Lauantain kimppareenit

Viime lauantaina meillä oli taas tutun porukan kanssa häiriöreenit. Pitkästä aikaa mekin päästiin Pedon kanssa mukaan metsään reenailemaan. Mukana reeneissä oli Veela, Vanni ja Kieppi.

Oltiin jo aiemmin suunniteltu, että reenaillaan sellaista irtipitämistä ja kiinniottamista. Luoksetuloa haastavissa olosuhteissa. Koirakoiden ohittamista. Semmosta.

Alkupalaverin jälkeen saatiin reenit käyntiin, katsottiin reitti yhdessä, ettei kukaan pääse eksymään metsään omille teilleen :D Kaksi lähti toiseen suuntaan, kaksi lähti vastakkaiseen suuntaan kiertämään. Me lähdettiin Veelan perään, jätettiin alkuun sellainen välimatka, että edessä olevat pääsi pois näkyvistä. :)

Aloitin päästämällä Pedon irti. Se oli heti menossa mukana, tai siis että jee saa juosta vapaana. Pysyi kuitenkin melko lähellä. Lähti välillä etäämmäs edelle polkua pitkin, mutta kääntyi aina todella hienosti takaisin käskystä.

Kaksi ensimmäistä ohitusta mentiin niin, että otin Pedon kiinni, kun näin vastaantulijat. Vähän meinasi ohitettavat kaverit kiinnostaa, mutta uskoi hienosti, kun käskin mennä ohi. Ei pomppinut kovastikaan minun edestä tai takaa, pysyi hienosti siinä omalla puolellaan.

Seuraavat kaksi ohitusta menin ohitse ilman hihnaa, lelun avulla. Pidin lelun näkösällä ja ohituksen jälkeen sitten palkkasin leikillä. Toimi todella hienosti. Petoa ei myöskään yhtenäkään kertana ohituksen jälkeen tehnyt mieli lähteä ohitetun luokse. Suunta oli aina reippaasti eteenpäin. Olin ihan mielettömän ylpeä, en voinut uskoa, että pikkumusta on mai friend ja osaa nuin hienosti luoksetulon ja mamma on koirakamujaki parempi kamu. :D

Tähän ois ollu hyvä lopettaa, eikö niin!!!????

Päätettiin ottaa silti vielä yksi metsäohituskierros. Minä olin tosi luottavaisin mielin, vaikka edelleenkin tarkkailin ihan koko ajan mitä oma touhuaa ja seurailin milloin edessäpäin alkaisi näkyä koirakko. Peto juoksi edellä. No sieltähän sitten tuli koirakko näkyviin, Kieppi oli päättänyt myös ottaa emäntäänsä etumatkaa ja viiletti vauhdikkaasti eteenpäin. Peto huomasi Kiepin. Minä kutsuin iloisesti Petoa luokse, kuten aiemmillakin kerroilla. Peto kääntyi katsomaan minua. Ja kääntyi kohti Kieppiä. Ja sinne se läksi! :D Minä yritin vielä hyvällä, ei mitään reagointia. Sitten karjuin jo niin vietävästi että metsä raikas.. Turhaa :D Olis kai pitäny sitte osata olla hiljaa. Mutta ajattelin kokeilla, että jos se uskois ku karjasen, ku on se pysähtyny vauhdista niin monesti jos oon ärähtäny.. Tällä kertaa Peto oli niin kaverin lumoissa, että ei auttanu mikään.

Siellä ne koirat sitten veti rallia aikansa. Kieppi jo meinasi palata emäntänsä luokse, Petokin kävi siellä iloisesti hyppimässä vasten. Minua se ei kuullu. Huusin että tönäse Peto pois :D No sitten, en tiiä kumpi lähti ekana taas, mutta niin ne onneksi juoksi minun lähelle temuamaan. Ei Peto siitäkään käskystä luokse tullut, mutta olipahan pentele niin lähellä, että pari askelta ja nappasin niskavilloista kiukkusesti kiinni. :D Olin vissiin niin tuikean näkösenä, että Kieppi piti ihan parempana lopettaa myös ja palasi oikein nätisti omistajansa luokse. :D

