torstai 8. marraskuuta 2012

Mörköllekin maistuu


Mörköstä on tullu tätä nykyä tosiaanki aika nirso. Esim. juusto ei kelpaa lainkaan, kyllä se voi tulla kärkkymään, ottaa ehkä suuhunkin jos oikein tarjoaa, sitten sylkäisee pois. Ei se tykkää raejuustostakaan.

Kiihtyneenä ei toki mikään nami kelpaa.. Kuivatut kanalastut kelpaa yleensä tosi hyvin. Mutta oonpahan nyt todistanu, että ei nekään ihan aina kelpaa!? :O Nimittäin käytiin metsäilemässä eräänä synkkänä, pimeänä ja pelottavana iltana. Mörkö oli samantien jotenkin Outo... Hyi, se oli jotenki oikeastikin melko pelottavaa. Käyttäytyi ihan eri tavalla meidän mielestä. Joku haju sillä kai oli. Ja lähti omille teilleen. Mutta tuli se kerran jopa luokse, sillä lailla hiljakseen, kun kutsuin. Palkkasin sitä herkullisella kanalastulla, Mörkö otti sen mutta tiputti suustaan samantien!!?? :O Olin ihan järkyttynyt! No meidän musta pieni porsaamme oli toki kärkkymässä ja huolehti ettei kallisarvoinen herkku jää lojumaan pitkäksi aikaa.. :D

Ostetaan harvoin mitään sellasta lihanpalaa (siis ihmisille), jossa olis luuta ja läskiä mukana. Mutta eräs päivä semmonenki tuli ostettua, ja siinä oli paksu läskireuna, jonka leikkasinki koirille. Palastelin sen semmosiksi suupaloiksi, laitoin pakkaseen kun ensin olin pienen osan testannut koirille. Kelpasi. No Peto ei edes maistellut, kunhan vetäisi suoraan nassuun. Mörkö maiskutteli ja pureskeli ja nautti herkustaan. Oli ihan innoissaan. Tölläsi niin intensiivisesti silmiin ja seurasi vierellä tarkkana ku porkkana. :D Pitkästä aikaa sille kelpasi aktivointilelukin, kun laitoin sinne muutaman läskipalan täytteeksi. :D Pihalle se jäi tyytyväisenä lelun kera. Ja viihtyi pitkään, kun ne palat oliki vähä liian isoja ja niitä ei millään saa sieltä leluista pois :D Välillä ollaan vähän avustettu ettei jäis liian pitkäksi aikaa muhimaan (tarkoittaa meillä viikkoja). Onneksi säilyy viileämmällä säällä/pakkasella pidempään x)

mmmmhhhhh herkkua
 Kuun vaihteen kunniaksi innostuinpahan taas leipomishommiin. Paistoin koirille maksaherkkuja. Niistähän Mörkö viimeksikin tykkäsi kovasti, ja ne kelpasi siellä syksyn mätsäreissäkin kaikesta häiriöstä huolimatta.


Tällä kertaa aineksina oli 500gr jauhettua maksaa ja 2 kanamunaa. Sekoitetaan. Levitellään pellille. Määrä oli ehkä sillä lailla parempi, kun levystä tuli melko ohkainen ja ehkä tiiviimpi. Ei siihen tarvi mitään jauhoja sekotella. Nämä pysyi omasta mielestäni paremmin kasassakin kuin aiempi kokeilu ..ja nyt ne vanhat päivitykset on sitten sen ääliömäisen kuvat.fi takia ihan typerästi mennyt, kuvien kohdalla on tyhjät laatikot ja sitäki typerämmät kuvatekstit, vaikka eipä itse päivityskää mikkään fiksuin oo sisällöltään :D.. Mutta tympäsipä taas tuo kuva-asia.

Uunissa ekaksi . 40min ja muistaakseni 175 astetta, ehkä.. Sitten leikkasin namit. Sen jälkeen laitoin kiertoilman päälle ja 100 asteeseen ja ehkä n. 40minsaa ja sitten vielä 50 asteeseen 40 minsaa. Ihan outo kokeilu, minua pelotti että ne namit palaa :D Mutta tarkoitin kokeilla tehdä niistä kuivempia. Pysyi ne pehmeinä kylläkin, joten homma ei tainnu onnistua :D

Mutta nämä kelpaa aika hyvin Mörkölle. Varmaankaan kovin kiihtyneenä, esim. vaikea koirakon ohitus, Mörkö ei välittäisi näistäkään nameista lainkaan. Mutta esim siellä kimppareeneissä, vaikka Mörköä kiinnosti kaikki muut koirakot, niin kelpasi myös namit ja keskittyi tekemään niiden eteen jotain. :)

Mietin lohinameja, mutta niissä mietityttää haju.. haiseeko ne ihan kaamean paljon, ja haiseeko kädet ja haiseeko taskut.. Vaikka minä pidän nuita kosteita nameja aina sellasessa pienessä pussissa enkä pelkästään taskussa (vaikka niitä monesti sieltä tursuilee sitte taskunpohjalle ja ois varmaan ihan sama laittaa suoraan taskuun).

-M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti