Veto sitä ja tätä

Viime viikolla en lähtenykkään torstaina lenkille Mörkön kanssa. Jäin sittenki odottamaan, että pyörässä on uusi rengas, koskapa sitä alettiin vaihtamaan illalla. Mutta perjantainapa käytiinkin tähän mennessä pisin lenkki, joka on niinkin hurjat n. 11,4km! :D

Viiden kilsan kohdalla pidimme pissatauon, siis Mörkö :P Tuntui että ekat ja vikat kilsat sujui kaikista huonoimmin, ja välissä päästiin hyvään tasaiseen etenemiseen. Pari isoa rekkaa/rattoria meni ohi ja yhden kerran Mörkön piti hypätä niin kauas tieltä, että minäki kaaduin penkkaan toista jalkaa myöten :D Autojen ohi yleensä päästään ilman ongelmia, vähän epäilyttää mutta kannustamalla pysyy reunassa ja jatkaa etenemistä. Ihan pimeällä on melkein parempi pysähtyä koska ei Mörkö tajua niin hyvin niitä autoja kun ei näe niitä kunnolla.

Odotellaan herkkujuomaa lenkin päätteeksi :)

Yksi koirakon ohituskin tuli tuolla perällä. Semmonen suomenlapinkoiran näkönen, joka koko ajan haukkui. Oli leveä tie, joten ajattelin että kyllä me nyt uskallamme harjoitella ohittamista ihan vauhdeilla. Siinä kävi sitten niin, että koska pyörä, niin minä liukuin vaan Mörkön perässä kun se yhtäkkiä siinä kohalla alkoikin vetää koirakkoa kohti -_- Vieraan koiran taluttajat oli onneksi tosi asiallisia ja ne piti koiransa pientareen puolella koko ajan, ja minäki sain Mörkön pysähtymään ennenkuin se ylsi ihan iholle :O Oli se varmaan pelottava näky tosin, lähestyessään kun minä huudan ja koetan pysähtyä :D Kiskoin Mörkön pois, ja kun olin saanut sen lähemmäs pyörän edustalle, en keksiny muuta kuin alkaa liikkumaan pyörällä eteenpäin, jolloin Mörkö siirtyi pyörän toiselle puolelle. Näin menimme sitten ohi ja siitä päästin liinan pidemmäksi ja käskin etenemään.

Minua tympäs niin paljon taas tuo ohittaminen. Mutta en minä siitä sitten ottanu opiksi itekkään x)

Sunnuntaina käytiin potkurilenkillä Mörkön ja Pedon kanssa. Sama reitti kuin edellisellä kertaakin yhdessä mennessä, nyt vastakkaiseen suuntaan. Matkaa siis n. 3km. Nyt ei ollu koirilla menohaluja tippaakaan! :D Se viimekertanen innokas meneminen oli muisto vaan :D Tunnustan että pinna alkoi puolivälin tienoilla olla kireellä ja tuli kiukuteltua sitten itelläki että mennään perkele eteenpäin!! -_- Molemmat siis nuuhki vaan tienreunoja ja Peto näki nyt koko ajan jotain tosi merkittävää jota piti pysähdellä tuijottamaan tai haistoi jotain todella tärkeää jota ois pitäny jäädä nuuhkimaan. Hyvä ettei kelkan alle jääny. Noh, jospa tämä tästä. Kun vaan Mörköä kiinnostaa edetä, niin Petokin menee varmemmin kyllä mukana.

Videotakin otin, vaikka ei niin hyvin mennyt. Mutta semmosta se todellisuus on, että suurimmaksi osaksi sujuu vielä aivan psksti nuo reenit :D Jos videoista ja kuvista on saanu käsityksen että sehän sujuu jo niiiiiiiiin hyvin! :D

Koska tuo kimppalenkki suju niin shaibasti, halusin vielä Mörkön kanssa lähteä omalle lenkille. Annoin juomaa ja pidettiin välissä tauko. Sitten lähdettiin pyörällä menemään. Mörkö aloitti oikein reippaasti menon, olin aivan yllättyny! Ehdittiin mennä ehkä alle kilsa, kun tuli (naapurin) koiran ohitus. Tämä oli jo kapeammalla pyörätiellä, mutta koska koira sattui olemaan vasemmalla puolella ja vieläpä hangessa poissa tieltä, omistajansa kanssa, ajattelin että ehkä me pääsemme siitä ihan vauhdeilla ohi. Kuten sanoin, en minä itekkään oppinu edelliskerrasta mitään :D

Koirakon toinen omistaja oli oikealla puolella tietä, eli meidän edessämme, puhumassa puhelimeen. Joko siitä johtuen, että edessäkin oli este, taikka sitten pelkästään koirasta johtuen, Mörköhän alkoi taas vetämään kohti koirakkoa, ja minä vain huusin ja liu´uin perässä x_x MIKSI MINÄ TEIN NIIN??!!! :D No sain sitten taaskin pyörän juuri ajoissa pysäytettyä. Olis tehny mieli pyytää anteeksi tätä kaameutta, vaan en minä osannu ajatella mitään muuta kuin että nyt prkleen rakki lähetään etenemään ja mennään ohi stna! :D Tämän ohituksen jälkeen seuraava kilometri oli yhtä tuskaa. Mörkö ei yhtään halunnu vetää, mennä edellä, yritti vaan pysähtyä nuuhkimaan ja varmaan ois halunnu merkkailla, minä hermostuin ja komensin karjuen eteenpäin josta Mörkö loukkaantu niin että tuli örisemään pyörän vierelle mielipiteitään :D Ihan katastrofaalista!! :D

Jotenkin tuosta sitten kuitenkin toivuttiin sen verran, että päästiin taas etenemään koira edellä. Minä aloin pyöräillä apuna, kun peitsaamisesta ei meinannut tulla loppua. Kannustin Mörkön menemään vauhdikkaammin, ja sitten päästiinkin loppumatka harvinaisen vauhdikkaasti ravia/laukkaa. Jos lopetin pyöräilyn, heti se alkoi näkymään vauhdissa. Vauhtihan ei ole edelleenkään varsinaisesti minulle tärkeää, mutta sellanen reipas eteneminen kuitenkin hyvällä tahdilla ja askeleella olis toivottua. Ei löntöstelevä peitsaaminen.

Yhden kerran pysähdyttiin puolivälin tienoilla tauolle. Samalla vastaan tuli koirakko, jonka päätin jäädä ihan paikoilleen odottamaan. Tuo setteri käveli samaa puolta tietä meitä vastaan. Minä menin seisomaan pyörän taakse niin, että pidin Mörkön valjaista koiran ollessa pyörän vierellä pientareen puolella. Eli että ei pääsisi lähtemään sivulle lainkaan. Ihan kauhistutti katsoa kun tuo setteri lähestyi meitä :D Se kiskoi meitä kohti, ja omistaja alkoi lähestyessään hymyillä.. Käskin mennä ohi, kun en ollut varma että meneekö ne ohi vai tuleeko ne moikkaamaan. :D Mutta Mörköhän oli ihan hiljaa paikoillaan, että ei siinä sitten sen osalta nyt mitään ongelmaa ollut. Ja heti siitä kun vein sen pyörän eteen, meni reippaasti, odotti nenä menosuuntaan käskyn ja sitten lähti eteenpäin taakseen vilkuilematta. Emmää tajua!

Tauolla, taustalla melkein tulviva oja?! :O

Oli melko lämmin päivä, aurinko paistoi, tuuli silti melko napakasti. Mietin kuumuuko koira, mutta hyvin näytti jaksavan, välillä kaipasi vaan sitä kannustamista ja apuna piti pyöräillä jos halusi pitää yllä reippaan vauhdin. :) Ihan hyvää vaihtelua sellainen vauhdikkaampi ja "kevyt" vetoreeni myös.

-M