Mörköisyyksiä vko 39

Siis tää on taas ihan kaameaa.. mutta lainaan itseäni enkä jaksa alkaa tarinoimaan uudelleen x)

Tiistailta jotain tämmöistä:

--Reipas rakkaani pyöräili Mörkön kanssa 8km pätkän ja näimme metsätiellä, minä hurruutin Pedon kanssa autolla. Ajoin heidän ohi ja näin sitten matkan varrella sellasen sonninmullikan, oli vapaana (yhessä kohassa on sem

mone joku katoshässäkkä jossa niitä on lauma ja välillä ne pitää vapaana jotai vasikoita). Mietin pitäskö soittaa että ooppa tarkkana vaan aattelin että eiköhän se oo sanomattaki. No sitten ne oli pyöräilleet sen mullikan ohi, eikä se mikkää vasikka enää edes ollu, ja Mörkö oli menny ohi käskyllä ihan ok ohikin.. Mutta se sonninpentele oli lähteny perään!! :D Ja köpsytelly sitte autotienvarrella muutaman kymmentä metriä mukana XD--

 

Jännää tämä taajama-asuminen tai miksi tätä voi sanoa, ei me missään korvessa edes asuta :D 

 

Mörkön kanssa on tullut käytyä nyt parin viime viikon aikana vain pyöräilemässä n. 2-4krt/vko ja matka on 5-8km ollut. Mutta päästiinpä viime viikolla tekemään vetolenkkejäkin pienen tauon jälkeen!

 

Perjantaina päätettiin pidentää matka, kun pyöräilylenkitkin on kallistuneet lähemmäksi sitä 8km matkaa. Ajateltiin että jos sellane 5km vetolenkki, jäniksen kera mutta yritetään myös niin että Mörkö menee johdossa. 

 

Kokonaisuudessaan  tämä vetolenkki olikin sitten n. 6km + n. 2km vierellä pyöräilyä (alussa+lopussa asfalttipätkät). O_O Ja ihan hienosti jaksoi, tosin jänis meni sitten lähes koko matkan edellä. Melko nopeasti vaihtaa raville ja melkein jopa kävelyvauhtiin välillä. Eli mikään vauhtihirmu ei ole, mutta eihän sen kuulukkaan olla. Vois se kyllä semmosta reipasta ravia mennä... :P Kun ei missään lumihangessakaan kuitenkaan mennä, että tasasella soratiellä :D No, pääasia ku menee, sen yritän aina muistaa.

Nyt jarrutin ja yritin "pakottaa" vaihtamaan raville. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun Mörkö alkoi lähes joka kerta peitsaamaan O_o En nyt tiiä että onko se taas jumissa vai onko tuo nyt joku opittu juttu tai voiko koira peitsata jos sitä väsyttää? No en usko edes että väsyttää varsinkaan ekan kilsan aikana O_O Koitin sitten vaan aina hoputtaa lisäämään vauhtia ja odottelin että vaihtaa oikeaan raviin. Emmä tiiä mitä mun pitäs tehä O_O

Lauantai oli niin Mörkömäinen päivä, että unohtui todellakin jopa Peto 16 viikkoa! :D Käytiin mätsäreissä, minä päätin että nyt mennään harjottelemaan ja lopetetaan vasta kun ei enää kehään päästä. :D Saatiin sininen nauha, ja kehässä käytiin kahteen kertaan, pidemmälle ei meistä ollut :D Kaikki muut osasi kyllä seisoa ja esittäytyä ihan älyttömän hyvin, me oltiin sellasia "heionpakivaaryntäillääntänneeikutännehetkiminnepäinnytjuostaisTÄYSILLÄjapomppien" ja sitten kun paikallaan oltiin, niin se persaus painui koko ajan alas.. Niin, miksi tuolla piti istua ihan ilman käskyäki, ku sitten taas käskyn kanssa ei aina istuta niin millään?! :D Ja kun tuomari tuli kopeloimaan, lopui sopivasti namit käsistä ja pyörittiin ku mikäki väkkärä, että hei kaveri sää rapsutat mua väärästä päästä! :D Hampaiden katsomisesta ei sanonu yhtään mitään, eikä siis kopeloimisestakaan sen kummempaa, ja kun sain nameille kiinni, loppui pyöriminenki. Iso osahan tässä hommassa on ihan van harjotusta minulle ja mun kammolle :D

Odotellaan aloitusta, kauempana, sattuki eri hyvät namit mukaan.

Ekaa koiraa harkitessa mietittiin myös akitaa, (ja amerikanakitaa), mitäs ovat niin sairaita :(

Yritämme RAVATA XD

Yritämme seistä.... :DD

Tämä oli meidän vastus, ihmekö tuo että sininen nauha napsahti meille :P

Vielä piti ravata kolmio, meni se kai paremmin..

Mörkön palkinto, ja herra tietää kyllä!

