perjantai 30. marraskuuta 2012

Too much?


Nettiä varten minä yleensä pienennän kuvat, ja usein tulee käytettyä myös Levelsiä (mikähän tuo on suomeksi?). Tarkoituksena on kuitenkin pitää kuva luonnollisen näköisenä. Aloinkin miettimään, onko sekin joskus liikaa? Lähinnä, eikö kuva enää näytä aidolta? Eihän tarkoitus ole tehdä kuvasta manipuloidun ja epäaidon näköistä :D

Tykkään valokuvata, ja haluaisinkin kehittyä ja olla siinä parempi. Haluaisin myös oppia käyttämään photoshoppia paremmin. Ehkäpä jos osaisin sitä käyttää, myös käyttäisinkin sitä enemmän ja laajemmin. Tosin, kun en jaksa opetella ja tutkia, en voi oppiakaan. Kauhea noidankehä! :D

Joka tapauksessa, alla olevaa kuvaa epäiltiin muokatuksi. Sehän onkin muokattu :D Olen käyttänyt siinä Levelsiä. Mutta joku ehkä epäili, että koira olisi liitetty hankikuvaan? En ole ihan varma, eikä epäilykset minua haittaa, minusta on ainoastaan ihan järjettömän mielenkiintoista ja mukavaa puhua kuvistani (toki muidenkin kuvista)!! :D Tahtoisinkin, että niitä kommentoitaisiin, jos ne herättävät jonkinlaisia tuntemuksia. :)

Mutta tässä kuva muokattuna ja alempana originaali (molemmat on toki pienennetty nettikäyttöön):


Kumpi on parempi? Itse tykkään, kun Mörkö "pomppaa" taustasta ja ympäristöstä. Mutta onko jo liikaa kontrastia? Muokkasinko liikaa? :D

Itseäni tympäisee kuvassa (molemmissa) ainoastaan valo. Tämäkin on manuaalilla otettu, ja lumi sekä Mörkönkin valkoiset osat on ylivalottuneita. Jos säädöt olisi ollut sopivammat, ylempi kuva olisi voinut onnistua ihan pelkällä kamerallakin. Ja olisipa siitä voinut toki saada vielä paljon paremmankin, niin että lumi ja kasvit näkyy paremmin jne. :)

Mitenköhän muut ihan vain harrastelijat muokkaavat kuviaan? Osa ei tee mitään, mitä tekee ne jotka jotain tekee? Entä mitä tekee ammattilaiset? Muokkaako ammattilaiset ottamiaan valokuvia kuvankäsittelyohjelmilla? Todennäköisesti, jos olisin ammattivalokuvaaja, käsittelisin valokuvia edelleenkin, mutta paremmin ;D

-M


Kuu 19.11


En minä tiiä mikä järki näissä kuukuvissa on.. Samannäkönen se on aina, tavallaan :D Koska onhan tämä kuu erilainen, kun se ei ole täysikuu.. x)


Eilenkin otin kuukuvia, ja jos ne on yhtään hauskoja, minä postaan nekin!

-M

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Koiratreffailua


Meillä oli viime viikolla myös toiset koiratreffit. Kävimme vierailemassa metsälenkin merkeissä Vannin ja Sallin luona. Salli on Vannin "isosisko". :) Tästä on ollut puhetta jo aiemminkin, mutta nyt vihdoinkin löytyi kaikille sopiva ajankohtakin. :) Minä nimittäin oon koittanut saada Mörkölle koirakavereita myös, se on vaan kuitenki niin mukavaa vaihtelua aktiviteetteihin.

Vannin omistaja uskalsi kokeilla kuinka koirat tulee toimeen, vaikka minä taas sanoin, että en ole varma mitä mieltä Mörkö on, kun se on niin kaamea pullistelija ja jopa rähisijäkin välillä ollut lenkeillä. :O Siksipä olikin niin hassu fiilis ja ihanaa nähdä, kuinka hienosti Mörkö osasi olla aikuisen Sallin kanssa, mutta myös nuoren Vannin kanssa. Vanni on Pedon ikäinen, melkein puoli vuotias siis. Pieni ja innokas hössöttäjä, juoksi suoraan Mörkön luokse nuuhkimaan, pomppimaan ja nuolemaan kuonoa :D Mörkö vähän patsasteli, mutta ei ärähtänyt kertaakaan ja nopeasti siitä rentoutui. :)

Kun Mörkö oli saanut ensin yksitellen tutustua uusiin kamuihin, otettiin kaikki neljä koiraa mukaan ja lähdettiin seikkailemaan. Mörkö oli niin innoissaan! :D Ei se oikein tienny miten päin se olis ollut, kun oli NIIN IHANAA! :D

Päivä oli sateinen, mutta sen verran tuli sopivasti taukoa meidän ulkoilun ajaksi, että uskalsin kameran ottaa mukaan. Valoa ei mitenkään kovasti ollut kuitenkaan, mutta jonkulaisia kuvia kuitenkin :)


"Tänne on joku kakkinut!"
"Tänne on joku pissinyt!"
Mörköä lapsettaa <3
Mörkön parhaimmat hurmaustekniikat.. Salli ei lämmennyt. :D
Vannia sentään sai ajattaa! :)


Salli ja Mörkö
Peto ja Vanni :D
Siellä taas yritetään hurmata :D

Mörkö yritti sitkeästi kutsua Sallia leikkimään ;)

Hoksasin tuosta kuvasta, että Pedolla on jo melko hyvä turkki, kun ei nuiden liivien pitäisi olla edes tiukalla, ja silti ne uppoaa tuonne turkkiin aika hyvin :D

Sallia epäilyttää!! :D
 Toivottavasti ehdittäisiin vielä tämän vuoden puolella treffaamaan uudelleen! :)

-M


maanantai 26. marraskuuta 2012

Rottweiler Dana


Törmättiin pari viikkoa sitten lenkillä törmäsimme mukavaan koirakkoon. Hetken jutustelimme ja sitten vaihdoimme numerot ja sovimme koiratreffit. Treffattiin viikko sitten koirapuistossa. :)

Dana on n. 3 vuotias rottweiler narttu. Halusin tavata koirapuistossa, jossa on tilaa ihan ok, mutta kuitenkin rajatusti ja omassa päässäni kuvittelin, että tilanteisiin on sillä lailla helpompi ehkä puuttua. Kyllähän siellä ehtii sattua ja tapahtua, vaikka aidat ympärillä onkin. Dana oli tullut koirapuistoon meitä ennen, ja siellä oli käymässä myös seropi narttu. Dana ei tule kuulema toimeen narttujen kanssa, ja koirilla olikin ehtinyt jo tunteet kuumua niin että tuolle toiselle nartulle oli jo pieni haaveri sattunut. Mietin että hmmm.... onkohan nyt hyvä hetki tavata ensimmäisen kerran... x)

Mörkö oli tosi innostunut, häntä heilui kovasti. Oli hyvin kiinnostunut Danasta, ja olisi ollut heti valmis leikkimään. :) Dana oli kuitenkin hiukan eri mieltä. Eihän sitä nyt ihan heti kuitenkaan voi alkaa painimaan! Sanoikin melko äkäisesti haukahtaen mielipiteensä innokkaalle nuorelle miehelle :D Mörkö osasi ekojen minuuttien jälkeen jo jättää hajurakoakin, molemmat silti kummasti vaan seurasivat toistensa touhuja, vaikka ei sitten leikkiminen vielä sujunutkaan. :) Danasta alkoi jossain vaiheessa möreän äkäisen haukun lisäksi kuulumaan ihmeellistä kimeää kiljuntaakin :D Mukavan oloinen koira, kävi meidänkin luona välillä rapsuteltavana. :)

Muka jännä lätäkkö....
"Kumpi sää ootkaan.."
"Hei, mun silmät on täällä!!" XD
Mörkön riekkuyrityksiä.. :)
"Minä oon sitten se mies tässä puistossa!"

Mörkö +1,5v. :)
Peto pääsi puistoilemaan Danan poistuttua.
Peto on vankistunut lisää, huomaako sitä..?
Danan omistajilla olikin tullut yhtäkkistä menoa, ja ehdittiin olla ehkä 10-15 minuuttia koirapuistossa. Mutta se oli ihan ok ensitapaaminen ja toivon mukaan nähdään lähitulevaisuudessa uudelleen. :)

-M

perjantai 23. marraskuuta 2012

Peto 23 viikkoa


18.11. Peto 23 viikkoa + 1 päivää :)
-M

Next Day


Kuvia viime torstailta, eli leikkauksesta seuraavana päivänä. :) Peto pääsi aamuruuan jälkeen jo tarhaan, ei se tykännyt yhtään kun joutui nukkumaan yön sisällä ;) Virtaakin oli ihan mahdottomasti, kun oli lepäillyt kai sopivasti paljon. Energiat piti purkaa Mörkön kanssa painimalla..


Valotukset on taas ihan tuutista, kun tuo vähäinen lumi toikin yllättävän paljon valoa, enkä minä sitten hoksannut taaskaan tarkistaa eri kohdassa asetuksia. :) Mutta näkee niistä nyt vähäsen, millaista menoa näillä oli :D








-M

Pedon lääkärireissu 14.11.


Pedolla oli hammaslääkäri 14.11. keskiviikkona. Tarkoitus oli kuvata yläetuhampaat, ja toimia sitten sen mukaan, miltä näyttää. Eläinlääkäri osasi kyllä sanoa, että varmasti sieltä hammas poistetaan.

Peto sai piikin takapäähän, minä pidin etupäästä varmuuden vuoksi kiinni ja rapsuttelin. Vähäsen se kai nipisti, mutta pian asia unohtui. Aineen vaikuttaessa Peto ehti hetken aikaa tutkia tutkimishuonetta.

Mitenkähän tuonne pöydälle pääsisi, siellä on varmasti syötävää...
Muutaman minuutin Peto ehti nuuhkia ja käydä läpi huoneen jokaisen nurkan. Piti vahtia, että ei ota leluksi mitään lääkärin tarvikkeita x) Sitten aine alkoikin vaikuttaa, ja koira tuupertui pikkuhiljaa niille sijoilleen.




Peto jäi leikattavaksi, ja me lähdimme Mörkön kanssa kävelylle. Mörkölle teki ihan hyvää päästä uuteen ympäristöön pitkästä aikaa, ja oli siinä meillekin vaihtelua. On se aika tylsää oikeasti hihnalenkkeillä samoja maisemia aina vaan.. Mörköllä olikin nyt lupa nuuhkia ja tutkia, eikä pidetty yhtään kiirettä etenemisen kanssa. :)

Sittenpä menimme katsomaan, joko koira on herännyt. Lääkäri toi tokkuraisen Pedon meille. Pieneltä olikin leikattu kaksi hammasta. Toinen oli ylimääräinen rautahammas, ja toinen oikea rautahammas, mutta molemmat oli vinossa/väärässä kohdassa ja ahtaasti, joten parempi oli poistaa molemmat. Lääkärin mukaan toisen olisi toki voinut jättää paikoilleen ja toivoa, että suoristuisi ja siirtyisi oikealle paikalleen, mutta tulehdusriski olisi ollut suurempi (juureen olisi helposto voinut päästä moskaa kun hampaat oli ollut niin lähekkäin), ja sitten taas jos hammas ei asemoidu, olisi uusi leikkaus edessä. Olin tyytyväinen lääkärin päätökseen leikata molemmat pois. Mieluummin vain yksi leikkaus, ja sillä tavalla, että hoidetaan kerralla asiat hyvin. :)

Saatiin hampaista kuva sähköpostiin. Tämmöiseltä näytti:


Tuossa kuvassa huomaa hyvin, kun katsoo juuria molemmin puolin, että ylemmällä puolella juurilla on selkeät raot ja muutenkin juuret on suorat jne. Alemmalla puolella juuret on ahtaasti, kiinni toisissaan ja vinossakin. Nyt tuossa kohdassa on reikä :D

Kotimatkalla Pedolla tuli pisut ja kakat autoon, ja kuolakin sillä valui. Ei kyllä ollenkaan itkenyt. Mörkö taisi siinä kakkimishetkellä vähän sanoa, muuten sekin oli nätisti omalla puolellaan.

Kotona Peto oli edelleenkin hieman tokkurassa, sillä kesti joku tovi pihalla, kun se vain seistä törrötti paikoillaan ja ihmetteli. Sitten se totesi kai, että jospa kävisin pisulla kuitenkin, ja lähti ravaamaan talon taakse :D Siellä se kävi asioimassa ja sitten se itse meni terassin portaat ihan normaaliin tapaan ja halusi sisälle :)

Houkuttelin Pedon viltille makoilemaan, joku hetki siinä yhdessä köllöteltiin ja sitten pieni malttoi pötkötellä pari tuntia paikoillaan. :) Hyvissä ajoin ennen iltaruokaa kuitenkin virkkusi, ja alkoi ruokaa vaatimaan :D Pari eka vuorokautta ruuaksi sai hyvin pehmitettyjä nappuloita jogurtissa/piimässä. Sitten alkoi jo jyrsiä leluja ja vähän muutakin kokeili, niin aloin antamaan rustoluita ym. ja melko nopeasti siirryttiin ihan normaaliin ruokintaan. :) Missään vaiheessa ei ollut pienellä massu onneksi sekaisin.

