Mitä teimme viikonloppuna, koska tiedän että kaikkia kiinnostaa!

Oon alkanut tämän vuoden puolella, tai oikeestaan kun kovat pakkaset alkoi loppumaan, tokoilemaan tavallisilla hihnalenkeillä. Se on vähän sillä lailla jääny talvella, laiskottanu ja on kylmä ja käydään vaan reippaasti reippailemassa.

"Hmmmmmhh.... Mitähän tekisin Tiikerille..."

 Nyt sitten oon alkanut ottamaan mukaan herkkuja ja pysähdytään välillä ottamaan perusasentoa yms. Tehdään niitä monesti myös ohitustilanteissakin, vaikka ne on olleet lähinnä ihmisten ohittamisia, kun ollaan otettu muutamia käskyjä. Oon aatellut siinä itse niin, että saadaan häiriön alla harjotella.

"Taas tuoki kyttää mun tekemisiä..."

Ollaan tsempattu ns. kotitokoiluissa, eli päätin että koitetaan kulkea vähän eri paikoissa harjottelemassa. Tuleehan siinä Mörköllekin vaihtelua maisemiin, kun yleensä on aina ne samat hihnalenkkiympäristöt ja samoin samat lähipellot ja -metsät. Minusta siis lähiympäristö on sitä, kun voidaan kotipihasta lähteä kävellen.. :D Heti jos tarvitsee autolla huristella jonkunlaisen matkankin päähän, se on jo kauempana ;D

Viime perjantaina käytiin meidän lähikoirapuistossa tokoilemassa tunnin verran. Siellä ollaan koiratreffailtu muutamat harvat kerrat, ja ollaan siellä myös käyty sitten ihan itsekseenkin pyörähtämässä. Siellä ei sitten olla koskaan vaadittu ihmeempiä, ehkä yksin ollessa nakattu palloa ja vähän luoksetuloa.. Eli Mörkö on oppinut että siinä ympäristössä se voi keskittyä touhuamaan ihan omiaan taikka saa leikkiä kaverin kanssa.

Ravistellaan vähä, rakkaudesta.

 Otin kaikki tokokamppeet mukaan (ne mitä tällä hetkellä tarvitaan harjotuksiin :D), ja paaaljon lihapullaa.. Tavoitteena minulla oli oikeastaan ainoastaan saada koira keskittymään minuun. Arvasin että pelkästään se on alussa työlästä ja haastavaa.. x) Otin avuksi naksuttimen, ja ensin aloitettiin hihnassa aivan paikallaan harjoittelemaan. Näin Mörkö ei päässyt heti livahtamaan muihin maisemiin, ja sain vahvistettua tiheällä tahdilla katsekontaktia. Kun Mörkö hoksasi että ehkä nyt lihapullat voittaa nämä kaikki puiston pissahajuset, alkoi kontaktin haun välit tihentyä jne.

Seuraavaksi vapautin Mörkön ja aloin liikkumaan puistossa vaihdellen suuntaa usein. Mörköllä meni taas jonkun aikaa, kun innoissaan juoksi nuuhkimassa hajuja eikä paljoa minua huomioinut. Silti Mörkö yleensä seurailee, mihin suuntaan olen menossa, eli tulee perässä tai menee jossain edessä, ja kun vaihdan suuntaa, seuraa omaan tahtiinsa perässä. Aloin vaihtamaan suuntaa myös aina kun Mörkö juoksi minusta ohi, yritin tehdä äkkikäännöksen juuri ennen kuin Mörkö on kohdalla, jotta se näkee että käännyn ja mahdollisesti hämmentyisi ja alkaisi kiinnittämään enemmän huomiota että mihinkä me ollaankaan nyt menossa.. Enkä muuten tiedä toiminko kaikissa näissä harjotustilanteissa oikein.. :D

Sitten aloitetaan hellä "kirputus"..

