Me ostettiin keväällä ensimmäisen kerran koirille lohenruotoja. En muista olenko jo postannut asiasta :D No kuiten. Harmillisesti meidän pakkastila on niin pieni, että emme voi kovin paljoa kerralla raakaruokaa koirille hankkia. Ruotoja ostettiin n. 5 kiloa.
Nuo lohenruodot on varsinaista tehoruokaa koirille, ainakin näille arktisille, muista minä en osaa sanoa. Veikkaisin että varmasti koiralle kuin koiralle tekee hyvää (allergiat toki asia erikseen). Nämä me pakastimme, ja annoimme ruuat jäisinä (kuten kyllä muutkin lihat yleensä). Näiden ruotojen kanssa ideana oli toki vielä se, että uutena ruokaelämyksenä jäiset ruodot todennäköisemmin tulee syötyä ja pureskeltua kunnolla, niin ettei ruotoja takerru ikeniin tai kurkkuun. Nämä viisi kiloa syötiin ihan ilman ongelmia. :) Toivon mukaan saisin talveksi meille pakastearkun, sittenpä haenkin tuota lohta isomman satsin kerrallaan. 8)
Muutama viikko sitten saimme miehen vanhemmilta järvikalaa. He pikkuisen kalastelevat kesämökillään, eikä kaikki kala kelpaa ihmisille x) Otimme sitten testiksi muutamat fisut. Sellainen kaupan muovipussillinen öbaut, tai siis ei täysi sentään.. Mutta semmosia kaupan pussin pitusia suunnilleen näyttää olevan, aika isokokosiaki ja painavia. Pakasteltiin niitä muutaman viikon ja tuossa varmaan pari viikkoa sitten minä annoin ensimmäisen kerran koirille iltaruuaksi jäistä järvikalaa.
Tohkeissani ajattelin antavani koirille suurtakin herkkua, ja oikein kunnon kimpaleet! Kokonaisen kalan, josta pienen pätkän pilkoin Pedolle ja lähes koko fisun Mörkölle. Molemmat hyökkäsivät kuola lentäen noiden kalojensa kimppuun. Kuten aluksi lohenruodonkin kanssa, Mörkö kantoi kalaansa ympäriinsä miettien ankarasti mikä/mitä se on, miten sitä syödään ja missä se syödään??!! 8) Peto ei miettinyt, Peto söi. :>
No minä silti kuvittelin, että kyllä kalat kelpaavat molemmille koirille loppujen lopuiksi. Aamulla sitten hoksasin, että Mörkö oli ihan ihan ihan vähän maistanut parista kohtaa kalaansa. Siinä se lojui, soralla, lähes koskemattomana :/ Voi perhonen!
Tuossa muutama päivä sitten minä taas pienen tauon jälkeen annoin koirille kalaa, nyt Mörköllekkin vain pienen pätkän. Tällä kertaa se kai oli syöty, ei sitä ainakaan näkynyt tarhassa seuraavana aamuna. Josko Mörkö ihan järkyttyi, että mitä ihmettä tämä on ja miksi se on niin jäinen ja erilaista kuin yleensä? XD Tästä taas huomasi myös sen, että Mörkö ei ole kovinkaan ahnepossu. Saattaa jättää aterioita väliin. Luulen, että syö lähinnä tarpeeseen, ei ylimääräistä. Siinä mielessä juurikin myös se nesteytys eli juotot on vaikeita reenatessa, kun ei ne aina kelpaa. Onneksi meidän reenit on kuitenkin sitä diipadaapailua, niin ei ole niin justiinsa kuitenkaan.. :)
Mutta siis josko nuo järvikalat nyt kelpaisivat, eivätkä menisi hukkaan, kun ne ilmatteeksi sentään saatiin :P Ja lohenruotoja sitten heti kun se arkkupakastin saadaan :> Hirmusia suunnitelmia!
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti