis voinutkin onnistua! :)

Petoa vissiin tympäsee :D

Ilosia koiria :D

Kunhan päästään taas riehustelemaan yhessä, niin ei muuta ku uutta yhteisposeerausharjotusta! :)

-M

Veto sitä ja tätä

Viime viikolla en lähtenykkään torstaina lenkille Mörkön kanssa. Jäin sittenki odottamaan, että pyörässä on uusi rengas, koskapa sitä alettiin vaihtamaan illalla. Mutta perjantainapa käytiinkin tähän mennessä pisin lenkki, joka on niinkin hurjat n. 11,4km! :D

Viiden kilsan kohdalla pidimme pissatauon, siis Mörkö :P Tuntui että ekat ja vikat kilsat sujui kaikista huonoimmin, ja välissä päästiin hyvään tasaiseen etenemiseen. Pari isoa rekkaa/rattoria meni ohi ja yhden kerran Mörkön piti hypätä niin kauas tieltä, että minäki kaaduin penkkaan toista jalkaa myöten :D Autojen ohi yleensä päästään ilman ongelmia, vähän epäilyttää mutta kannustamalla pysyy reunassa ja jatkaa etenemistä. Ihan pimeällä on melkein parempi pysähtyä koska ei Mörkö tajua niin hyvin niitä autoja kun ei näe niitä kunnolla.

Odotellaan herkkujuomaa lenkin päätteeksi :)

Yksi koirakon ohituskin tuli tuolla perällä. Semmonen suomenlapinkoiran näkönen, joka koko ajan haukkui. Oli leveä tie, joten ajattelin että kyllä me nyt uskallamme harjoitella ohittamista ihan vauhdeilla. Siinä kävi sitten niin, että koska pyörä, niin minä liukuin vaan Mörkön perässä kun se yhtäkkiä siinä kohalla alkoikin vetää koirakkoa kohti -_- Vieraan koiran taluttajat oli onneksi tosi asiallisia ja ne piti koiransa pientareen puolella koko ajan, ja minäki sain Mörkön pysähtymään ennenkuin se ylsi ihan iholle :O Oli se varmaan pelottava näky tosin, lähestyessään kun minä huudan ja koetan pysähtyä :D Kiskoin Mörkön pois, ja kun olin saanut sen lähemmäs pyörän edustalle, en keksiny muuta kuin alkaa liikkumaan pyörällä eteenpäin, jolloin Mörkö siirtyi pyörän toiselle puolelle. Näin menimme sitten ohi ja siitä päästin liinan pidemmäksi ja käskin etenemään.

Minua tympäs niin paljon taas tuo ohittaminen. Mutta en minä siitä sitten ottanu opiksi itekkään x)

Sunnuntaina käytiin potkurilenkillä Mörkön ja Pedon kanssa. Sama reitti kuin edellisellä kertaakin yhdessä mennessä, nyt vastakkaiseen suuntaan. Matkaa siis n. 3km. Nyt ei ollu koirilla menohaluja tippaakaan! :D Se viimekertanen innokas meneminen oli muisto vaan :D Tunnustan että pinna alkoi puolivälin tienoilla olla kireellä ja tuli kiukuteltua sitten itelläki että mennään perkele eteenpäin!! -_- Molemmat siis nuuhki vaan tienreunoja ja Peto näki nyt koko ajan jotain tosi merkittävää jota piti pysähdellä tuijottamaan tai haistoi jotain todella tärkeää jota ois pitäny jäädä nuuhkimaan. Hyvä ettei kelkan alle jääny. Noh, jospa tämä tästä. Kun vaan Mörköä kiinnostaa edetä, niin Petokin menee varmemmin kyllä mukana.

Videotakin otin, vaikka ei niin hyvin mennyt. Mutta semmosta se todellisuus on, että suurimmaksi osaksi sujuu vielä aivan psksti nuo reenit :D Jos videoista ja kuvista on saanu käsityksen että sehän sujuu jo niiiiiiiiin hyvin! :D

Koska tuo kimppalenkki suju niin shaibasti, halusin vielä Mörkön kanssa lähteä omalle lenkille. Annoin juomaa ja pidettiin välissä tauko. Sitten lähdettiin pyörällä menemään. Mörkö aloitti oikein reippaasti menon, olin aivan yllättyny! Ehdittiin mennä ehkä alle kilsa, kun tuli (naapurin) koiran ohitus. Tämä oli jo kapeammalla pyörätiellä, mutta koska koira sattui olemaan vasemmalla puolella ja vieläpä hangessa poissa tieltä, omistajansa kanssa, ajattelin että ehkä me pääsemme siitä ihan vauhdeilla ohi. Kuten sanoin, en minä itekkään oppinu edelliskerrasta mitään :D

Koirakon toinen omistaja oli oikealla puolella tietä, eli meidän edessämme, puhumassa puhelimeen. Joko siitä johtuen, että edessäkin oli este, taikka sitten pelkästään koirasta johtuen, Mörköhän alkoi taas vetämään kohti koirakkoa, ja minä vain huusin ja liu´uin perässä x_x MIKSI MINÄ TEIN NIIN??!!! :D No sain sitten taaskin pyörän juuri ajoissa pysäytettyä. Olis tehny mieli pyytää anteeksi tätä kaameutta, vaan en minä osannu ajatella mitään muuta kuin että nyt prkleen rakki lähetään etenemään ja mennään ohi stna! :D Tämän ohituksen jälkeen seuraava kilometri oli yhtä tuskaa. Mörkö ei yhtään halunnu vetää, mennä edellä, yritti vaan pysähtyä nuuhkimaan ja varmaan ois halunnu merkkailla, minä hermostuin ja komensin karjuen eteenpäin josta Mörkö loukkaantu niin että tuli örisemään pyörän vierelle mielipiteitään :D Ihan katastrofaalista!! :D

Jotenkin tuosta sitten kuitenkin toivuttiin sen verran, että päästiin taas etenemään koira edellä. Minä aloin pyöräillä apuna, kun peitsaamisesta ei meinannut tulla loppua. Kannustin Mörkön menemään vauhdikkaammin, ja sitten päästiinkin loppumatka harvinaisen vauhdikkaasti ravia/laukkaa. Jos lopetin pyöräilyn, heti se alkoi näkymään vauhdissa. Vauhtihan ei ole edelleenkään varsinaisesti minulle tärkeää, mutta sellanen reipas eteneminen kuitenkin hyvällä tahdilla ja askeleella olis toivottua. Ei löntöstelevä peitsaaminen.

Yhden kerran pysähdyttiin puolivälin tienoilla tauolle. Samalla vastaan tuli koirakko, jonka päätin jäädä ihan paikoilleen odottamaan. Tuo setteri käveli samaa puolta tietä meitä vastaan. Minä menin seisomaan pyörän taakse niin, että pidin Mörkön valjaista koiran ollessa pyörän vierellä pientareen puolella. Eli että ei pääsisi lähtemään sivulle lainkaan. Ihan kauhistutti katsoa kun tuo setteri lähestyi meitä :D Se kiskoi meitä kohti, ja omistaja alkoi lähestyessään hymyillä.. Käskin mennä ohi, kun en ollut varma että meneekö ne ohi vai tuleeko ne moikkaamaan. :D Mutta Mörköhän oli ihan hiljaa paikoillaan, että ei siinä sitten sen osalta nyt mitään ongelmaa ollut. Ja heti siitä kun vein sen pyörän eteen, meni reippaasti, odotti nenä menosuuntaan käskyn ja sitten lähti eteenpäin taakseen vilkuilematta. Emmää tajua!

Tauolla, taustalla melkein tulviva oja?! :O

Oli melko lämmin päivä, aurinko paistoi, tuuli silti melko napakasti. Mietin kuumuuko koira, mutta hyvin näytti jaksavan, välillä kaipasi vaan sitä kannustamista ja apuna piti pyöräillä jos halusi pitää yllä reippaan vauhdin. :) Ihan hyvää vaihtelua sellainen vauhdikkaampi ja "kevyt" vetoreeni myös.