Tämän katastrofisen kaamean kauhean tilanteen jälkeen Pedolla oli korvat ihan kadoksissa koko loppuajan. Meillä tuli vielä Kiepin ohitus hetken kuluttua, hihnassa toki. Sen jälkeen kokeilin lyhyen ajan pitää irti. Sitten kuulin taas koirakon ääntä ja otin Pedon samantien kiinni, ettei se vaan enää pääse lähtemään omin lupinensa. Onneksi otin kiinni, koska just sillä hetkellä takaa tulikin niin iloisena Veela meitä tervehtimään :D Ehtihän ne päästä nenät vastakkain ennenku minä ennätin saada Pedon pannasta kauemmas ja samalla tavalla Veelankin. Veela tieten ajatteli että minä haluanki sitte leikkiä kö niskasta rapsuttelen ja haukun mukana :O Siinä se piiritti meitä ku minä yritin jatkaa matkaa. Pariin kertaan yritin oikein äkäsesti astua kohti Veelaa ja samalla ärähdin ja huusin mitä lieneekin, ei, hus, pois, meeppä siitä :D Tiiä vaikka oisin kironnu :D Peto oli varmaan vähän hämillään ja ei se kauheena siinä leikkiin ryhtynyt ja hienosti aina jatkoi matkaa kun lähdin kävelemään eteenpäin.

Koska ei ne aivot minulla toimi tositilanteissa, niin tästä sitten toisilta vinkiksi itselleni, jos lähellä on puu, tolppa tai mikä vaan, niin oma koira siihen kiinni ja sitten sen vieraan koiran karkottaminen vois olla helpompaa. Peto taas on niin tollo että vaikka sille sanois vieras ihminen hus tai tönäsiskin kauemmas, se vain palaa takaisin ja pomppii ja kärkkyy herkkuja jne. -_- Ei toki halua sille mitään traumoja, hyvä että on sosiaalinen, mutta vieraiden ihmisten luokse ei tarvis mennä hääräileen eikä varsinkaan jäädä niiden luokse omistajan kiellosta/kutsusta huolimatta. Joten joku saa joskus sen kyllä karkottaa oikein kunnolla pois, sillä lailla että tajuaa, ettei jokasen luo sovi mennä, ainakaan ilman lupaa.

Lopuksi oli leikkejä, ja siinä sitten välillä yritin hakea kontaktia, kutsuin luokse, ja pikkasen nihkeää meinas olla. Mun muru ;( Kyllä se pariin kertaan tuli ihan ok ja pääsin sitten palkkaamaan, mutta tuli siitä aika kuuro. Nyt sitten ihan jännittää että mitenhän sen kanssa sujuu seuraavat reenit. Mulla jäi niin inhottava fiilis tuosta epäonnistumisesta, että ihan pakko tuollasia harjotuksia tehdä uusiksi, ja niin että saadaan nyt hyviä ja onnistuneita tilanteita.

Kieppi ja Peto suunnittelee hyökkäystä...

Peto ja Vanni

Vanni ja järkyttynyt Veela, koska vahingossa ärähdin sille ;(

Vanni ja Peto

Vanni parka!! Räsynukke :D

Porot vastaan Vanni

Ei tästä ryhmärämästä saa millään edustavaa yhteiskuvaa :D

Lopussa vielä, itseni ehdottamana, otettiin sellaiset paikallaanolot toistemme läheisyydessä. Ihan jopa rivissä oli tarkoitus yrittää. Peto ei hakenut kontaktia ollenkaan, tai haki se, mutta vierustovereihin. Lopuksi meidän piti mennä ainakin viiden metrin päähän, ennenkuin löytyi katsekontakti. Ja jos yhtään senttiäkään liikuin muita kohti, Peto oli jo syöksymässä sinne. -_- Plääh -_-

Kotona oon koittanut tehdä tosi helppoja varmoja luoksetuloja ja palkita oikein ruhtinaallisesti. Jospa tämä olis vaan joku (lyhyt) vaihe, semmonen viiden kuukauden kunniaksi olen korvaton Peto (hetken aikaa).

-M