 Tällä kääntymisellä oli kuitenkin ihan toivottu vaikutus, Mörkö alkoikin seurailemaan minua tarkemmin, tuli iloisesti vierelle pomppimaan ja tuijottamaan minua sellainen "Mikä sua nyt vaivaa ko säntäilet eestakas??!!" ilme naamallaan. NAKS ja lihapullat lenteli joka kerta, kun Mörkö haki katsekontaktia vapaaehtoisesti. Lopuksi tässä kävi niin, että Mörkö seurasi koko ajan mitä tehdään seuraavaksi :) Olin siis onnistunut tekemään itsestäni (eli siis lihapullista) mielenkiintoisemman ja hauskemman, kuin nuo tärkeät keltaiset lemuavat lumimaalaukset.

Nämä jututhan tein sillä lailla, että en missään vaiheessa millään komennolla tai äänellä herättänyt Mörkön huomiota. Eli tällanenki systeemi voi toimia! Ollaanhan tätä tehty pentusesta asti toki esim. metsässä ja omalla pihallakin, vaihdettu suuntaa ja äkkiä hypätty vaikkapa piiloon :D No, pitkä talvi ollut välissä :P

Tiikeri on ollut komerossa piilossa siinä asti, kun Mörkö teki sille tuon kainalon reiän.... :D

 Sitten kun minulla oli tällainen iloinen seurakoira seuraamassa jokaista liikettäni naurusuin, alotettiin ihan yksinkertaisesti istumisesta muutamalla toistolla. Sitten muutama perusasento, sitten vähän vauhdikkaita maahanmenoja, perusasentoa, ehkä vähän seuraamista, kosketusalustaa, perusasentoa, jes kuppia ja yhtä kapulareeniä josta koitan kertoa tokoreenipäiväkirjapäivityksessä (sanahirviö :D).

Tunnin tokoilut sujui ihan älyttömän hienosti, Mörkö jaksoi keskittyä siihen asti että lihapullat loppui!! Koirapuisto on autotien varrella, jonka toisella puolella menee kävelytie, ja siitä meni pariin kertaan koirakin ohitse, ja vähäsen koiraa piti hetki vilkaista, mutta sitten jo taas kyseltiin että mitä tehdään nyt :)

Se oli meidän perjantain tokoreeni, uudessa paikassa!

Useamman kuukauden se taisi komerossa olla..

Lauantaina käytiin sitten metsälenkillä, ja taas oli tokoreppu mukana. Metsälenkeilläkään ei kauheasti olla muuta tehty kuin luoksetuloja, ja ehkä istumista tms.. Tämä kerta ei niin älyttömän hienosti sujunu kontaktin suhteen, mutta toisaalta halusinkin että Mörkö myöskin tekee omia juttujaan, tai että metsässä saa juoksennella vapaasti ja haistella hajuja. Nähtiin pitkästä aikaa lenkin alussa hepoinenkin, onneksi Mörkö oli hihnassa. Aina kun Mörkö katsoi minua, palkkasin, koska oli tosi rauhallinen, ei vetänyt hepoista kohti ja seisoi nätisti aloillaan.

Mörkö muisti Tiikerin silti heti!

Metsässä sitten alkusekoilujen jälkeen aloin taas vaihtaa suuntaa aina kun Mörkö oli juoksemassa minusta ohi, ja lopulta siinä kävi taas samalla lailla, ohituksien välit tiheni koko ajan, eli Mörkö ei enää juossutkaan niin pitkälle kuin alussa, vaan alkoikin pysytellä lähempänä. Lopuksi käveli vierellä kieli poskella minua toljottaen että Yo watcha gono duu?? :D Ei tarvinne sanoa että lihapullaa lenteli.. ;D

Olihan Tiikeri Mörkön ensimmäinen rakkaus <3

Tällä kertaa otettiin sitten intensiivistä tokoreeniä ihan 10-20min pätkä vain. Jes kuppi saatiin menemään pilalle pari kertaa, kun jätin sen lähelle reppua, ja pidensin etäisyyttä. Kävi niin että Mörkö lähti tosi innokkaasti kupille, mutta jostain syystä juuri ennen kuppia menikin nuuhkimaan reppua :S siinä oli ehkä 1-2m väliä, eli liian lähellä sitten oli.. Huusin uudelleen JES niin meni kyllä samantien kupille mutta plääh onnistuin siis pilaamaan -_-

Tuolla korpimaisemissa tuli ekan kerran myös yks hiihtäjä, luisteli meidän ohitse muutaman metrin päästä. Huomasin hiihtäjän vasta Mörkön reaktiosta, eli tarkkaavaisesta katseesta. Onneksi satuin olemaan lähellä, joten rauhallisesti otin koiran kiinni ja kehuin paikallaan pysymisestä, laitoin varmuuden vuoksi hihnaan siksi aikaa että hiihtelijä meni ohi.

Sitten me jatkoimme metsälenkkiä, ja metsäautotiellä kävellessä aloimme lähestyä sitä kaameaa karkaamiskohtausta, kun Mörkö juoksi hiihtäjän luokse ja minä karjuin perässä jne jne.. En ottanut heti hihnaan Mörköä, vaan kiinnitin vain huomiota itseeni, palkkasin tiheästi ja käskyttelin koiraa sivulle, istumaan jne vähän väliä. Mörköstä huomasi että muisti tuon hauskan kohdan, koska alkoi hyvissä ajoin jo pällistelemään tosi tarkkaavaisena korvat höröllä, että josko sieltä kohta se hiihtäjä tulis ja minä voisin juosta sinne ja sitte voidaan olla mamin kaa hippasilla!! O_O

No sorruin sitten kuitenki vähän ennen ottamaan koiran kiinni, siis ei luottamus itseen eikä koiraan riittäny että oisin riskeerannu uuden tilanteen :D Kun meinas lähteä ryykään laduille päin, vaihdoinki suuntaa takaspäin ja sitten otettiin uusiksi tuon kivan paikan ohitus. Välillä tehtiin helppoja käskyjä ja sitten taas jatkettiin matkaa. Pari kertaa otettiin hihnanmitan etäisyydeltä luoksetuloakin, siinä kun Mörköllä olis tehny mieli singahtaa kaukaisuuteen ( eli siis siihen 10m päähän laduille). Tuli kyllä luokse tosi hienosti, eli havahtui kyllä samantien haaveiluistaan :D

Lauantaipäivään kuului kahden tunnin metsälenkin päälle vielä lähipellolla hiihtolenkki miehen kanssa. Mies ja Mörkö kävi siis pellolla ;D Mies meni luistellen sen meidän 1h-1,5h hiihtoreissun paaljon nopeammin :D haha.. Mörkö oli saanu juosta paljon rivakammin että pysyi perässä, ei ollu aikaa niin paljon nuuhkutella jänniä hajusia ;)

Sunnuntaina käytiin yhdessä pellolla hiihtelemässä. Minä tein lyhyemmän kiekan ja mies lähti Mörkön kanssa pidemmän mutkan kautta taas luistellen, ja sai minut kiinni, tai ainaki näkyviin, ennenku ehin pellolta pois. Siinä otettiinkin sitten pidemmältä etäisyydeltä luoksetulo, ehkä n. 200m päästä. Mörkö oli aika rivakasti juossut jo tuon hiihtelypätkän, ja nyt sitten täysillä vedätti minua kohti, aurinkokin paistaa porotti joten lämmin tais olla :O Kieli pitkällä juoksi, meinasi vauhti hidastua puolivälissä, pienellä kannustuksella kuitenkin tsemppasi ja tuli hienosti luokse asti :) Sen jälkeen sai rauhassa tasotella, kun käveltiin pellolta kotiin. Mentiin muuten hienosti hihnassa ;D

Hyi miten paljo minä taas kirjotin, mutta määhän kirjotanki ITTELLENI :D

-M