-M

Vetojuttuja

Miksi mää otsikoin mun päivityksen niin tylsästi? Että mää tietäsin jo otsikon perusteella itse, mistä suunnilleen on kyse :D

Käydään edelleenkin Mörköläisen kanssa usein ihan kaksistaan vetolenkeillä, koska eihän Pedon kanssa kehtaa tosiaan perättäisinä päivinä, tai muutenkaan vielä liian usein viikossa mennä. Mörkön kanssa kuitenkin tarvii mennä, ja kaiken lisäksi tekis ihan hyvää päästä niitä pidempiä kierroksia sen kanssa. Joku 3km on aika tyhjän kans, vaikka se on hyvää vaihtelua! :)

Tuossa viime maanantaina olin lähdössä Mörkön kanssa vetolenkille pyörän kanssa, olin suunnitellu että nyt käydään pitkästä aikaa sellanen yli 8km lenkki, mielellään vaikka 10km tai vähän reilustikkin. Mutta onneksi hoksasin pyörän renkaassa semmosen mahdollisen posahdusherkän kohdan :D

Ois tympässy kesken matkan puhkirengas :D

Lähettiin kicksparkilla käymään, ja päätinki vihdoinki, että mennään koettamaan kuinka homma sujuu moottorikelkan jäljillä. Ensinnäkin oli vaikeaa tajuta, että eikö mennäkään suoraan siitä kohdasta, josta ei koskaan olla vetolenkillä käännytty.. Sitten oli ihan outoa, että mitä näiden jälkien myötäsestikkö mennään, eihän tässä oo tietä.... :D

Eka pätkä oli ehkä 100-200 metriä, sitten tuli pyörätien ylitys ja kelkkareitti jatkui peltojen poikki. Mörkö olis pyörätiellä kääntynyt ihan kumpaan suuntaan vaan menemään, vaan ei suoraan. Siirsin kelkan sinne hankeen ja hoputin menemään, kyllä se sitten alkoi edellä mennä taas. Vauhti oli ehkä semmoista kävelyvauhtia, ja minä jouduin koko ajan potkuttelemaan. Hanki kyllä kantoi hyvin, kun reitti oli painautunut melko kovaksi.

Uusia haasteita oli ojien yli tehdyt sillat. Ne aiheutti pientä hämmennystä, mutta ilmeisesti niin yllättäen, että niistä juostiin vauhdilla yli.

Peltopätkää oli ehkä reilu kilsa, sitten mentiin autotien reunassa muutamia satoja metrejä. Vielä pieni kelkkareittipätkä ennen pyörätietä. Tässä hyvää harjotusta taas, tosi korkea lumipenkka autotien varrella, ja kelkan jälkikään ei ihan tuore, sitä ei siitä ihan tieltä asti edes erottanut, siis penkassa ei näkynyt jälkiä. Mörkö oli ihan että MITÄ, MINNE OIKEALLE?? :D Kävin hyppyyttämässä Mörkön ensin ylös, käskin odottamaan, nostin kelkan penkan reunalle ja sitten käskin eteenpäin. Ihmetellen mentiin ja sittenpä tuliki Mörkön oma taukohetki. Siinä se seistä tönötti paikollaan, ei liikkunu taas minnekkään. :D

Jos se ihaili maisemia ja auringonlaskua?

Jonku tovin päästä Mörkö jo inisi ja minä käskin sen odotella ja rapsuttelin ja oltiin vaan. Sitten jatkettiin matkaa ja kävelyvauhtia mutta eteenpäin kuitenkin :) Matkaa tais olla jotain 3,7km kieppeillä, ja aikaa meni varmasti 45-50minsan kieppeillä :D Mutta oli paljon uusia juttuja ja raskaampaa maastoa, joten olkoot :)

Eilen, keskiviikkona, käytiin Mörkön ja Pedon kanssa potkukelkkaileen. Sama reitti, ilman viimesintä moottorikelkkapätkää. Matka oli n. 3km. Aikaa meni puolisen tuntia.

Siitä ajasta meni ehkä kymmenisen minuuttia säheltämiseen. Ensinnä Mörköä pelotti tällä kertaa ylittää niitä siltoja. Varsinki ensimmäinen silta on aika harva, siinä on selkeät raot lautojen välissä, vaikka muuten on jämäkkä, että minunkaan alla ei mitenkään laudat heilu tm.

Aluksi en tajunnut mistä on kyse, kun Mörkö vetäs yhtäkkiä reitin varrelle hankeen, eikä meinannu tulla sieltä pois. Parin kerran jälkeen, kun olin raukkaparan pannasta kiskonu takas reitille ja käskeny olla nätisti, tajusin mistä on kyse. Otin liinan irti kelkasta, ja kävelimme kaikki yhdessä rauhassa sillan yli. Ja sitten takaisin. Ja sitten vielä kerran. Joka kerta sujui paremmin, vaikka varovaisesti meni vielä kolmannellakin kertaa. Ymmärrän koiran näkökulman, siinä vois helposti tassu/varpaat vaikka murtua, joten nätisti siitä täytyykin mennä. Mörkö oli ihan viksu. Koirat odotti toisella puolen siltaa, kun hain kelkan. Matka jatkui, ehkä vähän reippaammin kuin viimeksi Mörkön kanssa yksinään. Kaveri tuo vauhtia lisää, ainakin välillä :)

Mörkö puski taas Petoa hankeen, koska meni reitin oikeassa reunassa. Siellä Kirppu loikki syvemmässä hangessa vähän väliä. Mörkö myös välillä turhanpäiten närppii, ja sitä en hyväksy, vaikka asiasta saa komentaa sopivissa määrin. Päätin kesken matkan alkaa laittamaan liinoja uusiksi :D Siinä ku kaikki oli vielä ihan kesken, tuli moottorikelkkaki ja jouduttiin menemään kaikkinemme sinne syvään hankeen, ihanaa :D Koirat ei onneksi kelkasta muutoin välittäneet lainkaan, niitä on kyllä nähty.

Laitoin liinat nyt niin, että Peto menikin Mörkön perässä. Tämän muutoksen seurauksena kävi niin, että Pedolla oli liina lähes koko ajan pinkeällä, ja se jopa NÄYTTI että se KISKOO minkä vain jaksaa :D Tuli jo fiilis, että se väsyttää itsensä ja rasittaa liian rankasti, kun on kuitenkin vielä pentu. Mörköön muutos vaikutti niin, että se tyhymä alko lusmuilemaan lisää! Liina oli useamman kerran löysällä. Lisäksi myös vilkuili taakseen. Ihmettelyä tietenki, kun yhtäkkiä mentiinkin ihan uudenlaisessa järjestyksessä.

Kolmen kilsan lenkki sujui kokonaisuudessaan ihan mielettömän hyvin. Peto meni aivan upeasti. Jospa Mörkökin reipastuis. Kissa toimi pari sataa metriä yhessä kohtaa jäniksenä, Mörköönki tuli intoa ja vauhtia :D Ja opettelimme reuna käskyä ja ohitusta :D

Tänään suunnitelmissa käydä potkukelkkailemassa ihan vaan Mörkön kanssa. Jos käytäis tutkailemassa niitä kelkkareittejä vähän pidemmällä. Katsotaan jäädäänkö sille tielle ja miten monta tuntia meneekään jos joudutaan keskelle ei mitään :D Pyörän rengasta ei oo vielä saatu korjattua, mutta onpahan pakko mennä tuolla kelkalla kun ei muuta ole :) Ja on sillä kivaa mennä! :)

-M

Potkurilenkillä lumisateessa

Kokosin taas videonpätkät viime sunnuntain (17.2.) potkurilenkiltä. Pedon pieniä häiriintymisiä lukuunottamatta reenit sujui tosi hienosti. :D Meno oli taas mukavasti varmempaa jäniksen kanssa, ja Pedollakin oli liina tiukalla suurimman osan matkasta. Kierros oli ehkä sellaisen 3,5-4,5km, ellen arvioi ihan pieleen.