Tähän tilaisuuteen menin hyvin varustautuneena. Minulla oli niitä extrahyviä nameja. Tosin, en tienny että ne kelpaski niin hyvin, ennen ku paikan päällä. Keväällä paistettuja maksanameja (veikkaisin), eikä niitä oo saanu viimeksi ku sillon keväällä.. :D Ne oli muhinu pakkasessa ;)

Lisäksi ruutapullo. Sillä suihkutin ihan heti samantien oikein kunnolla, jos yhtään kuulu murinaa tai jos edes jäykisteli mihinkää suuntaan tai karvat nousi pystyyn. Alku puolikkaan mentiin tällaiseen ikävään rangaistustyyliin. Mörkölle ei toimi enää kiihtyneenä mikään ravistelu, karjunta tai nameilla palkkaaminen, enkä toisaalta edes halua yrittää tyrkyttää nameja vääränlaisesta olotilasta. Parit kunnon ruutaukset sillon tällön (korvaanhan ne osu suurin osa, kuonoonki sentään välillä), ja kappas vain! Yhtäkkiä minulla olikin nätisti silmiin napottava Mörkö, tuli jatkuvasti istumaan eteen ja muutoinkin jo rauhallisemmin vain seuraili ohi meneviä erikokoisia ja näköisiä koiria. Pääsin palkkaamaan nameilla! Edes isolle tanskandoggi urokselle ei tarvinnu yhtään mittään sanoa, hyvä kun vilkaisikaan ja sitten äkkiä eteen istumaan namille ;) 

Peto tällä välin muuten harjoitteli kontissa olemista ja odottelua. Ehittiin ennen mätsäreitä käyttää siinä pieni mutka, sopivasti teki hätäasiatki, joten mikäpä siinä sitten oli nukkuessa. :) Jätettiin pienen purutikun kanssa kun lähettiin. Välillä mies käväisi kerran hakemassa Mörkölle lisää nameja ja siellä se oli kuulemma nukkua tohottanu :D Sai uuden tikun palkaksi ja jäi vielä konttiin odottelemaan. Hienosti sujui, eikä tällä kertaa ollut karannut etupenkeille ;)

Välillä pystyi jopa melkein rentoutuneesti makoilemaankin :P

Toka kehäkierros, eikö oo hieno poseeraus?? :DD

Ja sitten..... Mun mielestä tällä ois pitäny voittaa! :D

Tämmöstäki ollaan ihailtu, mutta ei olla turkki-ihmisiä sillä lailla O_O

Kaikki muut ravasi nätisti

Tämä näytti ihan porokoiralta, vaan emmää tiiä.. :D

Nämä tais olla punasia, ja oisko tuo keskimmäinen voittanu, en muista :O

Mätsäreiden jälkeen oli ihmisten pieni evästauko, ja sitten siirryttiin muutama kilometri toisaalle. Tiedossa oli pienimuotoiset kimppareenit vetämisen merkeissä! :) Aivan mahtavan ihanaa! 

Käytiin n. 6km vetolenkillä, aikaa meni n. 45 minuuttia. Minä menin Mörkön kanssa. Mukana reeneissä oli Tara ja Taran vetokaverina Redi. Redi on Taran veli :) Aloitettiin taas niin, että Tara&Redi lähtivät ensin, ja me Mörkön kanssa seurattiin. Mörkö on niin järkyttävä menemään perässä, että jouduin taas jarruttelemaan ja himmailemaan, ettei ihan kintuille ajeta. Mörkön on ihan pakko saavuttaa, ei voi jättää niinku jotain hyvää väliä ja hidastaa ja siinä perässä jolkotella :D 

Mörkön mielestä kesti taas niin pitkään, että sama hetkeksi istua -_-

Veto käsky ja mentiin :D

Mörköllä kun oli vauhtia jotenkin paremmin (niin, koska seurasimme edellä menevää valjakkoa), niin uskaltauduin kokeilemaan ohittamista. Pakko kai niitäki on harjotella O_O Aluksi vaikutti että mehän päästään ohi ilman mitään sählinkiä. Mutta sitten kun pääsi koirat samalle kohtaa, Mörkö alkoi Redille (veikkaisin) avautumaan. Minä karjuin ja vedin liinasta, että OHI ja MENNÄÄN! Ihmeen helposti Mörkö sitten siitä tokeni, kyllä se vilkuili taakseen vaan jatkoikin matkaa ja pysyi jopa pyörän edellä! Päästiin varmaan reilu kilometri tähän tyyliin etenemään, Mörkö meni todella varman oloisesti ja reippaasti eteenpäin. Takana tulijat kyllä kiinnosti, mutta uskoi sanaa ja korjasi nenän menosuuntaan;) 

Jossain vaiheessa tuli hiipuminen, liina ihan löysällä eikä vaan enää oikein liikuttu minnekään. Fyysisesti en uskonutkaan että kunto ois loppunut, varmaan joku henkinen väsymys iski :D Otettiin ohitusharjoitus, pysähdyttiin Mörkön kanssa, otin liinan lyhyelle ja parivaljakko singahti meidän ohitsemme. Tuli muuten Mörkölle kiire! Oli pitelemistä, että ehin pyörän kyytiin.. :D Onneksi olin valmistautunu ja pidin kunnolla kiinni :D

 

parivaljakolla oli kakkatauko ;D

Sitten mentiin taas ihan kauheeta kyytiä, ku ihana Tara meni edellä! :) Tästä vaiheesta matkaa pieni videonpätkä:

Edellä olevia koiria ei ikävästi nyt näy, mutta siinä ne edellä meni ja me kiiruhdettiin perässä ;) Eikä mitenkään järkevä ajatus ollu tätä videota ottaa, kännykällä ja ohjaustangosta yhdellä kädellä kiinni.. Oisin muuten ollu nurin jos joku pieniki töyssy ois eteen osunu O_O

Loppumatkasta koitettiin taas uusi ohitus, Mörkö oli muutenkin koko ajan ottamassa kiinni edellämeneviä. En haluais opettaa niinkään, että mennään aina perässä, eikä "saa" ohittaa.. :) Parivaljakko pysähtyi, me otettiin myös etäisyyttä ja sitten vauhdilla ohi. No taas siinä just kohdalla meinas Mörkö kääntyä sanomaan, mutta minä karjuin ja revin liinasta ja päästiinpä! 

Siitä heti kohta tuli lisää haasteita. Pururadan vieressä meni pyörätie, ja siitä meni ohi koirakko. Ohi päästiin kyllä melko mallikelposesti, vaan sitten piti kääntyä ja alkaa nuuhkimaan että hetkinen, kukas heppu tästä menikään ohi?! :D No siitä päästiin jatkamaan kumma kyllä taas, seuraavaksi oli mushereiden puolisot kameroineen tien varrella. Peto myös. Häiriötä! Sinnehän se Mörkökin oli menossa, vaan tästäkin mentiin väkisten vaan ohi :D

Siellä kaukana me ollaan tulossa! :D

Mörkö huomasi isännät jo kaukaa.

"Terve kaverit!!"

Redi ja Tara

Sisko ja sen veli

Vähän matkaa meni himmaillen siinä isäntien ohituksen jälkeen, pari sataa metriä, hihna löysällä.. Mutta siitä sitten päästiinkin loppumatka tosi hienosti "maaliin" saakka vetäen! Takana tulevan valjakon ääniä kuultiin pariin kertaan (mutkainen metsätien pätkä), mutta muutoin mentiin ihan yksiksemme. Muutaman lenkkeilijän ohitukset tuli, ja ne sujui ihan järkyttävän hyvin! Pysyi omalla puolellaan tietä, eikä välittänyt lähes ollenkaan ihmisistä. Vau! :)

Autolla ehdittiin hetki rauhottua, riisuin valjaat ja vähäsen kävelytin, ja sitten tuli näkyviin Tara ja Redi! :) 

Redi osas samantien ottaa rennosti :D

Mahtavat reenit, tämmösiä enempi!!! :)

Sunnuntai oli rentoilupäivä. Käytiin metsäilemässä. 

Toinen tassu on punainen?

Yhtäkkiäpä koirat katosivat tien varrelta, eikä niitä toviin näkynyt, vaikka mentiin piilosille. Kyllä ne sitten ajan päästä tulivat kattomaan mihin ne ihmiset jäi kuppaileen. Viisastelin että tiiä vaikka jonku raadon Mörkö löysi. Jatkettiin matkaa. No sinnehän samaan paikkaan ne syöksyi molemmat koirat uudelleen O_o Ja kyllä vaan, aarrehan se siellä oli! 

Joku veikkaisimme hirven sisälmykset, maha, suolet jne. Melko iso kasa. Aika tuoreelta vaikutti, verikään ei ollut kunnolla hyytynyt vielä. Sitäpä ne kävi vähän varmaan maistamassa, vaan ei ne syöneet, kummallakaan ei suupielet olleet veriset ollenkaan. Mutta jännä haju kai? Toivottavasti ne hirvet ei kanna suolistossaan mitään koirille kuolettavia juttuja O_o Mies otti kuvia todisteeksikin tästä löydöstä, vaan en taida viittiä laittaa niitä ällötyksiä blogiin ;D 

Kotiin tultua ajateltiin että nyt voi sitten mennä sisälle rentoutumaan. Mörkön mielestä metsälenkki oli liian lyhyt, ja se jäi haikeana portin viereen makoilemaan. x) Mikään ei riitä tuolle koiralle! :D Vetolenkin jälkeen on ihan sama meininki. "Millon lähdemme lenkille?" O_o 

Illalla minä hieroin Mörköä vähän enemmän ja jokapuolelta. Yritin saada Mörkön kyljelleen makoilemaan. Ei se oikein osannut rentoutua, selälleen kellahti jatkuvasti, että tästä hiero mieluummin! :D Toivottavasti ei kipeää kuitenkaan käyny, ja etten vaan aiheuttanu lisää jumituksia käsittelylläni (jos on taas jumissa). 

-M