Kipulääkettä oli kolmeksi vuorokaudeksi, yksi tabletti iltaisin. Toivon mukaan leikkauskohta ei tulehdu tai mitään, tähän mennessä ei olla vielä huomattu mitään kummallisempaa, ihan normaali koira ollut siitä lähtien kun tokkurastaan selveni :) Reipas pieni. :)



Itselleni on vielä epäselvää se, mistä yleensä nuo ylimääräiset hampaat johtuu. Onko se geeneissä, perinnöllistä, vai onko se yleensä vain sattumaa. Purentavika kuitenkin periytyy. Peto on silti ensimmäinen Karhukallion pentu, jolla on jotain poikkeavuutta purukalustossa. :)

Jonkulaisen paperin saan lääkäriltä Kennelliittoa varten, en tiedä millaisen, mutta pyysi käymään täyttämään tietoja. Yritänpä samalla kysyä, osaako lääkäri sanoa mitään enempää tuohon hammasasiaan. :)

-M

tiistai 13. marraskuuta 2012

Pedon hampaat


12.11 maanantaina, eli eilen, käytiin Pedon kanssa hammaslääkärissä. Minua on vaivannu sen hampaat ja varmasti ihan liikaaki, mutta mun mielestä on silti parempi käydä vaikka turhaan lääkärissä, niin ei ainaskaan tarvi miettiä itsekseen asioita.

Ensinnäki mietin että onko Pedon yläetuhampaat ihan normaalit, kun siellä näkyy yks pienempi hammas pikkusen muita taaempana. Ja siis tosi noloa nyt, mutta minä en oo koskaan laskenu koirien hampaita, enkä oo ajatellu montako etuhammasta niillä vaikkapa on.. Ja jos oisin laskenu Pedon etuhampaat, oisin sitten itsekin hoksannut että niitähän on yksi liikaa x) Eihän Peto ole kuin vasta minun toinen koira, ei sitä nyt vielä voi koiran anatomiaa ja purukalustoa ja muuta semmosta tietää!! Varsinki ku minä elän koirien kanssa vähän niinku silleen että tilanteet opettaa. O_O

No, siellä edessä on siis ylhäällä yksi ylimääräinen hammas. Se vois kokonsa puolesta olla maitohammas. On vaan niin rautahampaan näkönen ja jämy, että ell ei osannu katsomalla ja kokeilemalla sanoa varmaksi kumpi on. Voi olla ylimääränen rautahammaskin. Jokatapauksessa sen se lääkäri osasi sanoa, että ne kaikki ei sovinnolla mahdu kasvamaan.

Toinen mistä halusin tietää mielipiteen, oli kulmurit, ja tarkemmin alakulmahampaat. Tällä hetkellähän näyttää että ne kasvais suoraan ylös kohti ikeniä. Tiiän tietenki että kuono kasvaa ja leuat ja hampaat mutta ei sille voi mittää että mietityttää :D Voihan se vaivata omaa mieltä enempi siksi, että Mörkön kanssaki oli vähäsen hammashuolia. Mutta lääkärin mukaan kulmurit näyttää hyvältä ja niiden pitäis asettua ihan hyvin oikeille paikoilleen. :)

Lääkäri ehdotti kuitenkin etuhampaiden kuvaamista, jotta nähdään miten siellä menee juuret ja leikataanko vai ei. Itse nyt käsitin että kyllä sieltä joku hammas poistetaan. Huomenna, keskiviikkona, on kuvausaika. Siihen asti pitää malttaa jännittää x)

Tarkastuksen jälkeen odottelin että pääsen kassalle maksamaan. Siinä oli asiakas juuri, ja niillä kesti ja kesti. Kiva hammaslääkäri tuli siihen myös ihmettelemään, ja tovi kun siinä oltiin seisoskeltu ja kateltu ympärillemme, niin lääkäri yhtäkkiä ojensi tiskin takaa minulle laskun. Menin sen hakemaan ja aloin kaivamaan laukusta lompakkoa samalla kun katsoin että mitenhän kaamea summa tästä käynnistäkin tuli (kun se Mörkön tarkastus sillon kerran oli  reilu 100€ ja hommassa meni jotain vartti ja yksi teippitesti tehtiin.. x). Mikä iloinen ylläri, kun summana oli 0€ :D Tosin, ehtiipä ne laskuttaa sitten keskiviikkona oikein kunnolla! :O Mieluummin oisin sillon ottanu ton 0€ laskun.. :D

Mutta keskiviikkona sitten olemme viisaampia tän asian kanssa.

-M

maanantai 12. marraskuuta 2012

Lohinamit


En minä voinu olla kokeilematta kuinka sen lohen kanssa onnistuu tehä namit. Epäilyksenä oli lähinnä se koostumus, mureneeko leipomus ihan käsiin samantien. Vai pysyykö jokseenkin kasassa.

Maksanamithan ihan vähäsen murenee, mutta aika hyvin pysyy palaset kasassa, ja palastelukin onnistuu hyvin. Ei haise mitenkään järkyttävän pahalle, noh, ainakaan minun nenään :D Eikä tahmaa käsiä..

Jotenki nyt se kananmuna on minun päässä sellanen ihmeaine, että ajattelen sen sitovan ja pitävän kaiken kasassa.. siksipä lohiherkkuunkin tuli kananmunaa :D Aineksina 500gr raakaa jauhettua lohta (kennelrehulta), ja kaksi kananmunaa. Sekoitellaan. Levitetään pellille.


Uuni oli aluksi 200 asteessa, ja siellä paistos oli tuntemattoman ajan, koska unohdin katsoa kelloa, ja unohdin koko paistoksenkin hetkellisesti.. Mahdollisesti puolisen tuntia.. ei ollut ainakaan ollenkaan palanut eikä kuiva. Sitten laskin asteet 100 ja laitoin kiertoilman päälle ja systeemi oli uunissa ehkä 30-60minuuttia (koska en muistanu taaskaa kelloa ja sillee) . Taas kerran ajatuksena vähäsen kuivattaa nameja. Kuvittelin kenties, että kun lohilevy kuivaa, se pysyy paremmin kasassa? Eikä sotkisi/haisisi niin kovasti?

Sitten pilkkomisvaihe. Veitsellä vähäsen meinas mennä mössöksi koko homma. En ainakaan onnistunu millään pieniä paloja leikkaamaan. Leikkasin pitkiä suikuloita, jotka sitten revin käsin säilytysrasioihin. Osittain lohta oli kai niin ohuesti, että lohi oli todellakin kuivahtanut, hyvin ohueksi ja rapeaksi, ja sehän raksahteli miten sattui ja murustui ihan pieneksi. Mutta pehmeämmät ja tuhdimmat osat, suurin osa siis, pysyi odotuksia paremmin kasassa. Sanoisin ehkä, että koostumus menettelee. Ei mikään kauhea. :)

Mutta yllätys olikin se rasvaisuus! Kädethän oli ihan öljyiset kun vähäsenkin hipaisin tuota herkkua. Melkein katsomisesta jo sormet oli sotkussa :O Ei ollut juolahtanut tuo puoli ollenkaan mieleen. Kotona tuo öljyisyys ei niin edes haittaa, kädet kun voi pestä samantien palkkailun päätteeksi. Ulkona jossain kauempana sitten, ehkä hieman inhaa, hanskat kädessä sotkeentuu hanskat ulkopuolelta, tai jos ilman hanskoja palkkaa, lopuksi öljyiset kädet hanskoihin.. Tosin limaiset kädet on yleensä aina :D Mutta hanskat voi alkaa ehkä tuoksumaan? Sen näkee sitten aikanaan :D

Koirille nyt muutama kerta testattuna. Toimii aika hienosti. Mörköllekin kelpaa, vaikka en taas tiiä kelpaisko välttis ihan kaikissa tilanteissa. Pedollekin kelpaa. On ollut ainakin hyvin innoissaan sisällä ja omalla pihalla. Muualla ei vielä ole testattu, voittaako herkun himo ympäristön häiriöt.. :)

Lohinameilla ollaan reenailtu Pedon kanssa sunnuntaina ja tänään maanantaina mm. maahanmenoa, paikallaanoloa, ja uutena turhuutena ja yhteisenä kivana, kieriminen. Viimeisen on parilla treenisessiolla alkanut hoksaamaan, ei toki vielä osaa, mutta melko nopeasti tajuaa namilla ohjattuna lähteä kierimään jo. :) Saa nähdä kuinka kauan kestää että saisin sen käskystä tekemään, itse seisoen eikä kyykistyneenä viereen :)

Mörkön kanssa tänään ulkona maahanmenoa, juuei. No sitten kymmenennellä kokeilukerralla se meni hiiiiitaaaaasti venyyyteeellleeen maahan, ku olin aikani pitäny kättä maassa kyykistellen typerästi. Ilmeisesti nurmikko on ällön märkä. Sisällä on tehnyt maahanmenon tosi hienosti nykyään. Ihana Mörkö. :)

-M

Lauantain kimppareenit


Viime lauantaina meillä oli taas tutun porukan kanssa häiriöreenit. Pitkästä aikaa mekin päästiin Pedon kanssa mukaan metsään reenailemaan. Mukana reeneissä oli Veela, Vanni ja Kieppi.

Oltiin jo aiemmin suunniteltu, että reenaillaan sellaista irtipitämistä ja kiinniottamista. Luoksetuloa haastavissa olosuhteissa. Koirakoiden ohittamista. Semmosta.

Alkupalaverin jälkeen saatiin reenit käyntiin, katsottiin reitti yhdessä, ettei kukaan pääse eksymään metsään omille teilleen :D Kaksi lähti toiseen suuntaan, kaksi lähti vastakkaiseen suuntaan kiertämään. Me lähdettiin Veelan perään, jätettiin alkuun sellainen välimatka, että edessä olevat pääsi pois näkyvistä. :)

Aloitin päästämällä Pedon irti. Se oli heti menossa mukana, tai siis että jee saa juosta vapaana. Pysyi kuitenkin melko lähellä. Lähti välillä etäämmäs edelle polkua pitkin, mutta kääntyi aina todella hienosti takaisin käskystä.

Kaksi ensimmäistä ohitusta mentiin niin, että otin Pedon kiinni, kun näin vastaantulijat. Vähän meinasi ohitettavat kaverit kiinnostaa, mutta uskoi hienosti, kun käskin mennä ohi. Ei pomppinut kovastikaan minun edestä tai takaa, pysyi hienosti siinä omalla puolellaan.

Seuraavat kaksi ohitusta menin ohitse ilman hihnaa, lelun avulla. Pidin lelun näkösällä ja ohituksen jälkeen sitten palkkasin leikillä. Toimi todella hienosti. Petoa ei myöskään yhtenäkään kertana ohituksen jälkeen tehnyt mieli lähteä ohitetun luokse. Suunta oli aina reippaasti eteenpäin. Olin ihan mielettömän ylpeä, en voinut uskoa, että pikkumusta on mai friend ja osaa nuin hienosti luoksetulon ja mamma on koirakamujaki parempi kamu. :D

Tähän ois ollu hyvä lopettaa, eikö niin!!!????

Päätettiin ottaa silti vielä yksi metsäohituskierros. Minä olin tosi luottavaisin mielin, vaikka edelleenkin tarkkailin ihan koko ajan mitä oma touhuaa ja seurailin milloin edessäpäin alkaisi näkyä koirakko. Peto juoksi edellä. No sieltähän sitten tuli koirakko näkyviin, Kieppi oli päättänyt myös ottaa emäntäänsä etumatkaa ja viiletti vauhdikkaasti eteenpäin. Peto huomasi Kiepin. Minä kutsuin iloisesti Petoa luokse, kuten aiemmillakin kerroilla. Peto kääntyi katsomaan minua. Ja kääntyi kohti Kieppiä. Ja sinne se läksi! :D Minä yritin vielä hyvällä, ei mitään reagointia. Sitten karjuin jo niin vietävästi että metsä raikas.. Turhaa :D Olis kai pitäny sitte osata olla hiljaa. Mutta ajattelin kokeilla, että jos se uskois ku karjasen, ku on se pysähtyny vauhdista niin monesti jos oon ärähtäny.. Tällä kertaa Peto oli niin kaverin lumoissa, että ei auttanu mikään.

Siellä ne koirat sitten veti rallia aikansa. Kieppi jo meinasi palata emäntänsä luokse, Petokin kävi siellä iloisesti hyppimässä vasten. Minua se ei kuullu. Huusin että tönäse Peto pois :D No sitten, en tiiä kumpi lähti ekana taas, mutta niin ne onneksi juoksi minun lähelle temuamaan. Ei Peto siitäkään käskystä luokse tullut, mutta olipahan pentele niin lähellä, että pari askelta ja nappasin niskavilloista kiukkusesti kiinni. :D Olin vissiin niin tuikean näkösenä, että Kieppi piti ihan parempana lopettaa myös ja palasi oikein nätisti omistajansa luokse. :D

Tämän katastrofisen kaamean kauhean tilanteen jälkeen Pedolla oli korvat ihan kadoksissa koko loppuajan. Meillä tuli vielä Kiepin ohitus hetken kuluttua, hihnassa toki. Sen jälkeen kokeilin lyhyen ajan pitää irti. Sitten kuulin taas koirakon ääntä ja otin Pedon samantien kiinni, ettei se vaan enää pääse lähtemään omin lupinensa. Onneksi otin kiinni, koska just sillä hetkellä takaa tulikin niin iloisena Veela meitä tervehtimään :D Ehtihän ne päästä nenät vastakkain ennenku minä ennätin saada Pedon pannasta kauemmas ja samalla tavalla Veelankin. Veela tieten ajatteli että minä haluanki sitte leikkiä kö niskasta rapsuttelen ja haukun mukana :O Siinä se piiritti meitä ku minä yritin jatkaa matkaa. Pariin kertaan yritin oikein äkäsesti astua kohti Veelaa ja samalla ärähdin ja huusin mitä lieneekin, ei, hus, pois, meeppä siitä :D Tiiä vaikka oisin kironnu :D Peto oli varmaan vähän hämillään ja ei se kauheena siinä leikkiin ryhtynyt ja hienosti aina jatkoi matkaa kun lähdin kävelemään eteenpäin.

Koska ei ne aivot minulla toimi tositilanteissa, niin tästä sitten toisilta vinkiksi itselleni, jos lähellä on puu, tolppa tai mikä vaan, niin oma koira siihen kiinni ja sitten sen vieraan koiran karkottaminen vois olla helpompaa. Peto taas on niin tollo että vaikka sille sanois vieras ihminen hus tai tönäsiskin kauemmas, se vain palaa takaisin ja pomppii ja kärkkyy herkkuja jne. -_- Ei toki halua sille mitään traumoja, hyvä että on sosiaalinen, mutta vieraiden ihmisten luokse ei tarvis mennä hääräileen eikä varsinkaan jäädä niiden luokse omistajan kiellosta/kutsusta huolimatta. Joten joku saa joskus sen kyllä karkottaa oikein kunnolla pois, sillä lailla että tajuaa, ettei jokasen luo sovi mennä, ainakaan ilman lupaa.

Lopuksi oli leikkejä, ja siinä sitten välillä yritin hakea kontaktia, kutsuin luokse, ja pikkasen nihkeää meinas olla. Mun muru ;( Kyllä se pariin kertaan tuli ihan ok ja pääsin sitten palkkaamaan, mutta tuli siitä aika kuuro. Nyt sitten ihan jännittää että mitenhän sen kanssa sujuu seuraavat reenit. Mulla jäi niin inhottava fiilis tuosta epäonnistumisesta, että ihan pakko tuollasia harjotuksia tehdä uusiksi, ja niin että saadaan nyt hyviä ja onnistuneita tilanteita.

Kieppi ja Peto suunnittelee hyökkäystä...

Peto ja Vanni

Vanni ja järkyttynyt Veela, koska vahingossa ärähdin sille ;(

Vanni ja Peto

Vanni parka!! Räsynukke :D

Porot vastaan Vanni


Ei tästä ryhmärämästä saa millään edustavaa yhteiskuvaa :D
Lopussa vielä, itseni ehdottamana, otettiin sellaiset paikallaanolot toistemme läheisyydessä. Ihan jopa rivissä oli tarkoitus yrittää. Peto ei hakenut kontaktia ollenkaan, tai haki se, mutta vierustovereihin. Lopuksi meidän piti mennä ainakin viiden metrin päähän, ennenkuin löytyi katsekontakti. Ja jos yhtään senttiäkään liikuin muita kohti, Peto oli jo syöksymässä sinne. -_- Plääh -_-

Kotona oon koittanut tehdä tosi helppoja varmoja luoksetuloja ja palkita oikein ruhtinaallisesti. Jospa tämä olis vaan joku (lyhyt) vaihe, semmonen viiden kuukauden kunniaksi olen korvaton Peto (hetken aikaa).

-M