Videokoosteen hauskin osuus on heti alkutaipaleella. Muuten on sitten sitä samaa tylsää menoa. Yhessä kohtaa meinasin lentää potkurin kanssa nurin, kun oli kännykkä kädessä, tiukka mutka oikealle ja koirat laitto jostain syystä yhtäkkiä vauhtia reippaasti lisää :D Harmillisesti siinä kiljuessani kuvasinkin potkuria enkä koiria, sitten sainkin jo stopattua videon ja puhelimen pois käsistä x) Mukavaa dokumentoida oikeestaan nyt tätä meidän etenemistä videoidenkin muodossa, voi seurata sitten mihin tahtiin suunnilleen Pedolla homma etenee sekä kuinka kokonaisuutena kehitytään. :)

Peto oli taas lähtöä tehessä lähes sekopäisen innostunut! Ei se ole todellakaan mitään vastenmielistä fiilistelyä, että onko pakko lähteä juoksemaan yhdessä TAAS :) En meinaa päästä potkurin taakse, kun Kirppu alkaa räkyttää ja pomppia joka suuntaan! :D Liikkeelle äkkiähetinyt! Mörkö on ihan tympääntyny kun pitäis odotella nätisti paikollaan menokäskyä ja yks pieni musta on vaan ärsyttävä :P Mutta semmosta se oli Mörkön kanssaki. Nyt oon vain useimmiten selkeästi kärsivällisempi tämän toisen koiran kanssa harjotellessa näitä samoja juttuja, enkä hermostu niin pienestä itekään. Oletan että kyllä se ajan kanssa oppii ja kärsivällisyys kasvaa niinku Mörkölläki :)

Mulla on nyt jääny mieleen se koirien peräkkäin asettelukin. Sitä vois kokeilla. Mörkön komentelu vois kyllä jäädä ajan kanssa, kun Peto oppii menemään kunnolla. Ja tykkään, kun Peto on Mörkön ja hajupenkan välissä ;D Ja sitten taas Mörkö on vastaantulevien ohituksissa Pedon ja ohitettavien välissä. Mutta peräkkäin mennessä jäis sitten esimerkiksi pois tuo, ettei Mörkö saa puskettua Petoa lumihankeen. Peto on niin pieni (siis onhan se kasvanu mutta sen massa on kuitenkin alle puolet Mörköstä edelleenkin) että sillä ei oikein ole valtaa kauheena pitää sitä omaa tilaansa :D Joten testaillaan eri juttuja.

Mulla on kuitenkin varsin positiivinen fiilis näistä yhteisistä reeneistä, kyllä tää homma varmasti alkaa sujua tosi hienosti, kun etenemistä on tapahtunu näin nopeesti! Ens talvena päästään varmasti tekemään tosi mukavia vetolenkkejä yhessä! :)

-M

Kavereita 13.1.

Kuvia on otettu jos minkä verran, on treffattu kavereita taikka ulkoiltu ihan keskenään kera kameran. Jospa niitä pikkuhiljaa sais käytyä läpi ja laitettua parhaimmistoa esille. Taas kerran, se kuvan laatuhan ei aina oo parhaimmillaan minun otoksissani, mutta minun suodattimesta läpäisee myös ihan vaan hauskat ilmeet ja asennotkin :D

Tammikuussa treffattiin erään järven jäällä Pedon kanssa kavereita. Yksi aiemmin tavattu ja kaksi uutta tuttavuutta. :) Mukana menossa olivat Pedon lisäksi suomenlapinkoirat Milli, Välke ja Urho. Kaksi narttua ja uros.

Välke oli muistaakseni tuolloin n. 9kk.. Jokatapauksessa, hän on Siinun sisko. :) Siinua ei muuten ollakaan nähty aikoihin! Jos kohta saataisiin taas reenejä aikaseksi, ja miksi ei leikkien merkeissäkin. Urho on uros, ja muistaakseni Petoa hiukan nuorempi, oisiko ollut kuukauden tai kaksi.

Peto haastaa Urholta että kuka sää oot?!

Peto, Milli, Välke ja Urho

Millillä ja Välkkeellä oli tyttöjen juttuja paljon... :D

Millin ilme.. x)

Pojat miettii mitä tytöt tekkee??

Urhon kanssa vois vaikka leikkiäkki, miettii Peto.

Tämä kuva vain siitä syystä, että näyttää kuin Pedon molemmat takajalat ois ilmassa :D

Milli kaislikossa.

Urho kurkistelee.

Välke rakastaa myös Urhoa :D

Peto funtsii tilannetta.

Urho.. :)

"Kunhan muistat, kumpi meistä on Uroksempi." :D

Seuraavissa kuvissa näkyy, kuinka paljon kuvakulma vaikuttaakaan tunnelmaan!

Peto näyttää niiiiiin isolta pojalta!! :)

-M