Parkkisreenit 9.1.

5.1. vuoden ekalta metsälenkiltä muutama kuva..

Jos koittais vaikkapa tälleen uuden vuoden kunniaksi koittaa taas pitää jonkinmoista reenipäiväkirjaa. Reenit vaan on ollu viimeset pari kuukautta aika harvassa, siis semmoset kimppareenit. Ja vaikka niitä reenejä ois ollu, niin me ei olla päästy paikalle. Ja myös Mörkön vetoreenit on ollu aikamoista diipadaapailua monesta eri syystä.

Eilen oli pitkästä aikaa parkkisreenit, ja mekin menossa mukana. Otin molemmat Tollot mukaan. Aattelin että on ihan tarpeen kummalleki, Mörkölläki on semmosta kuunteluongelmaa ollu varsinki viimesen puoli vuotta :D Niin jos saatais vähän meidän välistä suhdetta paremmaksi kun taas vähän nakitellaan ja temputellaan JA häiriössä keskittyminen parantuis :P

Oltiin ennen muita paikalla, ja käytin molemmat yhtäaikaa pisulla. Pitkästä aikaa, molemmat hihnassa. Kävelimme ehkä 20 metriä ;D Hermostun niin helposti, että mieluummin käytänki koirat edelleenki erikseen hihnalenkillä. Jaksaa olla kärsivällisempi, kun on vaan yks koira sinkoilemassa hihnan nokassa :P Mutta jos pienillä matkoilla alkais sitä yhessä hihnassa kävelyäki harjotella... kymmenen metriä on ihan hyvä matka :D

Mörkö oli parkkiksella ihan täpinöissään ennenku reenikavereita oli edes paikalla. Ja siitä se riemu vasta repes kun ensimmäinen häiriö saapui -_- Aattelin että Mörkö voi odotella vuoroaan vetokoukussa kiinni. Peto oli ensin vuorossa, koska oli aluksi rauhallisemmin ja keskittyi paremmin. Alkoi kuitenkin heti haukkua ja ärrätä kun tuo häiriökaveri saapui. Hetken kuluttua päätin siirtää Mörkön auton konttiin oottamaan, ja siellä se olikin vähän hiljaisempi ja Petokin rauhottui paremmin.

Harjoiteltiin seisomista (nyt aloitin sen näyttelyä ajatellen..), katsekontaktia (sitä aina joka kerta, kun se keskittyminen vielä niin harhailee helposti), vähän maahanmenoa muistuteltiin mieleen (ei me opeteltukkaan mittään joululomalla). Peto sai olla myös välillä auton koukussa kiinni ja menin kauemmas seisomaan. Piippaili ja oli levoton. Odotin aina että on rauhallinen, yritin malttaa odottaa ihan kunnolla, jotta en mene palkitsemaan siitä kärsimättömästä tilasta. Piti olla hiljaa eikä hyöriä. Siinä kesti kauan, ja just kun kuvittelin että nyt se on hiljaa ja melkein lähdin palkkaamaan, kuuluikin malttamaton haukahdus. :D

Yhden kerran vaihdoin koirat niin, että laitoin Pedon auton konttiin odottamaan ja otin Mörkön. Laitoin Mörkön saman tien auton koukkuun kiinni, koska oikeasti, tiesin, että se ei kuule mittään ja riuhtoo vaan. Se oli niin kaamean levoton kun olis ollu ihania tyttökavereita lähellä :( Oikeasti, en oo nähny Mörköä ikinä semmosena, siis se ihan kunnolla koitti riuhtoa itteään irti -_- Ei se murissu, se ei ollu semmosta aggressiivista ollenkaan. Se vinku ja kitisi ja mölisi ja pyöri ittensä solmuun hihnaan ja tempoili kauheena.

Reenikavereina oli tällä kertaa Nelli ja Kieppi. Kiepillä on ollu ihan vasta ekat juoksut, mutta niiden pitäs olla jo ihan loppuneet useampi viikko sitten. Mutta haistaako se koira sitten sen juoksun vielä jälkeenpäinkin vahvempana tuoksuna? En oikein muuten tajua miten se oli niin paiskeissaan ja inenä... :D Vaikka onhan siitä taukoa kun Mörkön kanssa tämmösissä reeneissä säännöllisesti on kuljettu, kohta viimeisestä tokokurssistaki on kulunu vuosi. Sen jälkeen ehkä parissa kimppareenissä Mörkö ollut. Joten se on sitten joko ihan vaan sitä että on niin saakelin jännää tuo tilanne ja muut koirat, taikka sitten se vielä haisto sitä juoksua... Tiedän, joskus (aina) ylianalysoin ;)

