keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Pedon kastrointi


Lähes koko talven mielessä pyörinyt asia joka vihdoinkin toteutui. Monen ihmisen kanssa tuli käytyä järkeviä keskusteluja, puolesta ja vastaan. Ihanaa kun ei tarvinnut yksin miettiä, ajatukset kävi selkeämmäksi.

Mutta sain siis varattua vihdoinkin tässä 1v. syntymäpäivien kynnyksellä Pedolle kastrointiajan. Ajan sain keskiviikolle 29.5. Peto oli ihanan reipas poika taas kerran lääkärissä. Kaikki oli pikaisella tarkastelukopeloinnilla hyvin. Sitten laitettiin piikki peräpäähän, ja lääkäri kyseli pureeko koira ja pyysi pitämään päätä ettei pääse puremaan. Reipas Kirppu, ei se mittään huomannut että piikki pistetään. :>


Vaikutti todella nopeasti, ja pian Peto köllähtikin makoilemaan.


Minä lähdin ostoksille leikkauksen ajaksi. 8) Ostin kaikkea tarpeellista ja tosi vähän ja ihmettelin miten kassalla loppusumma oli aika kaameahko XD Jospa minua jännitti että sujuuhan kaikki hyvin? Onneksi kaikki oli sujunut hyvin, ja kun menin koiraa hakemaan, niin siellä se ihan hengissään vielä oli. Ei ollut ihan hereillä vielä, joten tovin odottelin. Heti herättyään sai koira tötterön päähänsä. Ja vähänkö minua muuten nolotti, kun en tajunnu itekkään miten paljon se tötterö viekään tilaa, ja että koira on tokkurassa ja muutoinkin kauluri vaikuttaa liikkumiseen. Petohan räsäytti roskapönttöön kauheella kolinalla ja vähäsen säikähtiki sitä. Onneksi ei samantien tikit revenny. x) Päästiin kuitenkin turvallisesti kotiin, lepäilemään.


Ensimmäisen yön Peto asusteli pesuhuoneessa. Käytiin pari lyhyttä pissatusta omalla takapihalla. Ruokaa sai vasta seuraavana aamuna. Seuraavana päivänä sai käydä jo varmaan 4-5 kertaa semmoisella 100-200 metrin pisukävelyllä kerrallaan. Hoitajan ohjeiden mukaan tosin seuraavat 10-14 vuorokautta olisi pitänyt liikkua hyvin minimaalisesti, siis todella todella vähän, sen verran tosiaan että asioida ehtii. Mutta eihän se koira asioi edes ellei se saa liikkua O_O


Toisena päivänä käytiin jo useampi sata metriä useita kertoja. Sitten mentiin jo puoli kilometriä kerrallaan. Muutamien päivien päästä kokeiltiin jo omalla pihalla olla ilman remmiä. En leikittänyt enkä riehuttanut koiraa ollenkaan. Vähän meinasi Peto villiintyä ihan itsekseen kaikesta vapaudesta ihanien pallojen keskellä. Rauhoittelin välillä. Hienosti sujui. Jatkossa käytiinkin sitten jo omalla pihalla enemmän seikkailemassa irti. Kaikenlaiset ulkoilut sekä ruokailut suoritettiin alusta asti ilman tötteröä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomattiin, että vettä saa juotua kaulurinkin kanssa. :) Lisäksi sisällä kaulurin kanssa liikkuminen rohkaistui koko ajan, ja siinä oli jo nopeasti omat sääret melkoisella pahoinpitelyvyöhykkeellä XD

Ekat vapaana keppuroinnit sitten leikkauksen. :)
Synttäripäivän lähestyessä kävimme silloin 7.6. ensimmäisellä metsälenkillä Pedon kanssa kaksistaan. :) Hyvin meni ja haava on näyttänyt oikein hyvältä. Kaulurikin jätettiin viikonloppuna pois ja Peto siirtyi tarhaan asustelemaan. Viikonloppuna pääsi vihdoinkin myös Mörkön kanssa leikkimään. Mahtoi olla pojilla toisiaan ikävä! :D Ovat kyllä päivittäin tervehtineet ohimennen, toinen tarhassa taikka peto hihnassa ollessaan. Mutta oli niin ihanaa päästä juoksemaan isoveikan kanssa ja kyllä Mörkölläkin selvästi oli ikävää ollut. :)

Vielä Pedon haarukset on melko karvattomassa kunnossa, mutta eiköhän se korjaannu tässä pikku hiljaa. :)


Laitetaan vielä loppuun joitain syitä, miksi päädyin kastroimaan Pedon.

1. Kolmen eri eläinlääkärin mielipide on, että ylimääräinen hammas (taikka hammaspuutos) on hyvin todennäkösesti perinnöllinen. Yksi näistä oli Pedon hampaan leikannut lääkäri, joka vielä omana mielipiteenään totesi, että ei suosittelisi jalostukseen. 
2. Koska minä en hyvillä mielin voisi käyttää Petoa jalostukseen, halusin kastroimalla mahdollisesti vaikuttaa positiivisesti uroksieni välisiin suhteisiin. Josko heidän ei tarttis taistella siitä korkeimmasta pallista, ainakaan kovin paljoa. 
3. Halusin tehdä tämän mahdollisimman ajoissa, jotta muutoinkin mahdollisesti vältyttäisiin uroksien opituilta urosmaisilta käytösmalleilta. Tiedän myös, että tästä ei ole ehkä mitään vaikutusta tai hyötyä käytöksessä tai oman lauman sisäisessä käyttäytymisessä, mutta todennäköisesti kuitenkin on. Elän ainakin toivossa. x)
4. Molemmille Pedon vanhemmille tämä pentue oli kolmas, eli sekä uros että narttu ovat jättäneet jälkikasvuaan (geenejään) kiitettävästi. 
5. Ice- pentueessa muut sisarukset ovat tällä hetkellä terveitä. Pentueessa on yksi sijoitusnarttu. Lisäksi pentueessa on toinenkin uros Pedon lisäksi. Voidaan olettaa, että yksi tai useampikin sisarus tulee jatkamaan sukua tästä pentueesta. 

No tuossa on joitain ajatuksia. Kuulostaako harkitulta asialta ja hyvältä päätökseltä?  Itse koen toki että vastaus on molempiin kyllä, ja son tärkeintä :D 

Nyt sitten vaan seuraillaan miten nämä hormoonimuutokset vaikuttaa koiraan. Ulkoisesti ja sisäisesti. Petohan ei ehtinyt esim. vaihtaa turkkiaan vielä, ja nyt onki jännää, että vaihtaako se ihan normaalisti vai muuttuuko karva huonommaksi eikä vaihdu jne. Ja pitääkö alkaa laskemaan kaloreita. 8) Ja kaikenlaista muutaki. :)

-M

4 kommenttia:

  1. Naurahdin spontaanisti tuolle lauseelle "Josko heidän ei tarttis taistella siitä korkeimmasta pallista...", se nimittäin sopi vaan niin hauskan moniselitteisesti tän postauksen aiheeseen, vaikket sitä varmaan sillä mielellä kirjotellutkaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai tuleeko siitä pallista (tai niistä kahdesta jotka täällä siis enää ovat) nimenommaan nyt sitten taistelu... :O

      Poista