Mörkön kanssa reenit meni siis jotensakki siihen tyyliin, että ekana oottelin vaan vähän matkan päässä että se rauhottu. Siinä se riehu aikansa mun selän takana ittekseen. Petoki alkoi haukkua autosta. Sitten Mörkö rauhottu niin, että se jo istui hiljaa ja kun käännyin, odotti paikoillaan ja katsoi minuun. Sen jälkeen annoin Mörkön edelleenkin olla koukussa kiinni, ja odotin vaan että se otti aina uudelleen katsekontaktin, naksuttelin ja palkkasin. Vähän väliä se vilkuili kavereita. Sitten ku alko näyttää että kyllä se jo vähän on kuulolla, otin remmin ja lähdimme kävelemään poispäin tyttöistä. Hyvin Mörkö lähti poispäinkin, ei siinä mittään, kauheella kiireellä meni eteenpäin vaan. Opeteltiin sitä hihnakäytöstä :D Parikymmentä metriä :D

Kokeilin miten pakittaminen onnistuis, kun takapihalla Mörkö on tehny sitä nii hienosti. Ei se onnistunu nyt yhtään, siis peruutti joo mutta samantien alkoi mennä sivuttain ja sitten jo kääntyki ympäri :D No se meni silleen. Sitten otettiin parit perusasennot jotka Iso Apina muisti tosi hyvin. :) Seuraamista imuttelulla, hyvin pysy kädessä kiinni ja vierellä. Semmosta tuliperseessä menemistä se oli kyllä, ja innostunu saiski olla, kun vaan ei joka vaiheessa ois syöksymässä niitä kavereita kohti tai omiin juttuihinsa, kun joku harjotus lopetetaan x) Oppis taas sen, että vaikka lopetetaan joku harjotus, niin sitten aletaan tehdä toista juttua, eikä lähetä vaan omille teilleen :P

Sitten vaihdoin koirat takas, Mörkö konttiin ja Peto kentälle. Taas ooteltiin ekaksi että rauhassa ollaan ja kontaktissa. Sen jälkeen mentiin lähemmäs kavereita. Jutskailtiin ja Peto sai malttaa mielensä ja olla hihnassa nätisti siinä lähellä. Huomasin useaan kertaan, kun vilkaisin Petoon, että tuijotti minua ja odotti nätisti :) Huomasin toki että katsoi se muuallekin :D Nelli lähti pois, ja sitten otimme Kiepin kanssa pientä ohittelureeniä. Mentiin ohitse varmasti kymmenen kertaa ellei enemmänkin. Eka puoli olis tehnyt joka kerta mieli mennä Kiepin luokse, yritti minun ohi edestä ja takaa. Ei mitään sekopääriekkua tosin. Loppupuolikas meniki jo koko ajan vaan paremmin, ja lopuksi riitti kun sanoin "ohi" (opeteltu käskyä vetoa ajatellen), ja ohi mentiin nätisti pysyen omalla reunallaan, hienosti hihnassa. :)

Lopuksi vielä vaihettiin kuulumisia ja samalla pientä temputtelua. Muisteltiin sitä pyörimistä, meni niin ketterästi :D Maahanmenoakin vielä pari kertaa. Tanssimista eniten. Siinä taas ekat kerrat yritti etutassuilla tarrata minun kädestä kiinni. Lopuksi onnistui jo aika hienosti, jätti etujalatkin semmoseen orava-asentoon x)

Ihan uusi juttu, jota kokeilin tuossa lopussa temppujen ohella, oli perusasento. Sitä joskus syksyllä yritin, eikä siitä tullu yhtään mittään, joten se on jääny. Nyt Peto oli selvästi paljon valmiimpi siihen hommaan. Pari ensimmäistä kertaa meni hetken aikaa ennenkuin tajusi laittaa pyllyn alas. Sen jälkeen joka kerta meni paremmin, käsiohjasin. Liitin lopuksi jo käskysanaakin, vaikka se asento nyt ei vielä ihan oikea ollutkaan. Ihan sama, nyt en jaksa nipottaa jos tokoa tehdään :D (jos innostun taas tokosta, todennäkösesti alan nipottaan x)

Kauhea reeniromaani taas, vaikka oikeasti ei reenattu mittään. Mutta se kaikki muu, peruskäytös, oli niin retuperällä, että siitä riitti asiaa ja toivon mukaan jossain vaiheessa kirjotanki, että molemmat Apinat käyttäyty eri hienosti ja ehittiin keskittyä kaikenmoisiin temppujen reenauksiin :P

Ens viikolla uudelleen!

-M